Kauniilla kielellä karusta kohtalosta

Katja Kallio: Yön kantaja.Otava 2017. 380 s.

Otava

Ensin turkulaisella irtolaistytöllä Amanda Aaltosella on ympärillään kaikki maailman ilma ja avaruus. Sitten hän päätyy Seilin saarelle, sairaalaan, välillä eristykseenkin, ja pysyy siellä koko ikänsä.

Katja Kallion kuudes romaani Yön kantaja alkaa vuodesta 1890. Amanda leijuu kuumailmapallon kyydissä ranskalaisen ilmailijan Duplessissin kanssa. Kirjan lopussa palataan samaan kyytiin, mutta se vapauden ja toivon tunnelma, joka alussa oli, on poissa. On jo selvää, että elämää muistuttavasta sairaalaelämästä tulikin Amandan oikea elämä.

Amanda saa 26-vuotiaana diagnoosin insania epileptica menstrualis eli kuukautishulluus. Hänen todetaan myös olleen taipuvainen juopotteluun ja viettäneen irstasta elämää sekä varastelleen.

Katja Kallio kuvailee tutun tarkasti ja herkkävaistoisin ilmaisuin Amandan mielenliikkeitä. Hienostelevuudesta ei kuitenkaan ole kyse. Kallio kertoo raadollisuuden niin kuin se on.

Nuori nainen on tuotu paikkaan, josta yksikään potilas ei siihen asti ole päässyt pois, mutta hänen ajatuksiaan ei voi kahlita. Muille hän kertoo kokemuksistaan ulkomailla ja yöllä valvoessaan kuvittelee olevansa se, joka kannattelee muiden unta.

Kun Amandasta tulee luottopotilas, joka pääsee liikkumaan sairaalan ulkopuolellakin, hän ryhtyy kalastaja Isakssonin verkkojen parantajaksi. Hän ihastuu kalastajaan, mutta joutuu typistämään tunteensa ja toiveensa. Hän ajattelee, että on sellaisiakin naisia, ”joille oli suotu niin helppo elämä, ettei heidän tarvinnut sen aikana muuttua lainkaan, vanheta vain.”

Sairaalan arjessa tapahtumat ovat sattumanvaraisia niin kuin ne elämässä ovat. Romaanin juonenkuljetuksen kannalta se on ongelmallista, sillä siitä syntyy hajanaisuutta ja kerrontaan todistuksenomainen luonne.

Näistä syistä tämä teos ei yllä mielestäni kirjailijan aiempien romaanien tasolle. Hieno kieli, jonka Katja Kallio taitaa, kantaa sitä kuitenkin pitkälle. |

Sari Pullinen

Hyvää: Vivahteikas ilmaisu.

Huonoa: Kerronnassa ei erotu kohokohtia.

Erityistä: Kirjan syntyä inspiroi todellisen Amanda Fredrika Aaltosen elämänvaiheet.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.