Kivimiesten kova urakka

Yrjö Kaukiainen: Punaiset pilarit — Suomalainen graniitti tsaarien Pietarissa.154 s. SKS 2016.

Iisakin kirkon kaikki 112 punaista graniittipylvästä louhittiin Virolahdelta.
Iisakin kirkon kaikki 112 punaista graniittipylvästä louhittiin Virolahdelta.
Maailman suurin monoliitti louhittiin Pyterlahdesta. Muistomerkki sijaitsee Pietarissa Palatsiaukiolla.

Miten on ollut mahdollista lohkoa kiintokalliosta satojen tonnien painoinen graniittipaasi lähes pelkällä miesvoimalla ja kuljettaa se vielä Pietariin?

Tämä kysymys nousee lukijalle useasti mieleen Punaiset pilarit kirjaa lukiessa. Siihen saadaan toki vastaus. Kova työ, raaka lihasvoima ja vipujen sekä taljojen kekseliäs käyttö takasivat onnistumisen.

Yrjö Kaukiainen (s. 1940) on maamme ehkä tunnetuin merihistorioitsija. Yliopistouran ohella hän on julkaissut alan kirjallisuutta. Tällä kertaa paneudutaan Pietarin graniittirakentamiseen ja etupäässä Kaakkois-Suomessa olleisiin louhoksiin.

Punaiset pilarit saavat nimensä Iisakin kirkon punagraniittisista pylväistä, jotka louhittiin Virolahden Pyterlahdesta.

Kirja taustoittaa 1600- ja 1700-lukujen mahtipontista vallasrakentamista perusteellisesti. Hallitsijat halusivat osoittaa suuruutensa ylväillä kivirakennuksilla, kirkoilla ja muistomerkeillä.

Kun rahaa oli kosolti oman suuruuden osoittamiseen ja valtakunta täynnä maaorjia sekä rangaistusvankeja työvoimaksi, onnistui tolkuttomiltakin tuntuneiden rakennelmien toteutus.

Kirja on sisällöltään laaja, mutta keskittyy yksityiskohtaisimmin Iisakin kirkon, Pietari Suuren ratsastajapatsaan jalustakiven sekä Aleksanteri I:n kunniaksi pystytetyn monoliitin aikaansaamiseen.

Kaukinen on tohtorismiehen perusteellisuudella perehtynyt kohteisiin ja pystyy kertomaan tapahtumat elävästi. Kirjan teksti on poikkeuksellisen sujuvaa ja yksityiskohdiltaan kiinnostavaa.

Yleensä historia korostaa valtiaiden suuruutta, mutta Kaukinen ottaa mukaan myös rahvaan työn ja heidän osuutensa kiitettävästi. Kirja on mainio ajankuva ja jännittävä sukellus lähialueidemme historiaan.

Runsas ja monipuolinen kuvitus täydentävät kokonaisuutta. Virolahden louhokset tulevat lähes eläviksi. Paikkojen nykytilan kuvaus lisää kiinnostusta tutustua aiheeseen paikan päällä. Kirjan lukemisen jälkeen katselee Pietarin keskeisiä kohteita aivan uusin silmin. |

Seppo Paajanen

Hyvää: Komea dokumentti Pietarin rakentamisesta ja suomalaisen graniitin osuudesta siihen.

Huonoa:

Erityistä: Louhokset tarjosivat työtä ja toimeentuloa myös paikalliselle väestölle rikastuttaen paikkakuntaa.

Kommentoidut