Rautaesiripusta huolimatta Jouko Väisänen tutustui Viroon — sen ansiosta Paratiisi-kirjan voi lukea nyt suomeksi

Marleena Liikkanen

Kotiseuduilla Kainuussa lappeenrantalainen Jouko Väisänen alkoi kääntää vironkielistä Paratiisi-kirjeromaania. Nyt se on ilmestynyt joensuulaisen Kirjokannen kustantamana.
Kotiseuduilla Kainuussa lappeenrantalainen Jouko Väisänen alkoi kääntää vironkielistä Paratiisi-kirjeromaania. Nyt se on ilmestynyt joensuulaisen Kirjokannen kustantamana.

Nüüd ma olengi siin, et kirjutada sulle Paradiisist.

Näin virolainen Tõnu Õnnepalu johdattaa lukijansa Paratiisiin alkuperäiskielellä. Suomeksi teos on ilmestynyt vastikään lappeenrantalaisen Jouko Väisäsen kääntämänä.

On hienoa tutustua pieneen kielialueeseen syvemmin.

Väisäsen Viro-harrastus alkoi jo 45 vuotta sitten Itä-Suomen seminaarissa, kun hän nuorena opiskelijana löysi viron kielen oppikirjan. Sen jälkeen sytykkeitä on löytynyt lisää vironkielisestä kirjallisuudesta sekä kirjeenvaihtotovereiden ja ystävien ansiosta.

— Rautaesiripun taakse ei päässyt, mutta silti oli suhteita, Väisänen kertoo.

Mati Untin novelli Velka on Väisäsen lempiteksti, joka jo ensi lukemalta 1960-luvulla oli elämys. Hän lukee sitä edelleen säännöllisin väliajoin.

— Halusin sen viroksi, joten kirjoitin Viron kirjailijaliittoon. Kirjeet kulkivat miten sattuivat, mutta sain Untilta vastauksen. Kirjaa ei saanut enää, mutta hän lähetti minulle muita vironkielisiä teoksia.

Siitä alkoi heidän kirjeenvaihtonsa ja ystävyytensä. Vaimotkin tutustuivat toisiinsa, ja Väisäsistä tuli Untien kotisuomalaisia.

Jaan Krossin Uppiniskaisuuden kronikka ja Seppo Zetterbergin Viron historia ovat Väisäsen Viro-harrastuksen perusteokset.

— On hienoa tutustua pieneen kielialueeseen syvemmin. Mieluummin teen niin kuin matkustelen monissa maissa tutustumatta mihinkään kunnolla.

Tõnu Õnnepalun vironkielistä Paratiisia Väisänen luki ensi kertaa Viru-hotellin aulassa odottaessaan lentoa kotiin. Se imaisi mukaansa niin, että se tuli luettua ”etuperin ja takaperin”. Vaimokin kiinnostui. Kun suomenkielistä laitosta ei alkanut kuulua, hän patisti miestään kääntämään sen.

— Ajattelin, etten ikinä osaisi kääntää tarpeeksi kauniisti ja tyylikkäästi, Väisänen kertoo.

Hän kuitenkin tunsi aistivansa tekstin tunnelman ja päätti yrittää. Käännös sai puhtia kävelyistä Paratiisin maisemissa ja keskusteluista kirjailijan kanssa. Kirjailijalta hän tarvitsi apua vain yhteen sanaan.

Esilukijat antoivat rohkaisevaa palautetta.

— En käännä sanoja enkä lauseita, vaan ajatuksia, asioita ja tunnelmia. Minkä otan sydämeni asiaksi, sille aukaisen sydämeni kokonaan, Väisänen tunnustaa.

Hän jatkaa Õnnepalun kääntämistä.

Viron lisäksi Väisänen taitaa unkarin kielen. Sen hän on ottanut haltuun samalla tavalla kuin viron: tutustumalla unkarilaiseen musiikkiin, kuvataiteeseen ja historiaan sekä lukemalla ensin klassikoita ja sitten modernia kirjallisuutta.

Viro-harrastus on auttanut Väisästä ymmärtämään ihmisten kohtaloita.

— Viron historia on karmea, mutta pieni kansa on silti säilyttänyt sisimpänsä ja yhteinäisyytensä.

Käännöksensä Väisänen toivoo olevan yksi todiste Viron ja Suomen keskinäisestä sympatiasta.

Jouko Väisänen

Syntynyt Sotkamossa 1949, asuu Lappeenrannan Kivisalmessa.

Koulutus peruskoulun opettaja.

Työura Vantaalla ja Lappeenrannassa opettajana, eläkkeellä.

Perhe: vaimo, poika ja miniä sekä heidän kolme poikaansa.

Harrastaa omaa paratiisiaan Vehkataipaleella, puutarhanhoitoa, kuntoilua ja valokuvausta.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.