Miksi tekstejä luetaan kirjastoissa ääneen vain koirille ja lapsille? — Runojen lukuillat ovat olleet suosittuja Lappeenrannassa, mutta kadonneet tyystin ravintoloista

Lavarunous katosi Etelä-Karjalasta, kun se alkoi kukoistaa muualla. Kaupunginteatteri lähestyy yleisöä uudesta kulmasta lukudraamalla.

Raimo Eerola

Lavaruno- eli poetry slam -tapahtumat on yksi tapa levittää kirjallisuutta. Niillä on jo perinteitä, kuten kuva vuonna 2009 Kotkassa järjestetyistä poetry slamin SM-kisoista osoittaa.
Lavaruno- eli poetry slam -tapahtumat on yksi tapa levittää kirjallisuutta. Niillä on jo perinteitä, kuten kuva vuonna 2009 Kotkassa järjestetyistä poetry slamin SM-kisoista osoittaa.

Lukeminen tuntuu olevan liki kaikkien korvilla nykyisin. Nappikuulokkeista pauhaa eri sovellusten äänikirjoja, mutta livenä tekstiä luetaan Etelä-Karjalassa ääneen lähinnä koirille, käsityöharrastajille ja satujen ystäville.

Kun katsoo englanninkielisen maailman elokuvia ja tv-sarjoja tai lukee sinne sijoittuvia kirjoja, kirjailija näyttää olevan aina menossa luentatilaisuudesta seuraavaan. Kirjakauppaan, ravintolaan, yliopistolle. Mihin tahansa.

Suomessa kirjailija, ellei ole lasten- ja nuortenkirjailija tai runoilija kirjaston tai koulun vieraana, ei joitakin äänikirjoja lukuun ottamatta juuri kääntele kirjojensa sivuja yleisön edessä ja lue kirjoittamiaan lauseita.

Miksei?

— Kirjojen lukemista ääneen ei Suomessa ilmeisesti koeta riittäväksi ohjelmaksi vierailutilaisuuteen. Suomalaiset haluavat enemmän pinnan alle, Lappeenrannan pääkirjaston erikoiskirjastonhoitaja Merja Rostila vastaa.

Rostila on työskennellyt alalla yli 30 vuotta. Hän kertoo, ettei ole ikinä saanut enemmän tekstien lukemista toivovaa palautetta kirjallisuustapahtumien yleisöltä. Havainnot kotimaisilta kirjamessuilta istuvat näkemykseen.

— Ehkä aikuiset kokevat lukutaitonsa riittävän vahvaksi, ja rutinoidut kirjailijat tekevät, mitä yleisö toivoo.

Se tarkoittaa paljon puhetta kirjailijuudesta, kirjojen teemoista tai mistä tahansa muusta, muttei kirjailijan työkseen kirjoittamien sanojen lukemista. Ja silti: kun vaikka Pirkko Saisio lukee Pirkko Saisiota äänikirjassa, siinä tuntuu olevan jotain aivan erityistä lauseita kuuntelevalle.

Ääneen lukeminen ei lankea luonnostaan lapsillekaan.

— Jotkut lukevat omaehtoisesti, joitakin on pyydetty, muttei se automaatti ole, Lappeenrannan pääkirjaston palvelujohtaja Päivi Oikkonen kertoo.

— Lasten- ja nuortenkirjailija Jyri Paretskoi luki pitkän novellinsa vierailullaan.

Ehkä aikuiset kokevat lukutaitonsa riittävän vahvaksi. — Merja Rostila

Tekstien ääneen lukemisessa poikkeus ovat runous ja varsinkin harrastajarunoilijat. Esimerkiksi kaakkoissuomalaisen kirjoittajayhdistys Paltan jäsenten runoilloissa ratsu laukkaa äänekkäästi.

— Teksti on eri tavalla läsnä runoilijoiden esityksissä, Rostila muistuttaa.

Paltta järjestää pääkirjastossa vuosittain yhden tai kaksi tekstinlukuiltaa, joiden kokemukset sotivat ääneen lukemisen välttelyä vastaan.

— Ne ovat varsin suosittuja, Oikkonen sanoo.

Vastaavia tilastoja Lappeenrannassa on saatu muistakin lukuilloista. Joukko lappeenrantalaisia naisia esimerkiksi luki teinikalentereitaan kahvilassa talvella ja keväällä. Illat täyttyivät nopeammin kuin kirjan sivu kääntyy.

Oireellisena voi pitää pohjoismaisen kirjallisuusviikon toteutusta. Viikko käynnistyy ensi maanantaina ”suurella ääneenlukemispäivällä”, mutta Lappeenrannassa sen ohjelmana on ruotsalaiskomedian esitys keskiviikkona.

Runous ja varsinkin lavarunous ovat tuttuja Etelä-Karjalassa aiemmasta. Kouluissa ja ravintoloissa on järjestetty poetry slam -tapahtumia — lähinnä 2000-luvulla.

Tuorein Etelä-Saimaan juttuarkistosta löytyvä slämmi-ilta on järjestetty ravintola Old Cockissa syksyllä 2014. Sen järjesti Helsinki Poetry Connection, joka perusti uuden Lavarunoakatemian viime keväänä. Akatemiassa käynnistyi lavarunouden maisteriohjelma tänä syksynä.

Lappeenrannassa 2000-luvun poetry slamit olivat kotkalaisvetoisia, ja niitä oli tuottamassa tietokirjailija Petri Pietiläinen, tuolloinen kirjallisuuden läänintaiteilija. Kaakkoissuomalaisittain onkin ironista, että lavarunous on kadonnut täältä, mutta kukoistaa muualla akatemioineen ja isojen kaupunkien säännöllisine open mic- ja spoken word -tapahtumineen.

Oltiin etujoukoissa, mutta kuihduttiin pois.

Uutta ääneen lukemista onneksi pukkaa.

Kaupunginteatteri järjestää lukudraamaillan ensimmäistä kertaa Lappeenrannassa keskiviikkona. Illan aikana taiteellinen ensemble lukee läpi Laura Valkaman toistaiseksi esittämättömän näytelmän.

— Näyttelijät istuvat, mutta pelkkää ääneen lukemisesta se ei ole, mukana on myös tulkinnallisuutta, teatterinjohtaja Iiris Rannio kertoo.

Lukudraama on osa Uuden näytelmän ohjelma -hanketta, johon kaupunginteatteri osallistuu. Hankkeen tavoitteena on kehittää kotimaisia näytelmiä ja saada uusia tekstejä näyttämölle.

Kaupunginteatteri ei ole sitoutunut tuottamaan esitystä Valkaman näytelmästä, vaan lähestyy sitä koulutuksen näkökulmasta.

— Se on erilainen tapa käsitellä näytelmätekstiä ja uusi tapa kohdata yleisö.

Käsikirjoituksen kanssa yleisön eteen istuvat näyttelijöiden, kirjailijan ja Rannion ohella ohjaaja Elina Snicker ja dramaturgi Paula Salminen.

En underbar jävla jul -elokuva Lpr:n pääkirjastossa 13.11. kello 18. Englanninkielinen tekstitys.

Lukudraamailta Lpr:n kaupunginteatterissa 13.11. kello 19.

Kommentoidut