Kirja-arvio: Janne Simonpoika Utriaisen esikoiskirja kuvaa pätkiä elämästä pohjoisessa — Vahvan ihmiskuvauksen vuoksi teosta voi suositella, vaikka erätarinat eivät kiinnostaisikaan

Janne Simonpoika Utriainen: Pyhävaara 161 s., Karisto 2018

Janne Simonpoika Utriainen

Janne Simonpoika Utriainen asuu perheineen luontaiselinkeinotilalla Inarin erämaassa.
Janne Simonpoika Utriainen asuu perheineen luontaiselinkeinotilalla Inarin erämaassa.

Esikoiskirjailija Janne Simonpoika Utriainen kirjoittaa pohjoisen ihmisistä, pohjoisesta, ja hän selvästi tietää mistä kirjoittaa. Utriainen on toiminut ”pohjoisen sekatyömiehenä” muun muassa kalastajana, eräoppaana ja rekkakuskina.

Vaikka takakannessa puhutaankin erätarinoista, eivät nämä kaikki sellaisia ole. Nämä ovat tarinoita pohjoisen eläjistä, enemmän tai vähemmän pätkiä heidän elämästään. Osa tarinoista ei liity eränkäyntiin mitenkään.

Hän käyttää kieltä samaan aikaan taloudellisesti ja hyvin kuvaavasti, tehokkaasti.

Jos luokitteluilla ylipäänsä on jotain merkitystä, niin nämä Utriaisen tekstit eivät ole myöskään varsinaisia novelleja, vaan nimenomaan tarinoita, joista selkeä juoni puuttuu. Ne ovat leikkauksia elämänmenosta. Pysähdyksiä katsomaan hetkiä, joilla on merkityksiä.

Utriaisella on taito luoda maailma lauseella, kahdella. Ja pysytellä siinä maailmassa. Vaikka tarinat ovat lyhyitä, Utriainen kuvaa kiireettömästi henkilöitään ja tapahtumia. Ja rehdillä katseella ja ymmärryksellä, lämmölläkin. Hän käyttää kieltä samaan aikaan taloudellisesti ja hyvin kuvaavasti, tehokkaasti. Ihminen ja hänen senhetkinen tilanteensa piirtyy kuvaksi vaivattomasti.

Isä ja poika riekkoja pyytämässä, kalastusaluksen uppoamisesta hengissä selvinnyt, sisarusten kalareissu, pariskunta verkoilla, turskaa rahtaava rekkakuski. Näennäisesti Utriaisen tarinoiden lähtökohdat voivat olla hyvinkin arkisia, mutta ne kasvavat merkitystä koko ajan. Ulkoisesti ne eivät välttämättä ole mitään kerran elämässä –hetkiä, mutta sisäisesti varsin ladattuja tarinoita.

Ihmisen osan tutkiskelu, tuon ikiaikaisen tehtävän Utriainenkin on ottanut kirjoittamiselleen. Ja ihmisen ymmärtämisen. Hän tutkii myös ihmisen suhdetta luontoon, ja se on näissä tarinoissa jotain muuta kuin meillä etelän kermaperseillä. En tiedä onko parempi tai pahempi, mutta ainakin suorempi ja rujompi, selkeämpi.

Vaikka jotakuta luonto tai erästely ei niin kiinnostaisikaan, niin silti tätä kirjaa voi suositella myös hänelle, ihan jo tuon ihmisen kuvan hahmottelemisen vuoksi.

Mikko Jämsén

Karisto

Hyvää: Tekijä tietää hyvin mistä kirjoittaa.

Kehitettävää: Lisää näitä.

Erityistä: Kirjoittaja asuu perheineen luontaiselinkeinotilalla Inarin erämaassa.

Uusimmat uutiset