Levyarvio: #Suomi100 — Trio Niskalaukaus ampuu itsenäisyyden juhlavuotta alas

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Lauluja Suomesta. Sakara Records, 2017.

Levyarvio: #Suomi100 — Trio Niskalaukaus ampuu itsenäisyyden juhlavuotta alas

Trio Niskalaukauksen paluulevy on synkeä ajankuva satavuotiaasta Suomesta. Leipäjonojen ja uusnatsien aikaa kuvataan henkilökohtaisten kertomusten kautta.
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus oli yksi 2000-luvun alun suurimpia suomalaisia yhtyeitä, ja erityisesti Rajaportti-albumin (2002) kappaleet ovat jääneet osaksi kotimaisen rockin historiaa. Koska Niskalaukauksen kappaleissa on aina käsitelty yhteiskunnallisia aiheita ja inhimillisyyden rajoja, on äärimmäisen sopivaa, että yhtye palasi julkaisemaan viidennen studiolevynsä juuri nyt.

Ajankohtaisuus on tiedostettu hyvin myös Niskalaukauksen riveissä: levy kantaa nimeä Lauluja Suomesta, ja se sisältää jopa tahallisen provosoivan kappaleen Suomi sata vuotta.
Lauluja Suomesta on synkkä ajankuva tästä ajasta, jota monet kappaleet kuvaavat melko suoraan. Erityisesti leipäjonossa seisovan työttömän näkökulmasta kirjoitettu Toisen luokan kansalainen sykähdyttää kertosäkeellä, jossa kuoro hurraa: ”Hyvä Suomi!”
Suomi sata vuotta taas saattaa olla vuoden, jollei paras, niin tärkein suomirock-kappale. Rasismia ja äärioikeistoa kritisoivan kappaleen suorasanainen kertosäe julistaa: ”Kyllä saatana saa taas hävetä / kun Suomi mainittiin.”

Rasismia ja äärioikeistoa kritisoivan Suomi sata vuotta -kappaleen suorasanainen kertosäe julistaa: ”Kyllä saatana saa taas hävetä / kun Suomi mainittiin.”

Synkistä aiheistaan huolimatta Trio Niskalaukauksen uusi levy on ennen kaikkea helpottavaa kuunnella. Yhtyeen kappaleissa kanavoidaan suuren kansanosan turhautumista ja vihaa eriarvoistumista, rasismia, ahneutta, sokeaa uskoa ja lyhytnäköisyyttä vastaan. Kappaleet kuvaavat aiheitaan tavallisen ihmisen näkökulmasta, eivät korkealta yläperspektiivistä.
Trio Niskalaukauksen kokoonpano ja musiikillinen ulosanti ovat paluulevyllä jotakuinkin ennallaan. Kappaleet ovat kitaravetoisia ja riffit yksinkertaisen toimivia. Nokkamies Timo Rautiainen laulaa tosin paremmin kuin 2000-luvun alussa, ja hänen äänensä taipuu muutamalla raidalla uuteen, karheampaan tyyliin.
Lauluja Suomesta ei ole millään tapaa kovin yllättävä tai tarjoa mitään erityisen uutta. Yllättävää on se, että 13 vuoden tauon jälkeen Trio Niskalaukaus kuulostaa yhtäkkiä tuoreelta, terävältä ja tarpeelliselta.

Hyvää: Asenne ja selkeä viesti.
Huonoa: Muutama kappale jää väliinputoajiksi.
Erityistä: Suomimetallin kärkinimi tarjoaa vastapainoa Suomi 100 -suitsutukselle.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.