Kirja-arvostelu: Rakkautta vanhassa Euroopassa — Opettajana työskennellyt Anita Sihvola (Mattila) kirjoitti romaanin Franz Kafkasta ja hänen morsiamestaan

Anita Sihvola: Päivät Marienbadissa. Romaani. 300 s. Kustannus-Mäkelä 2018.

Felice matkustaa Marienbadiin. Hän menee tapaamaan entistä sulhastaan. Ehkä heidän rakkautensa olisi puhallettavissa uudelleen henkiin.

On vuosi 1916. Matkustaminen ei ole helppoa, sillä mikään ei ole ihan mutkatonta.

” – – ei riitä hiili ja miehet ovat rintamalla, asemia on suljettu yleisöltä ja junavuoroja vähennetty, saa olla kiitollinen että edes muutama vuoro vielä toimii.”

Vuosikymmeniä myöhemmin Felice elää Los Angelesissa. Hän, kuten monet muutkin Euroopan juutalaiset, ovat joutuneet etsimään elämälleen uuden alun, kuka missäkin.

Entinen sulhanen jäi kuvioista, vaikka Marienbadissa vietetyt päivät enteilivät häitä. Mies sairastui, vaikka sitä he eivät aavistaneet ”tavataan pian Berliinissä” -aikomuksissaan. Los Angelesissa ja itse asiassa jo pian ensimmäisen maailmansodan jälkeen Felice on naimisissa toisen miehen, pankkiirin, kanssa.

Entinen sulhanen oli kirjailija Franz Kafka.

Ja silti, romaani kiinnostaa juuri siksi, että se liittyy historiallisiin henkilöihin.

Vankka todellisuuspohja

Anita Sihvola on kirjoittanut hienostuneen romaanin, jolla on vankka todellisuuspohja. Se on rakkausromaani, mutta se ei täytä oikeastaan ensimmäistäkään suloisen romantiikan odotusta. Eikä se kyllä mitään ihanuuksia lupaakaan.

Kirjailija ei alleviivaa Kafkan roolia, päinvastoin melkein häivyttää sen. Felice ja Franz ovat melkein ketkä tahansa. Ja silti, romaani kiinnostaa juuri siksi, että se liittyy historiallisiin henkilöihin.

Felicen rakkaus jatkuu yli kuoleman rajan. Silti hän osaa olla myös kriittinen ja jopa ivallinen. Myös sen Sihvola kirjoittaa elävästi: ”Sellainen laiha littana kuin Franz, anteeksi vaan, ei olisi saanut kurkustaan tungetuksi alas mitään niin tukevaa kuin

Kaiserfleisch

, kaiketi lisäksi hän oli itse sanonut että lihansäikeet jäävät hänen hampaisiinsa, että hänen oli kerran pitänyt sylkeä ne kissankuppiin lattialle.”

Hienostuneisuuden kääntöpuoli on verkkaisuus. Kirja on sisäistä vuodatusta, ajatusten soljuntaa. Siinä ei taida olla yhden yhtä repliikkiä, vaan kaikki liikkuu vain Felicen päässä — ja parissa luvussa toisen kertojan.

Kirja päättyy lokakuuhun 1960, jolloin Felice kuolee. Muistisairaus, muissa maailmoissa oleminen ja menneisyyteen tarrautuminen on kuvattu kauniisti. |

Hyvää: Hienostunut kerronta.

Huonoa: Verkkaisuus, joka paikoin lähenee puuduttavuutta.

Erityistä: Anita Sihvola on Anita Mattilan kirjailijanimi. Mattila asuu Voikkaalla Kouvolassa. Ennen kuin jäi eläkkeelle viime syksynä, hän työskenteli luokanopettajana Kotkassa Kyminkartanon koulussa.

Luetuimmat