Kolumni: Vety on vihdoin kisakunnossa ja paikallisen tapahtuman paikallinen sisältö — myös muu ruokaperinne piirakan rypyttämisestä rieskan höpsyttämiseen sopisi kilpailtavaksi

Kolumni: Vety on vihdoin kisakunnossa ja paikallisen tapahtuman paikallinen sisältö — myös muu ruokaperinne piirakan rypyttämisestä rieskan höpsyttämiseen sopisi kilpailtavaksi

Kauan siinä kesti. Lappeenrannan kauppatorilla on vedetty vetyjä 55 vuotta, mutta häppeninkiä kinkulla ja munalla täytetyn lihapiirakan ympärille alkoi ilmaantua vasta hiljattain.

Kell’ onni on, se onnen kätkeköön?

Maailmanhistorian ensimmäiset vedynsyönnin MM-kisat käydään kauppatorilla perjantai-iltana. Ennen niitä on pitänyt humpata maratooneja ja keksiä vaikka mitä ei-paikallista sisältöä erilaisten tapahtumien täkyiksi.

Ruualla ei kenties ole syytä urheilla, mutta syöntikilpailuja on ollut maailmansivu. Syöty hampurilaisia, hodareita, tacoja ja kaikkea muuta käteen sopivaa ja suuhun sattuvaa. Vety toimii tässä porukassa oikein hyvin.

Järjestäviä seuroja, siis vetykioskeja, on mukana vain yksi, ja tavoite on välttää ahmintaan liittyviä terveyshaittoja. Siksi nopeuskilpailussa syötävien vetyjen määrä, naiset kaksi ja miehet kolme, on rajattu järkeväksi.

Vetykioskit ovat nimikkotuotteestaan ylpeitä ja osanneet markkinoida sitä myös yhteisesti. Vedyn ympärille liittyvän tapahtuman kasvaminen, jos se koetaan tärkeäksi, edellyttää todennäköisesti yhteistyötä kioskeilta.

Vedyllä ei tuotteena ole Patentti- ja rekisterihallituksen tavaramerkkisuojaa, joten kuka tahansa olisi voinut lanseerata sen syöntikilpailun.

Vety on lappeenrantalainen innovaatio, ja kisailu sen kanssa ensimmäisenä on paikallisesti merkittävää. Vedyllä ei tuotteena ole Patentti- ja rekisterihallituksen tavaramerkkisuojaa, joten kuka tahansa olisi voinut lanseerata syöntikilpailun.

Kukaan ei kenties osaa itkeä Oululle ilmakitaroinnin ottamisesta ohjelmistoon, Sonkajärvelle eukonkannosta tai Hyrynsalmelle suopotkupallosta, mutta vetykisasta olisi torailtu — turhaan.

Teatteri Kesyn ensimmäisessä kaupunkisatiirissa Vetyä, perkele! (2009) lihapiirakan ympärille oli ideoitu kauneuskisa, ja sketsin Miss Vety näyttäytyi varsin verevänä hahmona. Kesyn ilottelujen kivijalkoja ovat olleet myös Vetytytöt ja näiden kaksimieliset jutut, joten pohjaa vedyn ympärillä käytävälle kisailulle on omasta takaa.

Syömisen ohella paikallisesta ruokaperinteestä voisi ammentaa useita mielikuvitusta kutkuttavia kilpailuja myös ruokien valmistamiseen liittyen.

Ensimmäisenä tulee mieleen karjalanpiirakan rypyttäminen tai rieskan höpsyttäminen. Eikä ole mitään syytä unohtaa saati väheksyä lepuskaa ideoinnissa.

Kirjoittaja on Etelä-Saimaan kulttuuritoimittaja.