Näyttelyarvio: Työkaluvyötäkin voi pitää koruna — Korutaiteen rajojen rikkomista näkee Imatralla ja Lappeenrannassa

Koru6. Imatran taidemuseo 20.8.—15.9. Koru + itä. Taidekeskus Itä 2.8.—1.9.

Mika Strandén

Eija Mustosen kilpien pinnoissa on herkkää patinaa.
Eija Mustosen kilpien pinnoissa on herkkää patinaa.

Jos haluaa tuulettaa kunnolla omia käsityksiään korusta ja korutaiteesta, on siihen nyt oiva mahdollisuus Etelä-Karjalassa.

Imatran taidemuseon näyttely marssittaa esiin koko joukon kansainvälisiä ja kotimaisia tekijöitä. Lappeenrannassa keskitytään suomalaiseen tuotantoon.

Korulla on vuosisatainen perinne ja muotokin. Kaulalle ripustettava taidokas, ei kovin suuri esine, sormukset siististi nimettömässä.

Nykykoru rikkoo joka tavalla vanhat käsitykset. Korujen koko voi olla massiivinen, materiaalien kirjo laaja, siltä osin kierrätys on tuonut mukaan aivan uuden maailman.

Mika Strandén

Tobias Almin työt analysoivat työkaluvyötä koruna.

Ehkä suurin vallankumous on siinä, että nyt korua ei ole edes tarkoitettu keholla kannettavaksi, vaan ne ovat pienoisveistoksia, tilaan asetettavia esineitä. Myös kantaaottavuus on noussut korun teemaksi. Kommentoidaan naisen asemaa, ihmisyyden nujertamista, poliittista valtaa.

Molemmat näyttelyt ovat ehdottoman kiinnostavia. Katsoja saa yllättyä monta kertaa — tällaisiakin korut voivat olla.

Katsoja saa yllättyä monta kertaa — tällaisiakin korut voivat olla.

Teokset ovat viimeisteltyä työtä. Käden taidot ovat kunniassa, mutta pohjalla on uusi idea, luovuuden korostuminen, pohdinta. Koru on rikkonut oman lasikuplansa ja sukeltanut avarille vesille.

Valtavasta teosten ja tekijöiden määrästä on lähes väärin nostaa yksittäisiä esiin. Tässä silti muutama sykähdyttävä kokemus:

Eline Willemarck (Belgia) käyttää oivaltavasti vanhoja materiaaleja työstämällä muun muassa käytettyä kenkää. Aurélie Guillaume (Kanada) onnistuu liittämään töihinsä huumoria riemastuttavasti.

Mika Strandén

Aurélie Guillaumen töissä on riemastuttavaa huumoria.

Eija Mustosen jylhän komeat kilvet ovat upeita ja lähemmin tarkasteltuna pinnoissa herkkää patinaa. Minna Karhun laatikoiden sisälle on kätkeytynyt salaisuus, ihmisen historia. Esineinäkin ne ovat kauniita. Vähän samoilla vesillä liikkuu Estela Saez Vilanova (Espanja). Hänen laatikkomaisissa veistoksissaan on ruusukvartsia ja akvamariinia kuin aarrekammiossa ikään.

Ruotsalaisen Jelizaveta Suskan töissä on huikea värien kirjo, kuin sateenkaari olisi kiveen vangittuna. Dana Hakim (Israel) hallitsee geometrisen selkeyden. Hanna Ryynäsen graniiteissa on onnistunut muoto ja kokonaisuus.

Mika Strandén

Dana Hakim hallitsee geometrisen selkeyden.

Lappeenrannan osiosta jää päällimmäiseksi mieleen se, että Suomessa korutaiteella on vahva jatkuvuus nuorten tekijöiden työssä. Hyvä otanta, monipuolinen valinta näyttelyssä, jossa esiin nostaisin Suvi Tupolan emaloitua pintaa upeasti käyttävät työt, joiden tunnelmassa on ripaus kiehtovaa surrealismia.

Samoin Tarja Tuupanen vakuuttaa marmorisella Pöydällään, jossa vaalean kaunis kattaus on onnistunut veistos.

Hyvää: Raikas ja uusia tuulia tuova otos korutaiteen maailmasta.

Huonoa:

Erityistä: Taidekeskus Itä on ainoa vakituisesti toimiva korutaiteeseen keskittynyt galleria Suomessa.

Luetuimmat

Kommentoidut