Kirja-arvio: Karjalaa ikuistanut realistisen valokuvauksen mestari Caj Bremer sai arvoisensa kirjan

Kristiina Markkanen (toim.): Caj Bremer — Mies katolla, 208 s., Docendo 2019

mIKA sTRANDÉN

Caj Bremerin kuvia nähtiin viime vuonna Lappeenrannan taidemuseon Karjala-näyttelyssä. Kuvia oli viideltä kuvausmatkalta Karjalasta.
Caj Bremerin kuvia nähtiin viime vuonna Lappeenrannan taidemuseon Karjala-näyttelyssä. Kuvia oli viideltä kuvausmatkalta Karjalasta.

Kekkonen kurkistaa Napoleonin talon ikkunasta, Juri Gagarin sotilaspuvussaan suomalaisten pikkupoikien ympäröimänä, Karjalan mummot mökkinsä vieressä halkojen teossa – monet näistä kuvista ovat syöpyneet yhteiseen muistiimme. Niistä on tullut tärkeä osa kansallista mielen ikonografiaa.

Valokuvaaja Caj Bremer täytti juuri 90 vuotta. Hänen tuotannostaan ja elämästään on julkaistu aivan mainio teos, jossa toki valokuvat pääsevät ansaitsemaansa asemaan, mutta pääpaino on Bremerin omilla kertomuksilla kuvausmatkoista. Tämä jos mikä tekee kirjasta huikean lukukokemuksen.

Bremer on armoitettu kertoja. Vuosikymmenten aikana on sattunut perustyön ohessa mitä erikoisempia tilanteita. Teksti todentaa ne sujuvasti. Toimittaja Kristiina Markkanen jaottelee Bremerin mitä ilmeisimmin varsin vuolaan kerronnan jämäkästi selkeisiin kappaleisiin, jolloin kirjan rakenne pysyy hallinnassa.

Karjalan matkat ovat Bremerille monella tapaa tärkeitä — hän viihtyi siellä, löysi harmaista kylistä alkukantaista suomalaisuutta, näki ihmisten aitouden. Erikoisiksi nämä viisi matkaa kasvavat senkin vuoksi, että tuolloin 70- ja 80-lukujen vaihteessa alueille ei juurikaan päästy. Bremerillä ja toimittaja Sakari Määttäsellä oli valvovat politrukit koko ajan mukana, mutta urhea kaksikkomme pystyi silti aina karkaamaan omille teilleen.

Karjalan kuvat ovat kirjan ehkä satuttavinta aineistoa. Näkymät ajan patinoimiin kyliin ovat kuin kansatieteen tutkimusta. Ihmisten ilo ja välittömyys näkyvät aitoina. Onpa mukana myös kuuluisa otos kahdesta nuoresta naisesta laivamatkalla Valamoon. Bremer pitää sitä kuvaa yhtenä parhaistaan ja komea se toki onkin.

Mikä näissä Caj Bremerin kuvissa sitten vakuuttaa? Äkkiseltään eivät ne mitään järin erikoisia ole, mutta silti vangitsevat katsojan täysin valtaansa. Kuvat ovat sataprosenttisesti totta, ne eivät falskaa, eikä niitä ole tehty lavastaen. Korkeintaan Bremer katsoo paikan, josta voisi olla hyvä kuvata.

Sen lisäksi tarvitaan taiteilijan herkkä intuitio, kyky tavoittaa tilanteen oleellisin ja tärkein. Kun tämä hetki koittaa, niin Bremer painaa laukaisinta ja kas kummaa — jo vain syntyi upeaa jälkeä!

Realistisen valokuvauksen mestari on saanut arvoisensa kirjan.

Seppo Paajanen

Hyvää: Kuvat ja erinomaisesti laadittu teksti tukevat toisiaan.

Kehitettävää: Kuvia olisi voinut olla ehkä enemmänkin.

Erityistä: Viime vuosina Bremer on alkanut kuvata pääosin luontoa. Otokset ovat usein jopa täysin abstrakteja näkymiä ympäristöstä.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset