Kenet listitään seuraavaksi? — Agatha Christien Hiirenloukku harhauttelee taitavasti katsojan ajatuksia Lappeenrannan kaupunginteatterissa

Teatteriarvio Agatha Christien Hiirenloukusta, joka sai ensi-iltansa Lappeenrannan kaupunginteatterissa 21.4.

Aki Loponen

Seppo Kaisanlahti (vas.) ja Anna-Kaisa Makkonen esittävät täysihoitolaa pyörittävää Ralstonin pariskuntaa. Jussi Virkin roolihahmo on yksi epäilyttävistä vieraista.

Hiirenloukun ensi-illan jälkeen oli pakko vähän ihmetellä, miksi rikosnäytelmiä ei nähdä teattereissa useammin. Agatha Christien murhamysteeri Lappeenrannan kaupunginteatterissa on sen verran mukaansatempaava ja jättää jälkeensä hyvän hyrinän.

Käsikirjoituksen voi toki olettaakin olevan rautaisen toimiva. Muussa tapauksessa Hiirenloukku ei olisi maailman pisimpään yhtäjaksoisesti esitetty näytelmä. Silti yllätyin iloisesti muun muassa siitä, miten paljon Hiirenloukkuun mahtuu jännityksen ja yllättävien käänteiden lisäksi myös kepeyttä ja huumoria.

Ohjaaja Iiris Rannio ja skenografi Tiina Hauta-aho eivät ole ryhtyneet kikkailemaan, vaan yleisö saa taatusti sitä, mitä se on tullut hakemaankin.

Rannion ohjaus kunnioittaa käsikirjoitusta ja on suora, tarkka ja napakka. Hauta-aho luo näyttämölle vanhanaikaisen brittiläisen täysihoitolan asukkaineen juuri sellaisena kuin se mielikuvissamme näyttäytyy: on tummaa tammea, ruskean hienostuneita sävyjä ja ruutukuosia.

Hiirenloukussa katsojan ei tarvitse tehdä taiteellisia tulkintoja.

Tarinan aluksi herra ja rouva Ralston odottelevat vieraita Lontoon ulkopuolella sijaitsevaan täysihoitolaansa. Radiouutisissa varoitellaan lumimyrskystä ja huonosta ajokelistä, mutta kerrotaan myös, että Lontoossa on tapahtunut murha. Rikospaikan lähellä on nähty tummaan takkiin, vaaleaan kaulahuiviin ja huopahattuun pukeutunut henkilö, jota poliisi etsii.

Ralstoneiden täysihoitolaan alkaa lumimyrskyn keskeltä saapua toinen toistaan omituisempia vieraita pukeutuneena tummiin takkeihin ja huopahattuihin.

Näytelmän herkullinen henkilögalleria pääsee Lappeenrannan kaupunginteatterin esityksessä oikeuksiinsa, sillä roolitus on onnistunut mainiosti.

Marja-Liisa Ketola on herkullisen ärsyttävä vanha rouva Boyle, joka nyrpeänä löytää valittamisen aihetta asiasta kuin asiasta. Toista ääripäätä edustaa Jussi Virkin esittämä nuori arkkitehti, joka duracellpupumaisesti jaksaa innostua asiasta kuin asiasta. Samanlaisia hahmoja jokainen tuntee myös oikeassa elämässä.

Aki Loponen

Samuli Punkka näyttelee Hiirenloukussa poliisia.

Mutta koska kyseessä on Agatha Christien näytelmä, kukaan ei ole aivan sitä, miltä aluksi vaikuttaa.

Näytelmän viehätys ja viihdyttävyys piilee etenkin siinä, että se aktivoi katsojan mukaan tekemään omia tulkintojaan ja arvailujaan.

Kun kaikki hahmot oli esitelty katsojille, juonen kuljetus tuntui tosin hetkeksi hyytyvän. Jo ennen väliaikaa esityksen rytmi kuitenkin kiihtyy, ja yllätysten seuratessa toisiaan myös katsoja joutuu todennäköisesti muuttamaan ajatustensa ja arvailujensa suuntaa.

Hiirenloukussa katsojan ei tarvitse tehdä taiteellisia tulkintoja, vaan selkeä ja yllätyksellinen juoni antaa aivoille samanlaista tekemistä kuin leikkiessä tai pelatessa.

Murhamysteeriä voikin suositella myös niille katsojille, jotka tylsistymisen tai liian taiteellisuuden pelossa jättävät teatterikäynnit yleensä väliin. |

Hyvää: Helposti nautittavaa teatteria, jonka ajattelisi miellyttävän suurta yleisöä.Huonoa: -Erityistä: Vaikka kyse ei ole koko perheen näytelmästä, omaan seurueeseen kuuluneet 13- ja 10-vuotias viihtyivät hyvin syyllistä arvaillessaan.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet

Luetuimmat