Paiskataan reilusti tassua

Pekka Töpöhäntä.Gösta Knutssonin tekstin sovittanut Kurt Nuotio.Ohjaus Johanna Juslin.Musiikki Pentti Rasinkangas, muusikko Seppo Äikäs.Keskeisissä rooleissa Mauno Terävä, Turkka Kylliäinen, Pinja Kuntola, Noora Mentula.Ensi-ilta Tasihinin talon kesäteatterissa keskiviikkona 24.5.

Paksu-Trisse (Pinja Kuntola) ojentaa mustaa Monnia ja tollokaksikko Pilliä ja Pullaa. (Turkka Kylliäinen, Tommi Männistö ja Eija Iskanius).
Paksu-Trisse (Pinja Kuntola) ojentaa mustaa Monnia ja tollokaksikko Pilliä ja Pullaa. (Turkka Kylliäinen, Tommi Männistö ja Eija Iskanius).

Pekka Töpöhäntä on oiva valinta kesäteatteriin: Gösta Knutssonin lastenkirjat ovat tuttuja monelle sukupolvelle, hauskoja ja aina ajankohtaisia. Tapahtumia riittää, ja samalla muistutetaan mieliin tärkeät opetukset ystävyydestä, kiusaamisesta ja erilaisuuden hyväksymisestä.

Lyhythäntäinen Pekka (Mauno Terävä) on kiltti kotikissa, joka uudella kotiseudullaan joutuu paikallisten kujakollien kiusaamaksi. Heidän johtajansa Monni (Turkka Kylliäinen) yrittää nitistää Pekan kepulikonstein milloin tiedoillaan, milloin urheilussa. Pekka selviytyy nokkeluudella ja toisten tuella.

Näytelmä on Pekan kasvutarina pennusta perheenpääksi, mutta vielä enemmän kasvaa Monni. Kiusaajasta ja suunsoittajasta kuoriutuu hädän hetkellä sankari.

Koska juoni on koottu monista kirjoista, se etenee episodimaisesti, mikä välillä hämmensi. On monta alkua ja pientä loppua, ja taas mennään.

Näyttelijät sopivat rooleihinsa kuin nakutettu ja tekevät hahmoistaan herkulliset.

Kylliäinen on ilmeitä myöten mainio Monni ja Terävä Pekkana itse viattomuus.

Noora Mentula on sulokas Maija Maitoparta valkoisissaan. Pinja Kuntola heittelee aidon kissamaisia silmäyksiä Arkadian Ullana ja puolustaa Pekkaa mahtavana Paksu-Trissenä. Juuri noin kissat antavat toisilleen kyytiä!

Monnin hännystelijäkaksikko Pilli ja Pulla, Tommi Männistö ja ensi-illassa roolin tehnyt Eija Iskanius, ovat hulvattomia niin suustaan kuin fyysisesti.

On hyvä idea pukea hahmot ihmisten asuun ja viitata kissauteen vain maskilla, hännillä ja joillakin eleillä. Pelkistetty lavastus jättää tilaa pihapiirille kellarinluukkuineen.

Entä mitä me opimme? Ei ole kahta samanlaista, ketään ei saa kiusata, paiskataan mieluummin tassua. |

Leena Härkönen

Hyvää: Tekemisen ilo kantoi katsomoonkin.

Huonoa: Kaksi tuntia väliaikoineen tuntui aavistuksen pitkältä.

Erityistä: Hahmoilla on todelliset esikuvat 1940-luvun Uppsalassa.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.