Mukava katsella tekemisen riemua—Lappeenrannan taidemuseossa pääsee näkemään kattavasti kaakkoissuomalaista taidetta

Näyttelyarvio. Kaakko18. Lappeenrannan taidemuseo 20.1.—18.3.2018

Mika Strandén

Kaakko18-näyttely on esillä Lappeenrannan taidemuseossa. Toinen näyttelyn kuraattoreista on Komugi Ando, jonka taustalla näkyy Elisa Heinosen teos Haltijapuu.


Näin kattavaa kaakkoissuomalaista taidenäyttelyä ei olla Lappeenrannassa nähty 20 vuoteen. Tätä on odotettu ja hienosti sapluuna toimii. Kokonaisuus on monipuolinen, tekotapojen erilaisuutta kunnioittava, olemukseltaan eloisa.

Esillä on 42 taiteilijaa. Melkoinen määrä, josta Etelä-Karjala etenkin hyötyy Saimaan ammattikorkeakoulun Imatran kuvataiteen yksikön opiskelijoista, joista osa jää maakuntaan. Imatran vaikutus näkyy muutenkin taidetta elävöittävänä tekijänä.

Näyttelyn ovat koonneet Padasjoella sijaitsevan Ars Auttoisen vetäjät Komugi Ando ja Teemu Salonen. Heidän galleriansa tunnetaan korkeatasoisesta nykytaiteen linjasta ja samaa onnea pääsemme mekin nyt nauttimaan. Näyttely on raikkaasti polveileva, erilaisuutta monin tavoin korostava, jotenkin tuore ja rehevä.

Tekijöissä on sekä nuoria että kokeneempia. Voisi olla houkutus keskittyä nuoriin uudistajiin, mutta nyt on mukana kaikki ikäluokat.
Komeat maalaukset tietenkin nousevat pintaan ensimmäisinä kokemuksina.

Modernimman otteen ykköseksi nousee heti Hilkka-Maija Pääkkönen jylhän sykähdyttävällä maalauksellaan. Ihailtavan varmaa jälkeä tekevät edelleen Tuulia Iso-Tryykäri, Jussi Pirttioja ja Arto Kettunen, joka maalaa pieneen kokoon koko elämän isänsä muotokuvassa.

Maalauksissa katsojan henkeä salpaavat näiden lisäksi Marianne Balabinin unikot, Elisa Heinosen Haltijapuu, mutta syvällisimmin Sanna Maria Paanasen voimakkaat henkilökuvat.
Markku Metson löytöesineistä koostuva rakennelma on totaalisen vangitseva ajan kulumisesta kertova tarina, aivan upea teos.
Heini Niemisen videot eläimien todellisuudesta pysäyttävät miettimään elämän suurempaa kokonaisuutta, yksilön osaa luonnon kiertokulussa.
Kolmiulotteisista töistä mieleen jää parhaiten Ulla Sinkkosen 12 opetuslasta — tyylikäs ja hallittu kokonaisuus, elämän kulun viesti, varjot ja pelot, onnen loputon etsintä.
Näyttely on hyvä sukellus alueemme taiteen tämänhetkiseen tilaan. On osaamista, on teknistä taitoa ja ennen kaikkea tekemisen riemua. Tätä on mukava katsella. | Seppo Paajanen

Mika Strandén

Näyttelyssä on esillä runsaasti korutaidetta, kuten Marja Nuutisen Beauty and the Beast.


Hyvää: Monipuolinen ote alueen taiteesta ja sen tekijöistä.
Huonoa: Teemana on Läheisyys, mikä jää kyllä aika tavalla roikkumaan ilmaan, hahmottomaksi.
Erityistä: Ilmava ripustus päästää yksittäiset teokset hienosti esille.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet