Imatralla kasvanut Jussi Sistonen-Lönnroth jätti 15 vuoden päivätyönsä ja ryhtyi lasinpuhaltajaksi uskomattomien sattumusten kautta – Nyt haaveissa on jotain, mitä kukaan muu Suomessa ei ole vielä toteuttanut

Imatralaislähtöinen Jussi Sistonen-Lönnroth työskenteli 15 vuotta graafikkona ja teki töitä muun muassa Nokialle. Elämä kuljetti Yhdysvaltoihin, jossa hän päätyi lasinpuhaltajaksi. Nyt harvinaisen alan yrittäjällä on Suomessa harvinaislaatuisia unelmia.

Jasmin Ojalainen

Jussi Sistonen-Lönnroth on Suomeen muuton jälkeen vieraillut Imatralla säännöllisesti. Vierailuihin kuuluu lähes aina kävely Koskipuistossa. – Vuoksi on edelleen minulle iso juttu, kaikki historia ja veden elementti. Onhan se ihan mieletön.
Jussi Sistonen-Lönnroth on Suomeen muuton jälkeen vieraillut Imatralla säännöllisesti. Vierailuihin kuuluu lähes aina kävely Koskipuistossa. – Vuoksi on edelleen minulle iso juttu, kaikki historia ja veden elementti. Onhan se ihan mieletön.

Hengitys ja hennon huurteen verhoama Vuoksi höyryävät kirkkaana pakkaspäivänä. Immalanjärven kupeessa kasvanut Jussi Sistonen-Lönnroth (os. Sistonen) tapasi käydä Imatralla ennen vain kerran vuodessa, usein kesäisin. Kun Sistonen-Lönnroth muutti viime talvena vaimonsa kanssa kymmenen vuoden jälkeen Yhdysvalloista takaisin Suomeen, hän päätti vierailla Imatralla äitinsä luona vähintään kerran kuussa.

Talviaikana entinen urheilusukeltaja on löytänyt Vuoksesta avantouinnin. Vuoksi on hänelle edelleen tärkeä, kuten on talvikin. Yhdysvalloissa perustetun yrityksen nimeksi valikoitui nimittäin Kuura.

Yrittäjänä Sistonen-Lönnroth käsittelee sulaa massaa, jonka hän muotoilee ja jähmettää kuin helmiäismäiseksi jääksi tuhannen asteen lämpötiloista. Hän on elementtien mies: ilman, tulen ja veden. Ammatiltaan lasinpuhaltaja, ja tarina kertoo, että osin vähän vahingossa.

Jussi Sistonen-Lönnrothin kotialbumi

Kuuraglass-yrityksen nimi juontaa siitä, että kirkas lasi saa hiekkapuhalluksella ylleen kuuramaisen jääpinnan.
Kuuraglass-yrityksen nimi juontaa siitä, että kirkas lasi saa hiekkapuhalluksella ylleen kuuramaisen jääpinnan.

Kaksivuotiaana Imatralle muuttanut Sistonen-Lönnroth kävi koulut Virasojalla ja Vuoksenniskalla, minkä jälkeen hän opiskeli Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa multimediatuotannon medianomiksi. Graafisena suunnittelijana hän työskenteli 15 vuoden ajan, muun muassa Nokialle.

Materiaalitutkijana työskentelevä puoliso sai työtarjouksen Yhdysvalloista vuonna 2011. Päätettiin mennä vaimon uran ehdoilla, Sistonen-Lönnroth kertoo. Grafiikkaa kun voisi tehdä missä tahansa.

New Yorkin osavaltion Corningissa Sistonen-Lönnrothia seurasi enteellisten sattumien sarja. Yhdysvalloissa oli työpaikka, mutta töitä ei voinut tehdä. Työnantajan erehdyksen vuoksi viisumi ei tullut ajoissa hyväksytyksi, joten Sistonen-Lönnroth sai kompensaatiorahaa. Ja paljon vapaata aikaa miettiä, mitä tekisi.

– Ajattelin, että tulen hulluksi. En voisi olla vuotta vain tekemättä mitään, hän muistelee.

Corning sattui olemaan erään erityisalan pyhättö. Kaupunki on tunnettu maailman suurimmasta lasimuseostaan, jossa järjestetään useita lasinpuhallusdemonstraatiota päivittäin. Lasi tarkoitti Sistonen-Lönnrothille siinä vaiheessa ikkunoita ja juomalaseja.

– Menin museoon ja katsoin demonstraation kuusi kertaa päivän aikana. Se näytti niin uskomattomalta, että halusin kokeilla. Sain kuulla, että toisella puolella tietä olisi opetusfasiliteetti. Marssin tien yli ja buukkasin siltä seisomalta intensiivikurssin.

Jussi Sistonen-Lönnrothin kotialbumi

Sistonen-Lönnroth on käynyt hakemassa oppia lasintekijöiden "pyhiinvaelluksella" Venetsiassa, jossa alalla on vuosisatojen perinteet. Tarkkaan varjeltuja salaisuuksiaan jakoivat pikarimestarit ja maestrot. Tällä hetkellä Sistonen-Lönnroth suorittaa näyttötutkintoa Nuutajärvellä.
Sistonen-Lönnroth on käynyt hakemassa oppia lasintekijöiden "pyhiinvaelluksella" Venetsiassa, jossa alalla on vuosisatojen perinteet. Tarkkaan varjeltuja salaisuuksiaan jakoivat pikarimestarit ja maestrot. Tällä hetkellä Sistonen-Lönnroth suorittaa näyttötutkintoa Nuutajärvellä.

Epäonnistuminen on todella hyvä opettaja, jos sen vain pystyy nollaamaan ja ymmärtämään, miksi jokin meni väärin. Ihminen oppii uutta, kun haastaa itseään. Ja uusien asioiden opetteluun meidän pitäisi olla kyltymättömiä. — Jussi Sistonen-Lönnroth

Niin siinä kävi, pikkusormesta koko käteen. Yhdysvalloissa Sistonen-Lönnroth saavutti amerikkalaisen unelman, eli perusti oman yrityksen ja päätyi työskentelemään samaiseen demonstraatioryhmään, jonka kautta itse aikanaan tutustui alaan.

Alaa opetellessaan Sistonen-Lönnroth jatkoi työskentelyä markkinointiviestinnän parissa muutaman vuoden ajan. Kun ensimmäiset tuotteet menivät kaupaksi, alanvaihto konkretisoitui. Tällä hetkellä hän valmistaa juomalaseja, vesipulloja, dekanttereita, kulhoja, maljoja ja viimeisimmäksi jalkalaseja, "lasinpuhalluksen Ferrareita."

Yhdysvalloissa pohjoismainen muotokieli erottui edukseen, mutta Sistonen-Lönnroth tietää markkinan haasteet. Tusinalaseja saa halvalla, ja kalliimpi hinnoittelu mielletään usein ennemmin taiteeksi kuin kulutustavaraksi.

– Moni kysyy, kauan minulla on mennyt yhden lasin tekemiseen. Teen sen kymmenessä minuutissa, mutta minulla menee kymmenen vuotta, että voin tehdä sen kymmenessä minuutissa.

Käsityöläisen on silti mahdoton vastata tehdastuotannon volyymiin. Ihmisen on siis tarjottava jotain, mitä kone ei osaa. Tässä tapauksessa tarinaa. Sistonen-Lönnrothin mukaan sitä edesauttaa kuluttajatottumuksen murros, jonka myötä ihmiset miettivät arvovalintojaan uudelleen.

– Tuntuu, että jos lasiin liittyy tarina – miksi se on tehty ja mikä sen ajatus on, se on helpompi myydä. Ihmiset haluavat enemmän merkityksellisiä ja laadukkaita asioita. Uskon, että jos sellaisia voi tarjota, ihmiset ostavat niitä.

Tulevaisuudessa Sistonen-Lönnroth haaveilee avaavansa oman studion Helsinkiin, jossa hän haluaisi järjestää myös yleisöpuhallutuksia. Sellaisia ei Suomessa tee vielä kukaan. Yrittäjälle syitä on kaksi: nykyisin ihmiset hakevat kokemuksia ja elämyksiä. Se voi myös muuttaa heidän käsitystään siitä, mitä lasi oikeastaan on.

– Ihminen arvostaa lasista tehtyjä asioista paljon enemmän kun hän näkee, miten haastavaa se on. Eikä mikään maistu niin hyvältä kuin mikä tahansa neste itse tekemästä lasista juotuna.

Sen lisäksi lasinpuhallus on opettanut sen, että sirpaleet voivat tuoda onnea. Graafikko on tottunut käyttämään pyyhekumia tai uusimaan komennon tietokoneella, mutta lasinpuhalluksessa virheitä joutuu sietämään. Joskus epäonnistuneet kappaleet hajotetaan ja tehdään uudelleen, joskus itselleen on vain oltava armollinen. Kaikkineen virheet mahdollistavat itsensä kehittämisen, Sistonen-Lönnroth sanoo.

– Epäonnistuminen on todella hyvä opettaja, jos sen vain pystyy nollaamaan ja ymmärtämään, miksi jokin meni väärin. Ihminen oppii uutta, kun haastaa itseään. Ja uusien asioiden opetteluun meidän pitäisi olla kyltymättömiä.

Kuka?

Jussi Sistonen-Lönnroth

Kotoisin Imatralta.

Syntynyt vuonna 1972.

Kirjoittanut ylioppilaaksi Vuoksenniskan lukiosta.

Perheeseen kuuluu vaimo.

Harrastukset: kuntoliikunta, laskuvarjohyppääminen, ruuanlaitto.

Vapaa-ajalla: treenaa pitkän matkan juoksua Ironman-joukkuekilpailun maratonosuudelle.

Kerran: ylitti Atlantin rahtilaivalla.