Näyttelyarvio: Suur-Merijoen kartano on kadotettu paratiisi

Suur-Merijoen kartano — jugendin helmi. Etelä-Karjalan museo 25.11.2017—8.4.2018.

Tampereen museon kokoelmat

Kartanon hallista pääsi suoraan musiikkihuoneeseen.

Etelä-Karjalan museo saa taas kerran sulan hattuunsa. Suur-Merijoen kartano -näyttely dokumentoi Suomi 100 –teemaa tasolla, mitä meillä on ollut, mutta silti menetetty.
Suur-Merijoen kartanon rakennutti sveitsiläissyntyinen Pietarissa vaikuttanut liikemies Maximilian Neuscheller (1860—1919). Laajalti matkustellut taiteentuntija ja mesenaatti halusi luoda perheelleen Karjalan Kannakselle ainutlaatuisen tukikohdan — taiteen, muotoilun ja arkkitehtuurin yhdistelmän.
Hän onnistui loistavasti. Paratiisi oli pian valmis.

Nuoret arkkitehdit Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen saivat suunnittelutyön tehtäväkseen. Lisäksi he käyttivät erikoisalojen nuoria taitajia muun muassa tekstiilien ja maalausten toteuttamisessa.
Lopputulos oli huikea, aikansa ehkä kuuluisin yksityiskoti, jota esiteltiin lehdissä jugendin ainutlaatuisena helmenä, eri taidealojen onnistuneena yhdistelmänä.
Näyttely on harkitusti ja tyylillä toteutettu. Suur-Merijoen kartanon tunnelmat ja tyylilliset linjaukset tulevat selkeästi esille. Näyttelyyn on saatu kiitettävästi mukaan ne keskeiset esineet, jotka sodan jaloista saatiin pelastetuksi.

Esineistö hivelee silmää, taideteosten värit ihmetyttävät kauneudellaan.

Näyttelyn yleisilme on seesteisen kaunis, historiaa ja jugendin aikaa kunnioittaen henkivä. Esineistö hivelee silmää, taideteosten värit ihmetyttävät kauneudellaan.
Erityisen vaikutuksen tekevät jyhkeät huonekalut ja niiden koristeet. Hallin lipaston pienet maalaukset ovat yksittäisiä taidehistorian helmiä. Samoin puuveistosten sulava linjakkuus on ainutkertaista.
Saarisen suunnitteleman ison ryijyn vihreän sävyt ovat hillittyjä, mutta kokonaisuus lumoaa. Tekstiilitaiteen arvo tajuttiin jo tuolloin vahvaksi.

Kartano ja sen taiteellinen kokonaisuus kasvaa katsojan silmissä itseään suuremmaksi. Vaikka rakennus oli jo aikanaan malliesimerkki aikakautensa parhaista suuntauksista, se nousee lähes myyttisiin mittoihin traagisen kohtalonsa vuoksi.
Sota tuhosi jälkinäytöksissään tämänkin paratiisin. Onneksi jäi sen verran materiaalia, että tämä näyttely on voitu toteuttaa.

Hyvää: Upea jugendkartano kasvaa aikakautensa helmeksi.
Huonoa: –
Erityistä: 12 minuutin mittainen video kartanon vaiheista.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.