Emilia Clarken tähdittämä romanttinen joulukomedia toimii yllättävän hyvin — Sotaelokuva Midway ei puolestaan tarjoa mitään ”jos kornilta kalskahtavat lausahdukset ja ilmassa pörräävät lentokoneet eivät kiinnosta”

Etelä-Saimaan kriitikko piti Last Christmasia ja Kiitos tilauksestanne -elokuvia toimivina. Ensi-illoissa myös Blinded by the light, Edie ja Midway, joka ei saa mairittelevaa arviota.

Universal Studios

Tom (Henry Golding) ja Kate (Emilia Clarke) tapaavat jouluisissa merkeissä.
Tom (Henry Golding) ja Kate (Emilia Clarke) tapaavat jouluisissa merkeissä.

Romantiikka parantaa haavat

Last Christmas (Iso-Britannia/Yhdysvallat, 2019)

Ohjaus: Paul Feig. Käsikirjoitus: Emma Thompson, Bryony Kimmings.

Rooleissa: Emilia Clarke, Henry Golding, Emma Thompson, Michelle Yeoh.

Kesto: 102 min. K-7.

George Michaelin laulusta nimensä lainaava romanttinen joulukomedia on kertomus syvistä arvista. Se esittää ajatuksen kaiken parantavasta rakkaudesta, mutta tekee sen tavalla joka ei aiheuta katsojalle välitöntä sokeritautia.

Elokuvan kirjoittaneet Emma Thompson ja Bryony Kimmings ovat osanneet luoda haavoittuneen naishahmon, jonka ainoa olemassaolon syy ei ole pelastetuksi tuleminen.

Puikossa on monista naisvetoisista komedioistaan tunnettu Paul Feig, joka tällä kertaa pystyy kiertämään suurimmat paheensa. Mukana ei ole kasapäin improvisaatiolta tuntuvaa hupailua, joka pysäyttäisi tarinankerronnan.

Last Christmasin alkupuoli tekeekin selväksi, että Kate (Emilia Clarke) on melko hunningolla. Kamalien valintojen ja elämäntapojen takana on aitoa kipua, jonka paljastamisessa tekijät osoittavat kärsivällisyyttä.

Kamalien valintojen ja elämäntapojen takana on aitoa kipua, jonka paljastamisessa tekijät osoittavat kärsivällisyyttä.

Kate suorastaan pyristelee vastaan kun unelmien prinssiltä vaikuttava Tom (Henry Golding) haluaisi vain rynnätä Katen kanssa romanttisille seikkailuille Lontoon satumaiseen joulumaailmaan. Upeammaksi miehen tekee se, että tämä haluaa myös osoittaa modernin Britannian räikeät epäkohdat.

Kyyninen Kate työskentelee ihanan kornissa joululiikkeessä, joten hänelle joulun taika on vain kaupallisuutta. Hänen ideansa romantiikasta on vuosien myötä muuttunut satunnaiseksi känniseksiksi.

Siksi Tom tuntuu niin väärältä.

Elokuvan romanssia mielenkiintoisemmaksi anniksi nousee Katen ja hänen äitinsä (Emma Thompson) suhde. Se on vaikea, mutta mielenkiintoinen ja tasapainottaa hyvin elokuvan söpömpiä osia.

Lopulta elokuva kuitenkin taipuu katsojien odotuksiin ja tekee kuten siltä odotetaankin. Muutama paljastus Katen menneisyydestä selittävät naisen tilaa. Sitten romanssi voikin todella syttyä.

Sen jälkeen elokuva lähinnä vain haluaa kietoa katsojan romanttisen kliseisiin kuviin ja soittaa päälle aina yhtä mahtavia George Michaelin lauluja. Ja mikäs siinä.

Hyvää: Hyvät näyttelijät. Joulua ja romantiikkaa ilman liiallista ällömakeutta.

Huonoa: Elokuvan yhteiskunnalliset teemat jäävät päälleliimatun oloisiksi.

Erityistä: Katen pomoa näyttelee Michelle Yeoh, joka nähtiin Crazy Rich Asians -elokuvassa Tomia näyttelevän Henry Goldingin äitinä.

Timo Alho

Sixteen Films

Ricky (Kris Hitchen) tarttuu työtilaisuuteen lähettikuskina. Mukana töissä on tytär Lisa Jane (Katie Proctor).
Ricky (Kris Hitchen) tarttuu työtilaisuuteen lähettikuskina. Mukana töissä on tytär Lisa Jane (Katie Proctor).

Työläisperhe kriisitilassa

Kiitos tilauksestanne (Sorry We Missed You, Iso-Britannia/Belgia/Ranska, 2019)

Ohjaus: Ken Loach. Käsikirjoitus: Paul Laverty.

Rooleissa: Kris Hitchen, Debbie Honeywood, Rhys Stone, Katie Proctor, Ross Brewster.

Kesto: 101 min. K-12.

Brittiläisen yhteiskuntarealismin mestari Ken Loach palaa elokuvalla joka tuntuu kuin henkiseltä jatko-osalta hänen I, Daniel Blake -elokuvalleen. Loach on nyt selvästi osoittanut linssinsä kohti nykypäivän Britanniaa ja sen ongelmia. Kohtalot voivat olla karuja, mutta ohjaaja on päättäväinen siinä, ettei suostu luopumaan humanismistaan.

Ehkä Loach on luomassa Aki Kaurismäen Suomi-trilogian kaltaista kokonaisuutta?

Kiitos tilauksestanne (jonka englanninkielinen nimi Sorry We Missed You toimii useammalla tasolla) on Loachin vakiokäsikirjoittajan, Paul Lavertyn käsialaa. Ilmiselvästi Lavertylla on sormi nyky-yhteiskunnan pulssilla, koska elokuvan perhedraaman kehystävä aihepiiri on hyvin polttava.

Elokuva ottaa kriittiseen tarkasteluun pakettipalvelut. Aihe ei ehkä tunnu mediaseksikkäältä, mutta on yhä merkittävämpi. Maailma on nimittäin nopeasti muuttunut internet-shoppailun aikana. Se on synnyttänyt uuden, maailmanlaajuisen — kiihtyvästi kurjistuvan — työalan. Kiinasta eurolla tilatun muna-ajastimen päätymisestä kotiovelle rikastuu harvoin kukaan logistiikkaketjun työntekijöistä.

Ricky (Kris Hitchen) alkaa hieman epätoivoisena franchise-yrittäjäksi kuriirifirmalle. Työstä on hankala rikastua ja turvaverkkoa ei ole.

Myös Rickyn vaimo Abbie (Debbie Honeywood) on kyllästynyt venymään muiden ehdoilla vain kituuttaakseen.

Turnerit yrittävät pysyä uupumuksen ja stressin keskellä perheenä. Muistuttaen toisiaan siitä mikä on kaikista tärkeintä. Rakkaus tuntuu yhtälössä katkeransuloiselta, kun asiat menevät todella huonosti.

Hyvää: Yhteiskunnallinen linssi. Kaunistelematon, mutta humaani tyyli.

Huonoa: Loach on usein lähellä saarnan rajaa.

Erityistä: Perustuu löyhästi brittiläisen kuriiri Don Lanen tarinaan.

Timo Alho

Nick Wall

Pakistanilaistaustainen brittinuori Javedin (Viveik Kalra) löytää elämälleen suunnan Bruce Springsteenin musiikin avulla.
Pakistanilaistaustainen brittinuori Javedin (Viveik Kalra) löytää elämälleen suunnan Bruce Springsteenin musiikin avulla.

Pomo raikaa lama-ajan Englannissa

Blinded by the Light (Iso-Britannia/Yhdysvallat, 2019)

Ohjaus ja käsikirjoitus: Gurinder Chandha.

Rooleissa: Viveik Kalra, Kulvinder Ghir, Meera Ganatra, Nell Williams, Aaron Phagura, Hayley Atwell, Dean-Charles Chapman.

Kesto: 115 min. K-12.

Paljon työssään Iso-Britannian suhdetta Etelä-Aasian kulttuureihin kuvannut Gurinder Chadha on taas mukavuusalueellaan. Chandra hakee kuitenkaan harvoin elokuvissaan tiukkaa draamaa. Hän on löytänyt kevyemmän tavan lähestyä kulttuurillisesti herkkiä aiheita.

Tällä kertaa tarinan keskiössä on 1980-luvun lama-aika ja pakistanilaistaustainen perhe, jonka poika Javed (Viveik Kalra) löytää pakopaikan, voimanlähteen ja inspiraation Bruce Springsteenin musiikista. Tässä matkassa guruna toimii Roops (Aaron Phagura).

Aiemmin kuuliaisena, mutta kärsivänä poikana kasvanut Javed aukeaa kukkaansa. Hänen unelmansa runoilijana ja sanoittajana eivät enää tunnu niin mahdottomilta. Javed omaksuu amerikkalaisrokkarin tyylin ja itsevarmuuden. Näin löytyy myös tyttöystävä Eliza (Nell Williams).

Suhde potkut autotehtaalta saaneeseen isään (Kulvinder Ghir) kuitenkin vain kiristyy. Perheen selviytymiseksi on kaikkien kannettava kortensa kekoon. Lähinnä koska isä ei halua tahrata kasvojaan yhteisönsä edessä.

Samalla kaduilla skinheadin ja hakaristit tekevät selväksi, ettei maailma ota avosylin vastaan Javedin kaltaisia.

Blinded by the Light ottaa aikansa kunnolla käynnistyäkseen. Se petaa jokaisen asetelman niin huolella, että elokuva on hiipua ennen kunnolla alkamistaan. Onneksi Pomon pärähtäessä korvalappustereoista elokuva löytää isomman vaihteen ja loppu onkin mitä mainiointa kasvukertomusta.

Hyvää: Nuoret näyttelijät. Ajankuva. Pomon musa.

Huonoa: Hieman yskii aloitussuoralla.

Erityistä: Perustuu journalisti Sarfraz Manzoorin muistelmaan Greetings from Bury Park: Race, Religion and Rock ’n' Roll.

Timo Alho

Reiner Bajo

Ed Skrein ja Luke Kleintank kuuluvat elokuvan suureen näyttelijäjoukkoon. Heidän näyttelemät Richard Halsey Best ja Clarence Dickinson olivat tosihahmoja Midwayn taistelussa.
Ed Skrein ja Luke Kleintank kuuluvat elokuvan suureen näyttelijäjoukkoon. Heidän näyttelemät Richard Halsey Best ja Clarence Dickinson olivat tosihahmoja Midwayn taistelussa.

”Pearl Harbor 2”

Midway (Yhdysvallat/Kiina, 2019)

Ohjaus: Roland Emmerich. Käsikirjoitus: Wes Tooke.

Rooleissa: Woody Harrelson, Ed Skrein, Patrick Wilson, Mandy Moore, Dennis Quaid, Luke Evans, Aaron Eckhart, Alexander Ludwig, Darren Criss.

Kesto: 138 min. K-12.

Jättielokuvistaan tunnettu ohjaaja Roland Emmerich on tehnyt historiallisen sotaepookin, joka on pullollaan kunniallisia miehiä jotka nostavat kättä lippaan, puhuvat suunsa puhtaaksi ja ovat valmiita uhrautumaan.

Midwaysaarten ympäristössä käyty Yhdysvaltojen ja Japanin asevoimien yhteenotto oli historiallinen. Se käänsi Japanin sotamenestyksen kohti häviötä. Se oli myös harvinainen koska se käytiin täysin avomerellä.

Emmerich seuraa aluksi taisteluun johtaneita tapahtumia. Kuinka tieto japanilaisten seuraavista tiedoista saatiin ja kuinka Washingtonia jouduttiin vakuuttelemaan, että amerikkalaisten vastaisku olisi oikea liike. Samalla esitellään myöhemmin elokuvan sankareiksi nousevia lentäjiä.

Hahmoja on paljon, kuten sotaelokuvissa usein tuppaa olemaan.

Jylhintä macho-energiaa tarjoilevat Ed Skrein, Luke Evans ja Aaron Eckhart. Nämä kaikki näyttelevät tosielämän pilotteja ja Midwayn taistelun legendoja.

Yksikään näyttelijöistä ei kuitenkaan aivan nouse vuoden 1976 alkuperäisversion Charlton Hestonin, Henry Fondan tai James Coburnin tasolle.

Tiedustelu-upseeri Edwin Layton (Patrick Wilson) on lopulta uuden version ainoa aidosti kiinnostava hahmo.

Yksi nainen (Mandy Moore) ja japanilainen hahmo (Tadanobu Asano) on laitettu mukaan, kuin pakosta — ilman mitään oikeita motivaatioita.

Tarjolla on sotahistoriasta kiinnostuneille ihan mukiinmenevää kerrontaa. Tehosteet ovat usein hieman keskeneräisen oloisia ja elokuvan valaisu tylsähköä. Jos kornilta kalskahtavat lausahdukset ja ilmassa pörräävät lentokoneet eivät kiinnosta, ei elokuva tarjoa yhtään mitään.

Hyvää: Sotahistoriaa.

Huonoa: Visuaalisesti tylsä.

Erityistä: Emmerich on suunnitellut elokuvaa jo 1990-luvulta lähtien.

Timo Alho

August Jacobsen

Sheila Hancock näyttelee nimikkoroolin Simon Hunterin ohjauksessa Edie.
Sheila Hancock näyttelee nimikkoroolin Simon Hunterin ohjauksessa Edie.

Mummo suuntaa vuorille

Edie (Iso-Britannia, 2019)

Ohjaus: Simon Hunter. Käsikirjoitus: Elizabeth O'Halloran.

Rooleissa: Sheila Hancock, Kevin Guthrie, Amy Manson, Paul Brannigan, Wendy Morgan.

Kesto: 102 min. Sallittu

Vanhainkotiin muuttoa suunnitteleva Edie Moore (Sheila Hancock) päättääkin viime hetkellä lähteä muuton sijaan vaellusretkelle. Leskirouva palkkaa apurikseen ja oppaakseen Jonnyn (Kevin Guthrie).

Edie on päätähtensä varaan rakennettu hyvän mielen elokuva. Tämänkaltaiset elokuvat muodostavat pian oman ala-genrensä. Tarvitaan vain kaikkien rakastama ja arvostama tähti, joka uhkuu karismaa ja lähetetään tämä kävelemään ihmisten sekaan tai kuten Edien tapauksessa vaikka vuorille.

Sheila Hancock tekeekin mahtavan roolisuorituksen. Tämä ei ole kuitenkaan Suomessa valtavan suosittu tähti. Briteissä tämä on koko kansa tuntema ja on toistuvasti esimerkiksi radion paneeliohjelmissa.

Siksi Edien matka ei ehkä synnytä yhtä vahvaa tunnelatausta suomalaisessa ja brittiläisessä katsojassa.

Elokuva on siitä ihmeellinen, että elokuvan vaikuttava patikkamatka on kuvattu oikeasti. Hancock ja Guthrie oikeasti kävelevät jokaisen metrin. Visuaalinen tyyli onkin lähes luontoelokuvamainen.

Ohjaaja Simon Hunter saa kohteistaan luonnon helmassa paljon irti. Maisemat kuitenkin lyövät tarinankerronnan. Hunter yrittää turhaa nostaa melodraamaa silloin kun sille ei ole tarvetta. Tällöin kaikki luonnollisuus on kadota kauniista hetkistä.

Hyvää: Hancock. Maisemat.

Huonoa: Turha melodramaattisuus ja sivujuonet.

Erityistä: Hancock voidaan nähdä Suomessa Ylen esittämässä Ruoasta ja rakkaudesta -sarjassa.

Timo Alho