Kirja-arvio: Ahdistus ja pohdiskelu sävyttävät Annamari Marttisen romaania, jossa ollaan hankalan rakkauden perässä

Annamari Marttinen: Tässä meillä on kaikki nyt. 313 s. Tammi 2019.

Kai Skyttä

Kirja-arvio: Ahdistus ja pohdiskelu sävyttävät Annamari Marttisen romaania, jossa ollaan hankalan rakkauden perässä

Rakkaus on suurin ja voittaa esteet, mutta jossain voi tulla raja vastaan. Annamari Marttinen tutkii tuoreessa romaanissaan Tässä meillä on kaikki nyt, miten pitkälle ihmisten erilaiset taustat ja toisen vahva vakaumus sallivat edetä.

Lappeenrantalaisen Marttisen romaaneissa liikutaan usein hänen kotiseudullaan, niin nytkin. Suomalainen Amanda ja venäläinen Valentin tapaavat Karjalankulman kansalaisopistossa ruotsin tunnilla.

Kolmekymppisenä pitäisi saada sormus, huntu ja vauva ja kertoa siitä Facebookissa.

Amanda on eronnut ja seurustelee varatun miehen kanssa, mutta ihastuu ja rakastuu Valentiniin suin päin. Marttinen kuvaa osuvasti hapuilevaa alkuvaihetta, kun kumpikaan ei tiedä mitä sanoisi ja varsinkin Amanda varoo jokaista liikettään.

Nyt jo edesmenneestä Coffee Housesta päädytään Amandan sänkyyn. Seksi sujuu, mutta puhuakin pitäisi. Valentin nimittäin kanniskelee salaperäistä salkkua, ja vaatetuskin on oudon konservatiivinen.

Kun mies kertoo olevansa Jehovan todistaja ja sen vuoksi turvapaikanhakija, Amanda säikähtää. Hänen äitinsä järkyttyy ja ystävätär suuttuu. He varoittavat ryhtymästä parisuhteeseen, joka voisi johtaa vaikeuksiin.

Tammi

Amandan suhdetta uskontoon kuvastaa pölyttynyt vihkiraamattu. Jehovan todistajien uskonkappaleet ja tavat hämmentävät entisestään, mutta rakkauden kaipuu on vahvempi. Kolmekymppisenä pitäisi saada sormus, huntu ja vauva ja kertoa siitä Facebookissa. Kuulostaa ironialta, muttei välttämättä ole sitä.

Ahdistus ja pohdiskelu sävyttävät romaania, vaikka Marttinen kirjoittaa sujuvasti ja kevyellä kädellä. Kerrontaa katkovat jankkaavat vuoropuhelujaksot, joissa henkilöt takertuvat toistensa sanoihin. Ympäristön nuivaa asennetta Marttinen valottaa jopa kaksien syntymäpäiväkutsujen kautta. Toinen tuntuu turhalta, jokin muu ratkaisu voisi toimia tehokkaammin.

Matka Jehovan todistajien konventtiin Helsinkiin on tarpeellinen kulminaatiopiste, jossa tapahtumat saavat uuden käänteen. Loppua ei voi paljastaa, mutta lukiessa kyllä kiinnostaa, miten parin käy.

Leena Härkönen

Hyvää: Erikoinen alkuasetelma luo pohjaa pohdinnoille.

Kehitettävää: Toiset syntymäpäivät olisi voinut korvata jollain muulla.

Erityistä: Annamari Marttinen kirjoitti kirjaansa Lappeenrannassa ja Pietarissa.