Sara ei löydä itseään

Nelli Hietala: Kielillä puhumisen taito. Aula & Co 2017.

Vieraalla kielellä puhuessa vivahteet katoavat, ja käsitys omasta itsestäkin voi muuttua epäselväksi. Äidinkielikin voi tuottaa jatkuvaa pelkoa. Saralla on ärrävika ja pelkkä oman nimen sanominen kauhistuttaa.

Koulun jälkeen hän pakenee Irlantiin. Englanniksi Sara on Sarah, eikä ärrä tärähdä. Hän uskoo voivansa olla enemmän oma itsensä, kun ei tarvitse vältellä kaikkia ärrällisiä sanoja. Elämä voi alkaa Dublinissa. Sara huomaa, että vieraalla kielelläkin on haittapuolensa. Perusenglannilla keskustelut jäävät arkitasolle, ja esimerkiksi uutisten sanasto on Saralle vierasta.

Hietalan tekstissä englanniksi käydyt keskustelut on kirjoitettu englanniksi. Tämä voi tuntua ärsyttävältä, mutta puoltaa paikkaansa, koska kielestähän koko kirjassa on pitkälti kysymys.

Saran huonetoveriksi tulee ranskalainen Celine. Heillä on alusta lähtien erityinen yhteys, joka ei riipu puhutusta kielestä, ja pikkuhiljaa Sara tajuaa olevansa rakastunut Celineen.

Dublinin vuosi huipentuu jouluiseen roadtripiin. Sara ja Celine löytävät toisensa, mutta Sara pakenee taas, nyt takaisin Suomeen. Kuinka vaikeaa on löytää itselle sopivia ihmisiä, kun ei uskalla luottaa?

Viisi vuotta myöhemmin Sara lähtee etsimään Celineä. Hietala kertoo tarinan kahdessa aikatasossa, Dublinin aika ja tämä aika, vuorottelevat.

Ennen tätä kirjaa luin Hietalan romaanin Käsipohjaa, jossa aika ja ihmiset piirtyivät mieleen elävinä ja jatkuvasti kiinnostavina. Kielillä puhumisen taito jää yleisilmeeltään valjuksi ja henkilöt epämääräisiksi. Voi olla, että nuoruudessa käsitys toisesta ei olekaan niin syvällinen, onhan Sara vakaasti sitä mieltä, ettei ihmiseltä odoteta mitään järkevää ja painokasta ennen 25 ikävuotta.

Kuvaus ei muilta ansioiltaan kuitenkaan korvaa epämääräisyyttä, ja lukukokemus jää samalla tavoin vajaaksi. Jos henkilöt olisivat yhtä moniulotteisia kuin edellisen kirjan, voisi Irlannin seikkailukin saada syvempiä merkityksiä. Nyt romaanista voi sanoa korkeintaan ”ihan hyvä”. Jään odottamaan seuraavaa kirjaa.

| Soili Hämäläinen

Hyvää: Antaumuksellinen kielen merkityksen pohdiskelu.

Huonoa: Henkilökuvaus jää ohueksi.

Erityistä: Dialogit kirjoitettu englanniksi.

Osallistu keskusteluun

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.