Levyarvio: Raoul Björkenheim Triad musisoi tajunnanvirran tuolla puolen

Raoul Björkenheim Triad: Beyond. 2017 Eclipse Music.

Raoul Björkenheimin (keskellä) ohella Triadissa soittavat Ilmari Heikinheimo ja Ville Rauhala.
Raoul Björkenheimin (keskellä) ohella Triadissa soittavat Ilmari Heikinheimo ja Ville Rauhala.

Kotimainen jazz kulkee pää pystyssä, myös vapaamman ilmaisun kentällä. Sen todistaa jälleen loistava kitaristi Raoul Björkenheim, joka tunnetaan ehkä parhaiten maailmallakin mainetta niittäneestä Krakatau-yhtyeestään.
Miehen tämänhetkisistä kokoonpanoista kenties kiintoisin on Triad. Björkenheimin, basisti Ville Rauhalan ja rumpali Ilmari Heikinheimon äärimmilleen virittyneestä energiasta antaa yhtyeen viimeisin levy Beyond mainion näytteen.
Yhtyeen näkemyksellisyys kantaa upeasti erilaisista mielentiloista toiseen.
Kun musiikin perusaksioomista — melodia, harmonia, rytmi — riisuttu ilmaisu saa lähestyä absoluuttiaan, vaatii flow-tilaan asettuminen kuulijalta paljon. Se myös antaa paljon, ja juuri tässä Triad osoittaa voimansa.

Yhtyeen näkemyksellisyys kantaa upeasti erilaisista mielentiloista toiseen.

Avausraita Act of Will kumpuaa kuin alitajunnan syvimmistä sopukoista, välillä vain hienoisena pintavärinänä. Näiden jännite on kuin levyn kaksi ääripäätä, ja niin on myös Björkenheimin kitaran valtava ilmaisuvoima.
Siinä, missä Move on särisee rujoa groovea, on Defiance kuin hidastettu, syväjännitteinen mielenmaisema, jonka saarelmia Björkenheim kitaroineen etäältä tutkii. Kummassakin kuin kotonaan, välillä asvaltinraskaana, välillä harsomaisen eteerisenä.
Kaunis, lyyrinen Petals maalaa maiseman, jonka kaikkiin varjoihin ei valo aivan yllä. Rauhalan ja Heikinheimon soitto on herkullista kuultavaa.
Kudelmien sisältä löytyy hienovireisiä sävyjä, kaaoksen keskeltä koossapitäviä jännitteitä ja säikeitä. Kerrostumia on paljon, ja pinnan alla kuohuu. Keskeiset käsitteet katoavat, ja jäljelle jää ilmaisu, tunne ja energia puhtaimmillaan.
Kappaleet jäävät hieman näytteenomaisiksi, kuin tarjoten kuulijalle mahdollisuuden kasvattaa niitä mielessään edelleen.
Björkenheim näyttää jälleen kerran mestarin kykynsä ulottaessaan kitaransa sointimaailman yhä vain laveammaksi. Tuntuu kuin hän löytäisi aina uuden tason, jonka ylle kurottaa tai alle kaivautua. Kuulija on kuin avaruudessa, jossa ei ole enää suuntia ylös tai alas.

Hyvää: Vankka näkemyksellisyys.
Huonoa: Levyn lyhyt kesto.
Erityistä: Vapaa muoto elää ja voi hyvin.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.