Kommentti: Onneksi on teatteri — Imatralla siellä voi käydä ja Lappeenrannassa haukkua

Kommentti: Onneksi on teatteri — Imatralla siellä voi käydä ja Lappeenrannassa haukkua

Lappeenrannan kuntapoliitikoiden ote kaupunginteatterista kiristyy. Vihreän valtuustoryhmän aloite teatterin markkinoinnin ja myynnin tulosten tarkasta säännöllisestä raportoinnista on uusi standardi.
Veronmaksajan näkökulmasta tämä on järkevää. Uusi teatteri oli kallis investointi, herätti ja herättää närää kaikissa mahdollisissa vaiheissa vielä pitkään. Tottakai omien takaisin saamista pitää seurata.

Teatteri on jatkuvasti esillä ja muutenkin näkyvin osa kulttuuritoimea. Sen budjetti on lakisääteisen kulttuuripalvelun, kirjastotoimen luokkaa, mutta kirjaston eteen ei haluta eikä odoteta bussiryhmiä.
Teatteri on kuin huumausaineet päihdepolitiikassa: hyvä vihollinen. Sitä sättiessä kaiken muun voi jättää huomiotta. Entäpä jos teatterin ongelmat eivät johdu teatterista vaan meistä sen ylläpitäjistä?

Teatteria sättiessä kaiken muun voi jättää huomiotta.

Vastausta voi etsiä vaikkapa Imatralta. Siellä oman teatterin esitysten täyttöaste on tänäkin syksynä ollut liki 90 prosenttia, vaikka naapurusten ohjelmisto ei viihteellisyydessään juuri poikkea toisesta.
Mikä poikkeaa, on kaupunkilaisten asenneilmapiiri, joka näkyy monessa muussakin asiassa kuin teatterikatsomossa. Vai miksi niin moni tapahtuma näyttää muuttaneen Lappeenrannasta Imatralle?
Lappeenrantalaiset syyttävät herkästi kaupunkiaan ja sen virkamiehiä nuiviksi rahastajiksi. Näemme piiloveroja siellä ja täällä, mutta samalla kannamme jäljelle jäävät roposet uuteen Teatteri Imatraan.

Asenteellinen ero asioihin suhtautumisessa Imatralla ja Lappeenrannassa on pohdituttanut pitkään. Keittiöpsykologiaa parempia päätelmiä en ole saanut aikaiseksi, mutta koolla taitaa olla merkitystä.
Imatra on liian pieni ja joutuu puhaltamaan yhteen hiileen. Lappeenranta on riittävän iso sulkemaan ulos. Toisaalla tuloksena on isoja täyttöasteita ja ukonniemiä, toisaalla teatteri on kaiken syntipukki.