Erityiset olisi voinut rohkeammin nojata inhimillisyyteen, kirjoittaa Etelä-Saimaan elokuvakriitikko

Carole Bethuel

Bruno (Vincent Cassel) ja Malik (Reda Kateb) työskentelevät vaikeassa asemassa olevien kanssa. Kaksikko yrittää jotakin josta valtaapitävät eivät hurjasti välitä.
Bruno (Vincent Cassel) ja Malik (Reda Kateb) työskentelevät vaikeassa asemassa olevien kanssa. Kaksikko yrittää jotakin josta valtaapitävät eivät hurjasti välitä.

Erityiset (Hors normes, Ranska, 2019).

Ohjaus ja käsikirjoitus: Olivier Nakache, Éric Toledano.

Rooleissa: Vincent Cassel, Reda Kateb, Aloïse Sauvage, Hélène Vincent, Bryan Mialoundama.

Kesto: 114 minuuttia.

Lähes vuosikymmenen takainen ranskalaiselokuva Koskemattomat oli maailmanlaajuinen hitti. Juuri sellainen hyvän olon kertomus joka saa unohtamaan julman maailman – ainakin hetkeksi.

Sen jälkeen tekijäkaksikko Olivier Nakache ja Éric Toledano on yrittänyt uusia menestystä Samba ja C'est la vie! – häät ranskalaiseen tapaan -elokuvilla. Heidän uusin, Erityiset yrittää uudelleenvangita taikaa käyttämällä kirjaimellisesti samoja raaka-aineita. Kyseessä on selkeä henkinen jatko-osa Koskemattomille. Kummassakin puhutaan lämmöllä vaikeasti haastetuista elämistä. Kumpikin pohjautuu tositapahtumiin.

Bruno (Vincent Cassel) työskentelee vaikeasti autististen kanssa. Työ on kovaa, mutta parhaimmillaan palkitsevaa. Malik (Reda Kateb) on nuorisotyöntekijä jonka hoidokit ovat kaikista vaikeimpia. Bruno ja Malik ovat ajatusmaailmoiltaan hyvin erilaisia, mutta ymmärtävät hoidokkiensa tarpeet.

Kaksikon päätös yhdistää voimat herättää kysymyksiä byrokraateissa. Kukaan ei halua, että häkkiä heilutetaan varsinkaan, kun kyseessä ovat tulenarat ihmisryhmät.

Nakache & Toledano lähestyvät aihetta kunnioituksella. Vaikean todellisuuden kuvaaminen on onnistunut hyvin. Kiitos siitä kuuluu amatöörinäyttelijöille, joilla on elokuvan esittämien vaikeuksien omakohtaisia kokemuksia.

Liian raa'aksi tekijät eivät uskalla elokuvan maailmankuvaa kuitenkaan jättää. Sentimentaalisuutta yritetään ujuttaa mukaan lähes jokaisessa mahdollisessa tilanteessa. Totisuuden ja tunteellisuuden sekoituksessa ei ole itsessään mitään vikaa. Sydäntä tarvitaan, mutta nyt tarinat ystävyyden voimasta haiskahtavat liian varovaiselta katsojan käsittelyltä.

Yhteiskunnallisesti silmiä avaava kuvaus olisi voinut luottaa aidon inhimillisyyden puhuttelevaan voimaan. Sydäntä pakahduttavia, elokuvallisia hetkiä on ympätty mukaan kuin turvatyynyiksi.

KOLME TÄHTEÄ

Pika-arvio

Hyvää: Mielenkiintoinen aihepiiri ja sen kuvaus.

Huonoa: Mukaan ympätty tunteellisuus.

Erityistä: Kotimaassaan suurmenestys.

Uusimmat uutiset