Kirja-arvio: Sotien jälkeen Lappeenrantaan määrätty tykistöeversti Bror Kraemer kehitti varuskuntaa ja huolehti henkilöstönsä hyvinvoinnista — Entinen olympiaedustaja oli myös innokas urheilumies

Jukka Kyösti: Tykistökomentaja eversti Bror Kraemer. 311 s. Minerva Kustannus 2019.

SA-kuva

Kuvassa Eversti Bror Kraemer joulukuussa 1941. Sodan jälkeen hänet määrättiin Lappeenrannan varuskuntaan Karjalan Tykistörykmentin komentajaksi.
Kuvassa Eversti Bror Kraemer joulukuussa 1941. Sodan jälkeen hänet määrättiin Lappeenrannan varuskuntaan Karjalan Tykistörykmentin komentajaksi.

Sotahistoriamme keskittyy helposti muutamiin kaikkien tuntemiin nimiin. Moni merkittävä tekijä jää komeista saavutuksistaan huolimatta täysin varjoon.

Pitkän linjan sotahistorioitsija Jukka Kyösti (s. 1967) tekee komean työn kuvatessaan tykistöeversti Bror Kraemerin (1900—1990) uraa ja elämää uudessa kirjassaan.

Eteläkarjalaisittain teos on kiinnostava, sillä sotien jälkeen Lappeenrantaan asettunut Karjalan tykistörykmentin komentaja kehitti oman aselajinsa ohella varuskunnan oloja, henkilökunnan sosiaalista elämää ja luottamustoimiensa kautta koko kaupunkia.

Henkilökunnan asuinoloja parannettiin, rakennuksia korjattiin ja uudistettiin, sosiaalisia palveluita kehitettiin.

Bror Kraemer syntyi Vaasassa 1900 sukuun, jossa oli kosolti upseereja ja papistoa. Tausta oli siis vakaa ja mallikelpoinen. Nuori mies taisteli sisällissodassa ymmärrettävästi valkoisten joukoissa, oli mukana Viipurin valtaamisessa ja osallistui Helsingissä valkoisten voitonparaatiin.

Tämän jälkeen oli vuorossa kadettikoulu ja sen jälkeen opiskelu sotakorkeakouluissa Ranskassa ja Belgiassa. Kansainvälisyyden ohessa sai mainion kielitaidon: Kraemer puhui kotimaisten kielten lisäksi ranskaa, saksaa ja venäjää.

Talvisodassa Kraemer vastasi karjalankannaksella 8. divisioonan tykistöstä, jatkosodassa hän toimi kuudennen armeijakunnan tykistökomentajana. Jämäkkä ja uusia näkemyksiä omaava upseeri onnistui toimissaan. Erityisesti hän kehitti tiedustelua ja kohteiden kuvaamista tykistöä varten.

Sodan jälkeen Kraemer määrättiin Lappeenrannan varuskuntaan Karjalan Tykistörykmentin komentajaksi, jossa hän toimi 1944—1951.

Oman aselajin tietojen ja taitojen kehittäminen jatkui edelleen, mutta pääpaino oli suuren varuskunnan tilojen ja yleisten olojen kehittämisessä. Alaisten hyvinvointi oli päällikölle ollut aina tärkeää.

Henkilökunnan asuinoloja parannettiin, rakennuksia korjattiin ja uudistettiin, sosiaalisia palveluita kehitettiin. Varuskuntaan perustettiin henkilökunnan lapsille päiväkoti, jonka ylläpitoa katettiin oman leipomon tuotoilla.

Linnoituksen alueella toiminut kehruuhuone muutettiin Suomen ensimmäiseksi urheilutaloksi. Kraemer oli itsekin innokas urheilija ja näki väestön fyysisen hyvinvoinnin tärkeänä osana elämää. Kunnallisessa toiminnassa mukana olo paransi koko kaupungin oloja, vaikka varsinaisesti politiikkaan Kraemer ei osallistunutkaan.

Erottuaan vakinaisesta palveluksesta Kraemer toimi ensin Loviisan kaupunginjohtajana ja sen jälkeen yritysmaailman johtotehtävissä.

Kirjan luettuaan ällistyy siitä tarmosta ja uutteruudesta, jolla Bror Kraemer kaikki tehtävänsä hoiti. Säntillisenä ja ahkerana ihmisenä hän vei aina työnsä päätökseen parhaalla mahdollisella tavalla oli sitten kyse sotatoimista tai varuskunnan kehittämisestä.

Jukka Kyösti on tehnyt mittavan taustayön tutkiessaan Kraemerin elämää. Teksti on paketoitu jämäkkään muotoon, kirjassa on selkeä rakenne, tarina etenee vankasti. Teksti on kautta linjan erinomaista suomea, jota lukee nautinnolla.

Vaikka pääpaino on sotaan liittyvissä tapahtumissa ja erityisesti tykistössä, on päähenkilön persoona saatu elävästi mukaan. Tämä kirja elää kohteensa ajatusten ja sydämen tahdissa.

Seppo Paajanen

Hyvää: Huolellisesti laadittu henkilökuva, samalla näkymä koko maan historiaan.

Kehitettävää: Maallikkolukijalle tykistöterminologia jää paikoin vieraaksi.

Erityistä: Kraemer kilpaili korkeushypyssä Pariisin olympialaisissa vuonna 1924.

Minerva

25027975.jpg