Tuukka ja Olga Temosen tositarina onnistuu koskettamaan ja Nicolas Bedos keksimään aikamatkailun, mutta Mr. Jones ei tavoita maailmansotaa enteileviä tunnelmia, kirjoittaa Etelä-Saiman elokuvakriitikko

Optipari

Jaana (Olga Temonen) menettää onnettomuuden myötä kävelykykynsä, muttei rakkauttaan ratsastusta kohtaan.
Jaana (Olga Temonen) menettää onnettomuuden myötä kävelykykynsä, muttei rakkauttaan ratsastusta kohtaan.

Inspiroiva tosikertomus

Aika jonka sain (Suomi, 2020). Ohjaus: Tuukka Temonen. Käsikirjoitus: Olga Temonen, Tuukka Temonen. Rooleissa: Olga Temonen, Micke Rejström, Sebastian Rejman, Satu Silvo, Pilvi Hämäläinen, Ville Myllyrinne, Riitta Havukainen. Kesto: 104 min. K-12.

NELJÄ TÄHTEÄ

Tuukka Temosen kolmannessa kokopitkässä on pohjalla dramaattinen tositarina kouvolalaisen esteratsastajan Jaana Kivimäen kohtaamasta tragediasta.

Inspiroivaksi elokuvan tekee vastoinkäymisten voittaminen. Ihmismieli pystyy nousemaan hauraan ruumiin yläpuolelle.

Kasassa ovat ainekset pätevään urheilijadraamaan.

Jaana (Olga Temonen) on työssäkäyvä äiti. Arkeen kuuluu paljon paineita. Rakkauselämässä on liekkiä – ihan liikaakin. Miesystävä Marko (Sebastian Rejman) on omistushaluinen kuumakalle, josta äiti (Riitta Havukainen) varoittelee.

Yksi asia kuitenkin saa arkiset huolet unohtumaan: ratsastus. Hevosen selässä Jaana tuntee itsensä vapaaksi.

Ikävän onnettomuuden myötä kaikki muuttuu.

Alkaa mahdottomalta tuntuva ylämäen kulku. Alun masennuksen voitettuaan Jaana tähdentää motivaationsa yhteen tavoitteeseen. Kävely on ehkä historiaa, mutta ratsastusura ei ole ohitse.

Elokuvan toinen käsikirjoittaja Olga Temonen tekee hienon roolisuorituksen Jaanana. Dramaattisen tarinan läpikäyminen tarkoittaa suurta tunteellista vuoristorataa, jonka Temonen selvittää muuttumatta koskaan falskiksi.

Yhdeksi elokuvan mielenkiintoisimmista elementeistä nousee epätäydellisen parisuhteen kuvaus. Sebastian Rejmanin näyttelemän Markon ja Temosen Jaanan välisissä kohtauksissa on kipinää.

Tämä autenttinen kivikkoisen rakkauden kuvaus auttaa elokuvaa kiertämään kaikista kliseisimmän nyyhkyilyn.

Sopivaa melodraamaa tarjoillaan ratsastuksen kautta. Tuore kuvaajakolmikko Mikko Peltonen, Aki Huttunen ja Ida-Maria Tunturipuro onnistuvat vangitsemaan ratsastuksen huuman kauniisti, vaikka majesteettisten eläimien kuvaaminen on kuuluisasti hankalaa.

Aika jonka sain on kummaltakin Temoselta kunnioitettava suoritus. Kahdesta edellisestä elokuvasta opitut asiat on nyt tuotu näytille tasaisena ammattitaitona.

Tosin välillä käsikirjoitus kärsii turhasta selittämisestä. Dialogi on hetkittäin alleviivaavaa.

Aika jonka sain on todellinen, hiottu ja laadukas independent-elokuva. Tärkein onnistuminen on siinä, että se saa hahmonsa tuntumaan aidoilta ihmisiltä, joiden kohtaloista välittää vilpittömästi.

Atlantic Film

Victor (Daniel Auteuil) saa mahdollisen uudelleen elää vanhoja muistoja. Margot (Doria Tillier) on nuoruuden rakkaus.
Victor (Daniel Auteuil) saa mahdollisen uudelleen elää vanhoja muistoja. Margot (Doria Tillier) on nuoruuden rakkaus.

Kullattuja muistoja ja rakkauksia

La Belle époque – Elämämme kaunein aika

(Ranska/Belgia, 2019). Ohjaus ja käsikirjoitus: Nicolas Bedos.

Rooleissa: Daniel Auteuil, Guillaume Canet, Fanny Ardant, Doria Tillier.

Kesto: 115 min. K-12.

NELJÄ TÄHTEÄ

Kukapa ei kaipaisi kaiholla menneisiin aikoihin. Niihin hetkiin, joista aika on jo huuhtonut kaiken katkeruuden ja jäljelle on jäänyt vain kultainen nuoruus.

Nicolas Bedosin elokuva ei ole tieteiselokuva, mutta se keksii korkealentoisen idean tietynlaiseen aikamatkustamiseen.

Victor (Daniel Auteuil) on onneton avioliitossaan. Mikään ei enää oikein maistu samalta kun ennen.

Vanha suojatti Antoine (Guillaume Canet) sattuu onneksi työskentelemään firmassa joka suunnittelee asiakkailleen nuoruuden kokemuksien uudelleenluontia.

Kyseessä on elokuvamainen produktio, johon voi itse kävellä, ottaa drinkin vanhassa kantapaikassa ja vaikka kosiskella nuoruuden ihastusta.

Bedosin elokuvan idea on yksinkertaisuudessaan mainio. Korkealentoinen alkuasetelma antaa mahdollisuuden aidosti syventää hahmoja.

Elokuva ei jää konseptinsa vangiksi. Tekaistun maailman rajojen rikkomisesta tulee päähenkilön koetinkivi.

Auteuil tekee roolisuorituksen, joka on tukevasti jalat realismissa mutta joustava pehmeään komediallisuuteen. Arvokkaasti vanhentunut huippunäyttelijä tuntuu nauttivan tarinan konseptista ja sen tarjoamista vapauksista.

Toho

Makoto Shinkain uudessa animessa on jälleen pääroolissa upeat kuvat. Hodoka ja Hina tapaavat myrskyisissä olosuhteissa.
Makoto Shinkain uudessa animessa on jälleen pääroolissa upeat kuvat. Hodoka ja Hina tapaavat myrskyisissä olosuhteissa.

Sateen pyyhkivä rakkaustarina

Weathering with You (Tenki No Ko, Japani, 2019). Ohjaus ja käsikirjoitus: Makoto Shinkai. Alkuperäisissä äänirooleissa: Kotaru Daigo, Nana Mori, Tsubasa Honda, Sakura Kiryu. Kesto: 112 min. K-7.

KOLME TÄHTEÄ

Makoto Shinkaista on tullut nopeasti japanilaisen animaation uusi supertähti. Hän on noussut kotimaassaan Studio Ghiblin kummisedän Hayao Miyazakin rinnalle elokuviensa suosiossa.

Shinkain edellinen, Suomessakin nähty Your Name ja uusin olivat kumpikin vuotensa katsotuimpia. Länsimaissa Miyazakin on ehkä yhä synonyymi laatu-animelle, mutta tulevina vuosina Shinkaista voi tulla myös yleisesti tunnettu.

Ainoana esteenä genren supertähteydelle on se, että Shinkain elokuvat ovat aikuisempia. Ohjaaja rakastaa punoa ylitsepursuavan melodraaman ympärille metafyysisiä kuvitelmia.

Rakkaustarinoissa tuntuu usein olevan koko universumin paino.

Tällä kertaa rakkaustarina syntyy kotoa karanneen Hodokan ja mysteerisen Hinan välille. Elämä tuntuu ennen kaksikon tapaamista synkältä. Tokiossa on satanut kaksi kuukautta taukoamatta.

Työn pienestä kustantamosta saanut Hodoka selvittää, että Hinalla on yliluonnollisia kykyjä hallita säätä.

Rakkaustarina tuntuu tuhoon tuomitulta. Ylimaalliset ja maalliset voimat yhtälailla haluavat erottaa rakastavaiset. Heidän yhteytensä tuntuu uhkaavan koko Tokion tulevaisuutta.

Epätoivoista romantiikkaa tihkuva tarina ei toimisi, ellei se olisi niin tosissaan. Kaikkea tukee uskomattoman kaunis toteutus, joka onnistuu kuvailemaan idean rakkauden ja sään yhteydestä.

Shinkain elokuvien suosio on selkeästi antanut tekijöille suuren budjetin, josta jokainen sentti on laitettu koreisiin kuviin.

Robert Palka

Toimittaja Gareth Jones (James Norton) löytää Stalinin Neuvostoliitosta synkän salaisuuden.
Toimittaja Gareth Jones (James Norton) löytää Stalinin Neuvostoliitosta synkän salaisuuden.

Holodomorin paljastaja

Mr. Jones (Puola/Iso-Britannia/Ukraina, 2019). Ohjaus: Agnieszka Holland. Käsikirjoittaja: Andrea Chalupa.

Rooleissa: James Norton, Vanessa Kirby, Peter Sarsgaard, Joseph Mawle, Krzysztof Pieczynski.

Kesto: 118 min. K-12.

KAKSI TÄHTEÄ

Gareth Jones (James Norton) on walesilainen journalisti. Hän on kerännyt jonkin verran mainetta haastattelemalla Hitleriä.

Eletään aikaa ennen toista maailmansotaa. Jonesin silmään sattuvat raportit Neuvostoliiton suurista investoinneista, vaikka kaiken järjen mukaan Kremlinin pitäisi olla rutiköyhä.

Jones lähtee Neuvostoliittoon, mutta huomaa nopeasti, ettei kommunistisesta utopiasta kirjoiteta parjaavia juttuja kovin helposti.

Kolleega Ada Brooksin (Vanessa Kirby) avulla Jones löytää itsensä Ukrainasta ja todistaa odottamattomat kauhukuvat.

Ihmisiä kuolee nälkään miljoonittain. Samalla kun Neuvostoliiton viljasadot lastataan kuorma-autoihin kohti Moskovaa, turvautuvat ukrainalaiset lapset kaarnan tai kuolleiden syömiseen.

Jonesin reportointia yritetään mustamaalata kaikilla mahdollisilla tavoilla. Kansainväliset suhteet ovat vaarassa.

Elokuvan sivuhahmoina vilahtaa myös Eläinten vallankumous -kirjaansa kirjoittava George Orwell.

Tosihenkilöön perustuu myös Peter Sarsgaardin näyttelemä Walter Duranty. Neuvostoliittoa ylistävillä teksteillään Pulitzer-palkinnon voittanut lehtimies ei suostu totuudesta reportoimaan.

Veteraaniohjaaja Agnieszka Holland on ohjannut asiallisen historiallisen draaman, joka ei lähde käyntiin oikein missään vaiheessa.

Elokuvan hurmeisimmat hetket, jotka tulevat hieman ennen lopputekstejä, eivät onnistu välittämään tositapahtumien oikeaa painoarvoa.