Ämmien hauskuuttaminen pitää lörpöttäjä Maria Abramovan minäkuvan kirkkaana — Inkeriläinen Abramova vieraili Taipalsaarella ensimmäistä kertaa lauantaina, katso lörpötysvideo!

Maria Abramovalle lörpötysten kirjoittaminen ja esittäminen on tärkeää, aivan kuten sosiaaliset taidot ovat tärkeitä karjalaisille ja inkeriläisille.

Kati Pullinen

Maria Abramovan (oikealla) lisäksi hänen tyttärensä Annaliisa Abramova vaalii inkeriläisiä perinteitä.
Maria Abramovan (oikealla) lisäksi hänen tyttärensä Annaliisa Abramova vaalii inkeriläisiä perinteitä.

Sanalla lörpöttely on suomen kielessä hieman ikävä kaiku, mutta inkeriläisittäin ajateltuna lörpöttelyyn kannattaa suorastaan pyrkiä.
Inkeriläisessä kansanperinteessä lörpöttely tarkoittaa höpöttelyä, runoilua sekä tarinaniskemistä asiasta ja sen vierestä. Inkeriläinen Mari Abramova on siinä hyvä.
Paremmin nimellä Maria tunnettu Abramova esitti lörpötyksiä Taipalsaarella Leväsessä Moosen Putron kotimuseossa lauantaina.
— Lörpötys on metka, naurettava juttu. Se syntyy, kun kaksi akkaa alkaa luatimaa (puhumaan, toim.huom.). Lörpötys voi olla asiaa tai joutavuutta, Abramova kertoo.

Maria Abramova lörpöttää Virve Maikin kanssa Mooses Putron kotimuseossa Taipalsaarella lauantaina 3. elokuuta. Videolla naiset demonstroivat lörpötystä Etelä-Saimaan pyynnöstä.

Kati Pullinen

Joutsenolainen Mari Kiukas (keskellä) on Maria Abramovan hyvä ystävä ja inkeriläinen juuriltaan itsekin. Kiukas kutsuu lörpöttämistä inkeriläiseksi stand up -komediaksi.

Ämmien hauskuuttaminen motivoi

Abramova lörpöttää Inkerin murteella, joka on hänelle äidinkieli. Suomenkielisen on helppo seurata lörpötystä, vaikka kaikki sanat eivät avautuisikaan.
Virossa Tartossa asuva Abramova kuuluu paikallisen Inkeri-seuran perustajiin ja hän oli ensimmäisiä ihmisiä, jotka käynnistivät inkeriläisen kulttuuritoiminnan Viron itsenäistymisen uudelleensoitossa vuonna 1988.
Abramova on inkeriläisaktiivi, ja lörpöttelee estradien ulkopuolella inkeriläisseuransa ”ämmämummojen” iloksi. Myös ämmä-sanalla on inkeriläisittäin myönteinen merkitys.
— Vanhat ämmät mielellään kuuntelevat minnuu. Haluan olla hauska ja saada ihmisiä hyvälle tuulelle, Abramova sanoo.
Abramovalle lörpötysten kirjoittaminen ja esittäminen on tärkeää minuuden vaalimista.
— Tämä on minun identiteettini. Karjalaisille ja inkeriläisille sosiaaliset taidot ovat tärkeitä. Lörpöttämisen taitoa arvostetaan, hän sanoo.

Kati Pullinen

Maria Abramova oli pukeutunut lörpötyskeikalleen äitinsä kotiseudun Tuutarin kansallispukuun. Puvun tekeminen kesti Abramovalta ja apujoukoilta 1,5 vuotta. Kirjoittamisen ohella Abramova tallentaa inkeriläistä kansanperinnettä.

Ensimmäistä kertaa Taipalsaarella

Lörpöttely toi Abramovan inkeriläisten kansallislaulun säveltäjän, Mooses Putron, kotitalolle nyt ensimmäistä kertaa.
Hänen mukanaan oli folkloristinen Röntyskät-ryhmä, joka esittää tanhuja ja lauluja. Naisista koostuvaan ryhmään kuuluvat myös Abramova sekä tämän Annaliisa-tytär.
Abramovan mukaan tytär on yksi harvoista nuorista Virossa, jotka vaalivat inkeriläisiä perinteitä.
Röntysköissä esiintyvän Virve Maikin ja Abramovan mukaan Tarton Inkeri-seuraan kuuluu noin 90 jäsentä, joista noin puolet osallistuu aktiivisesti seuran toimintaan.

Kati Pullinen

Maria Abramovan kirjoituksissa on myös haikeita runoja. Niissä soi kaipuu lapsuuteen ja suru inkeriläisten kohtalosta. Kuvassa Abramova on Mooses Putron kotimuseon keittiössä. Taustalla näkyy makuukammari.

Inkeriläisyys katoaa

Abramova muutti Viroon lapsena inkeriläisten vanhempiensa lähdettyä Petroskoista.
Taipalsaaren-keikallaan Abramova oli pukeutunut äitinsä kotiseudun Tuutarin kansallispukuun.
Abramovaa surettaa inkeriläisen kulttuurin hiipuminen. Hauskuuttajan runoista löytyy myös haikeutta.
— Inkeriläisyys häviää. Ei maata, ei kieltä, ei kansaa, hän toteaa.
— Valitettavasti on näin. Mutta eletään tällä hetkellä ja ollaan näin, hän lisää surullisen hymyn takaa.

Kati Pullinen

Mooses Putron kotimuseon sisäänkäyntiä koristivat Suomen ja Inkerin liput lauantaina 3. elokuuta.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset