Risto Räppääjän jatko-osa tuottaa pienen pettymyksen toistamalla tuttua sapluunaa — Riippuvuutta käsittelevässä Beautiful Boyssa on liikaa lällyä nyyhkydraamaa

Kolmesta ensi-iltaelokuvasta mikään ei täysin vakuuttanut Etelä-Saimaan kriitikkoa. Huonoimpana Timo Alho piti toissavuotisen kauhuelokuvan Happy Death Dayn jatko-osaa.

Rauha Räppääjä (Pamela Tola), Risto Räppääjä (Silmu Ståhlberg) ja Nelli Nuudelipää (Lumi Kallio).
Rauha Räppääjä (Pamela Tola), Risto Räppääjä (Silmu Ståhlberg) ja Nelli Nuudelipää (Lumi Kallio).

Hyväntuulinen lastenelokuva pelaa varman päälle

Risto Räppääjä ja pullistelija (Suomi, 2019)

Francois Duhamel

Timothée Chalamet ja Steve Carell tekevät hienot roolisuoritukset tositapahtumiin perustuvassa riippuvuuskuvauksessa.

Ohjaus: Markus Lehmusruusu. Käsikirjoitus: Sinikka ja Tiina Nopola perustuen heidän omaan kirjaansa.

Rooleissa: Silmu Ståhlberg, Lumi Kallio, Eelis Kesäläinen, Pamela Tola, Jenni Kokander.

Michele K. Short

Erikoisesta aikaluupista selvinnyt Tree (Jessica Rothe) joutuu taas murhaajan jahtaamaksi, jänniä ideoita esittelevässä kauhuelokuvan jatko-osassa.

Kesto: 84 min. Sallittu.

Kymmenen vuoden takainen Risto Räppääjä -elokuva oli varsin mainio. Suosittuihin lastenkirjoihin perustuva leffa loi fantastisen ja värikkään maailman. Se ei yrittänyt kiskoa satumaailmaa todellisuuteen vaan loi omansa.

Lopputulos oli suurmenestys.

Siinä samassa — tahtomattaan — Risto Räppääjä loi sapluunan, jota lähes kaikki kotimaiset lastenelokuvat ovat käyttäneet kyllästymiseen saakka.

Siksi on hieman pettymyksellistä nähdä hahmon paluu ja todeta, että sama tyyli on yhä vahvasti vaikuttamassa.

Värikäs satumaisuus tuntuu nyt jo päiväyksensä ohittaneelta. Konttori-sarjaa ohjanneella Markus Lehmusruusulla ei ole intoa keksiä mitään uutta, kuten Mari Rantasilalla oli ensimmäisen elokuvan suhteen.

Tarina on aurinkoinen ja pikkusöpö.

Risto (Silmu Ståhlberg) on mustasukkainen, kun Nelli Nuudelipää (Lumi Kallio) on iskenyt silmänsä voimailevaan Sylvesteriin (Eelis Kesäläinen). Risto ja Lennart (Ylermi Rajamaa) alkavat harrastaa liikuntaa Elvi-tädin (Jenni Kokander) valmennuksessa.

Ensivaikutelmien leimoja särjetään, puhutaan tunteista ja ollaan hassuja.

Parasta Risto Räppääjä -elokuvassa on yhä myös edelliset osat hoitaneen jazzpianistin Iiro Rantalan sävellykset. Musiikin avulla saadaan kerronnallisia mutkia suoraksi ja hymy huulille.

Timo Alho

KOLME TÄHTEÄ

Hyvää: Aurinkoinen ja hyväntuulinen tunnelma. Laulut.

Huonoa: Luottaa sokeasti ensimmäisen elokuvan kuvakieleen.

Erityistä: Risto Räppääjä -teoksia on myyty 20 vuoden aikana lähes miljoona kappaletta ja elokuvat ovat saaneet kaikkiaan yli 1,7 miljoonaa katsojaa.

Kovia aiheita, pehmeissä sävyissä

Beautiful Boy (Yhdysvallat, 2018)

Ohjaus: Felix van Groeningen. Käsikirjoitus: Luke Davies, Felix van Groeningen perustuen David Sheffin ja Nic Sheffin kirjoihin.

Rooleissa: Steve Carell, Timothée Chalamet, Maura Tierney, Amy Ryan.

Kesto: 120 min. K-16.

Riippuvuuden kuvaaminen elokuvissa on aina hieman riskialtista. Elokuvantekijä voi helposti lipsahtaa sosiaalipornon puolelle. Käsiensä likaamisesta kärsimysnäytelmän liassa voi tulla tärkeämpää, kuin aidon kokemuksen löytäminen hajonneista ihmiskohtaloista.

Beautiful Boy tavoittelee todenmukaisuutta ja tekee sen antamalla näyttelijöiden rakentaa hahmojaan näiden ytimestä ulkokuorea kohti. Tämä on elokuvan fiksuin päätös.

Narkomaanikuvauksien latteudet ovat paikoillaan, lähes kuin pakollisina tienviittoina, mutta muuten kaikki on hyvin hahmolähtöistä.

Tässä urakassa Steve Carell ja Timothée Chalamet tekevät upeaa työtä isänä ja poikana jotka käyvät läpi kovia aikoja riippuvuuden vuoksi.

Lopulta Beautiful Boy ei ole niinkään edes narkomaanikuvaus, kuin se on kuvaus tavallisen perheen odotuksien musertumisesta. Carellin näyttelemä David Sheff toteaakin, että kaikki unelmat hänen poikansa hienosta tulevaisuudesta ovat muuttuneet vain toiveeksi, että tämä pysyisi hengissä.

Perhedraamaa tukevat sivuosanäyttelijät, kuten Maura Tierney ja Amy Ryan tekevät hienoa työtä juurruttaen elokuvaa, yrittäen pitää sitä lipsahtamasta pahasti tärkeileväksi melodraamaksi.

David Sheffin ja Nic Sheffin kirjoihin perustuvan elokuvan tarkoitusperät ja rehellisyys ei ole koskaan epäilyksen alaisena. Suurin ongelma löytyy Felix van Groeningen ohjaustyylistä.

Pehmeässä valossa kylpevät kuvat luovat esiintymislavan suurille tunteille. Van Groeningen tuo kameran lähelle korskeissa tunteenpurkauksissa, tai jää kuvailemaan ympäröiviä maisemia, aivan kuin tavoitellen runollista narratiivia luonnosta. Tämä saa lopputuloksen hetkittäin vaikuttamaan kitschiltä kuin Nicholas Sparkin romaaniin perustuvan nyyhkydraaman, jossa särkyneitä sydämiä korjaillaan kullanhohtoisissa iltahämärissä.

Tunteilu päätyy siten liian usein tuntumaan manipuloivalta ja holhoavalta. Suorasukaisempi – vähemmän söpö – kuvaus olisi tukenut luontevammin Carellin ja Chalamet peittelemättömiä roolisuorituksia.

Timo Alho

KOLME TÄHTEÄ

Hyvää: Roolisuoritukset. Lähestymistapa aihepiiriin.

Huonoa: Liikaa lällyä nyyhkydraamaa.

Erityistä: Steve Carell ja Amy Ryan ovat näytelleet pariskuntaa aiemmin Konttori-sarjassa.

Kauhuelokuva karkuteillä

Happy Death Day 2U (Yhdysvallat, 2019)

Ohjaus ja käsikirjoitus: Christopher Landon

Rooleissa: Jessica Rothe

Kesto: 100 min. K-16.

Toissavuotinen Happy Death Day oli nokkela kauhuelokuva, joka käytti hyväkseen Päiväni murmelina -elokuvan juonta. Elokuvassa päähenkilö sai joka päivä uuden mahdollisuuden karata häntä jahtaavaa murhaajaa.

Iloisin yllätys elokuvan jatko-osassa on se, että se ei ota ilmiselvintä reittiä, ja yritä vain jäljentää edeltäjäänsä mahdollisimman turvallisesti.

Happy Death Day 2U muuttaa edeltävän elokuvan rakennetta. Se on hyvin tahditettu ja juuri sopivan mittainen. Se esittelee nokkelia ideoita.

Harmillisesti se ole kovinkaan pelottava.

Tässä on perustavanlaatuinen virhe, koska kyseessä pitäisi kuitenkin olla kauhuelokuva. Edellisen elokuvan ohjaaja Christopher Landon — joka nyt vastaa myös käsikirjoituksesta — päätyy kuljettamaan elokuvaa hyvin kauas slasher-elokuvasta. Nyt Happy Death Day 2U tuntuu oudolta tieteiselokuvalta, jossa on oudosti myös ripaus romanttisen komedia kliseitä.

Vauvanaamariin pukeutuva pahis tuntuu eksyneeltä kokonaisuudessa.

Edellisen elokuvan sankarittaren Tree Gelbmanin (Jessica Rothe) ystävä Ryan (Phi Vu) kokee nyt saman kummallisen aikaluupin. Tutun näköinen naamaripäinen murhaaja on taas kuvioissa, mutta kuinka se on mahdollista jos tämä on jo menehtynyt?

Jatko-osa pitää hauskaa löysin rantein, ottamatta itseään kovin tosissaan.

Timo Alho

KAKSI TÄHTEÄ

Hyvää: Varsin hauskoja ja outoja ideoita.

Huonoa: Tyylillisesti sekava soppa.

Erityistä: Pienissä kauhuelokuvissa menestyneen Blumhouse Productionsin tuotantoa.

Kommentoidut