Kirja-arvio: Runsaassa sukusaagassa on mihin tarttua – toimittaja onnistuu esikoisromaanillaan

Satu Vasantola: En palaa takaisin koskaan, luulen. 379 sivua. Tammi 2018.

Lyhyillä teksteillä on puolensa, mutta toisinaan on mahtavaa uppoutua laveaan, useita vuosikymmeniä luotaavaan sukutarinaan. Tällainen on toimittaja Satu Vasantolan esikoisromaani En palaa takaisin koskaan, luulen.

Eteläpohjalaissuvun vaiheita seurataan katkelmallisesti ja kaleidoskooppimaisesti kymmenien vuosien takaa tähän päivään.

Topakka Martta ja vätystelevä Topi ovat vanhinta polvea, nuorinta edustaa heidän lapsenlapsenlapsensa Luca. Välisukupolvista keskeisiksi hahmoiksi nousevat hyväntahtoinen rakennusyrittäjä Tapio ja hänen siskontyttönsä Susanna.

Pohjanmaalta jäävät onneaan etsimään kaikki muut paitsi Susanna, joka ylioppilasjuhlapäivänä muuttaa Helsinkiin ja ponnistaa työläistaustasta juristiksi saakka.

Pärjäävän yksinhuoltajanaisen yhteiskunnallinen ja kulttuurinen luokkaloikka rinnastuu tarinassa Irakin pakolaisen Fatiman kohtaloon. Matka elämänmuodosta toiseen on aina pitkä, teki sen sitten maasta toiseen tai oman maan sisällä.

Fatiman ja veljensä Tariqin kautta päästään tutkimaan maahanmuuttajateemoja ja suvaitsemattomuutta, johon kietoutuvat myös tarinan kiivaat loppukäänteet. Henkilöiden painolastina ovat myös jokaisessa sukupolvessa uudestaan esiin putkahtavat epäterveet ahdistuksen hallintakeinot: viina ja väkivalta.

Vasantola virittelee kysymyksiä ja antaa pieniä vihjeitä.

Runsaassa tarinassa on mihin tarttua. Komeasti Vasantola kuitenkin pyörittelee monet henkilöt ja tarinalinjat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Erityisesti ilahduttaa, miten pienillä, mutta osuvilla yksityiskohdilla kirjoittaja piirtää henkilöidensä ominaislaadun näkyviin.

Juoni on rakennettu ovelalla tavalla lukemaan koukuttavaksi ja vähitellen avautuvaksi. Vasantola virittelee kysymyksiä ja antaa pieniä vihjeitä. Myöhemmin, ja usein aika vaivihkaa, on sitten viimein vastausten aika.

Hyvää: Kuvaukset vanhemmuuden vaikeudesta ja lasten kaltoinkohtelusta koskettavat syvältä.

Huonoa: Vuosiluvuilla ilmoitetut siirtymät aikatasolta toiselle ovat selkeät, mutta aika jyrkät.

Erityistä: Myös Vasantolan omat sukujuuret vievät Etelä-Pohjanmaalle.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet