Pakollista luettavaa teinien vanhemmille

Jukka Behm: Pehmolelutyttö. WSOY 2017. 202 s.

Luin vastikään lehtijutun itseään myyvistä teini-ikäisistä. Aihe herätti hämmennyksen ja voimattomuuden tunteita, ja jäin miettimään, minkälaiset ihmiset lähtevät mukaan tällaiseen toimintaan ja miksi. Jukka Behmin nuortenkirja Pehmolelutyttö pyrkii antamaan kysymykseen muutamia mahdollisia vastauksia.

Tarinan minäkertoja on viisitoistavuotias Emilia, joka on päällisin puolin kunnollisuuden perikuva. Hän tulee niin sanotusti hyvästä perheestä: älykäs ja sanavalmis kympin tyttö. Läheisiä ja tärkeitä ystäviä Emilialla tosin ei tunnu olevan, ja vanhemmatkin viihtyvät kovasti omissa oloissaan.

Kirja ehkä luokitellaan nuortenkirjaksi, mutta sen lukeminen on silmiä avaavaa myös aikuisille.

Kirjassa Emilia kertoo pehmoleluilleen, minkälaisiin tilanteisiin hän on ajautunut ladattuaan nettiin kuviaan. Useimmiten Emilia myy aikuisille miehille ”vain” aikaansa ja sitä, että häntä saa katsella, mutta jo se riittää haavoittamaan tyttöä pahasti.

Tarinan kuljettaminen minäkertojan avulla on kirjoittajalta fiksu ratkaisu. Se tuo kertomukseen liikuttavan läheisyyden ja läsnäolon vaikutelman ja suojaa liialliselta selittelyltä ja syyttelyltä. Rajattu näkökulma pitää lukijan valppaana ja valmiiden ajatusten sijaan pakottaa pohtimaan itse.

Behm tavoittaa — ainakin keski-ikäisen lukijan silmin arvioituna — tekstiinsä vakuuttavasti nuoren ihmisen äänen ja sinne tänne poukkoilevat ajatukset. Kirja ehkä luokitellaan nuortenkirjaksi, mutta sen lukeminen on silmiä avaavaa myös aikuisille.

Varsinkin teinien kanssa elävien on hyödyllistä saada muistutus siitä, että itsenäinen iso lapsi kaipaa vielä paljon vanhempiensa seuraa ja huolenpitoa. Tästä haaveilee myös Emilia: ”Toivon että se joka on ovella ei säikähtäisi raivoamistani eikä kääntyisi pois vaan sanoisi, että älähän nyt, ei mitään hätää, kyllä tämä tästä…” |

Marjo Jääskä

Hyvää: Toiveikas loppu.

Huonoa: Tarinan yleisö, pehmoeläimet, ponnahtavat tekstiin vähän liian usein.

Erityistä: Kirjan käsikirjoitus voitti WSOY:n järjestämän Tuhat ja yksi tarinaa nuoruudesta -kirjoituskilpailun.