Metson kamera on sielun peili

Tunteella liikkeellä — Emotion in Motion.Valokuvaaja Juha Metson retrospektiivi.Lappeenrannan taidemuseo 26.11.2016—5.3.2017.

Mika Strandén

Metso noukkii venäläisyydestä draaman ja huumorin, hauraat talot ja ihmisten puhtaan kauneuden.
Metso noukkii venäläisyydestä draaman ja huumorin, hauraat talot ja ihmisten puhtaan kauneuden.

Lappeenrannan taidemuseossa on esillä vuoden tärkein näyttely. Valokuvaaja Juha Metso (s. 1965 Kymi) läväyttää museon neljään saliin sellaisen otannan tuotannostaan, että katsoja huumaantuu.

Nähtävänä on perinteisen valokuvan lisäksi kuvasarjoja, installaatioita, videoita. Teosten ajanjakso kattaa neljä vuosikymmentä. Kokonaisuus on häkellyttävä.

Ensimmäisenä kuvissa kiinnittyy huomio niiden täydelliseen tekniseen tasoon. Mutta — se ei ole teosten tärkein osuus. Niiden tunnelma ja sielu on.

Metso katsoo kamerallaan kohteensa fasadin taakse ja löytää oleellisimman, olipa kyseessä kuuluisa rock-tähti tai venäläinen maatuska. Maisemallisissakin kuvissa ympäristö hengittää jotain itseään suurempaa.

Metson kuvien aitous on jotenkin totaalisen luontevaa. Aivan kuin kukaan kohteista ei poseeraisi pätkääkään, vaan olisi ihan aidoimmillaan. Sellaisesta asenteesta syntyy valokuvataidetta.

Rock-osasto on vaikuttava, rytmi jytisee kuvissa. Se ei silti typistä herkkyyttä. Kolmen kuvan sarja Juice Leskisestä on jo lähdön dokumentointia, herkkää myötäelämistä.

Ismo Alangosta otetut kuvat kiteyttävät rockin syvyyden ja riemun. Tuomari Nurmion muotokuva on aivan upea.

Henkilökuvauksen tasokkuus konkretisoituu Ville Haapasalon kasvokuvassa. Tämä lysti veijari kuvataan yleensä veikeänä vitsiniekkana ikuinen hymy huulillaan. Juha Metso löytää tässäkin ihmisen herkkyyden ja näkee naamarin taakse. Kuva onkin palkittu 2014 vuoden henkilökuvana.

Näyttelyn herkullisin osuus on kuvattu Venäjällä, jossa Metso työskentelee usein, jopa asuu osan vuodesta.

Liekö miehessä jotain perusslaavilaisuutta, mutta venäläisyydestä hän pystyy noukkimaan sekä draaman että hervottoman huumorin.

Yksi saleista on omistettu Venäjän kuville ja sieltä irtoaa uskomattomia näkyjä. Metso löytää herkän hauraat vanhat talot ja niiden tunnelman, vanhojen ihmisten puhtaan kauneuden.

Vastapainona raivoisat näkymät nykyisyyden kuvainpalvontaan. Katsokaa nuoria naisia, jotka voimistellessaan pyllistävät rannalla isä Putinin ja lakeija Medvedevin julisteen alla. Tai tolkuttomassa humalassa pörräävää pariskuntaa. Aate ja usko ovat tulleet lihaksi.

Salin peräseinällä on jo lähes ikoniseen asemaan noussut kuva Vladimir Putinista Sotshissa 2014. Siinä uusi kansojen tsaari hipelöi nenäänsä.

Kuva ei kävisi viralliseen tiedotukseen, mutta kertooko se juuri sen vuoksi jotain todella oleellista?

Kun kuva vielä ympäröidään katukaupoista ostetuilla Putinia palvovilla t-paidoilla, on lopputulos täydellinen.

Ihme mies tämä Juha Metso. Kuvaa kuin unelma, tajuaa kohteittensa taustat ja hengen. Ja sitten vangitsee tämän kaiken meidän ihailtavaksemme! |

Seppo Paajanen

Hyvää: Upea ura saatu hienosti esille yhteen näyttelyyn.

Huonoa:

Erityistä: Näyttelykirja on ehdottomasti tutustumisen väärti.

Osallistu keskusteluun

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.