Viimeisetkin sotaveteraanit saavat tunnustuksen— Niillä on haluttu pitää kiirettä, koska koko ajan käydään kilpajuoksua aikaa vastaan

Lappeenrantalainen Pentti Nakari, 91, ei ole tähän asti juuri arvostanut kunnianosoituksia— Lauantaina hän aikoo kuitenkin hakea Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan mitalin ja juhlia kansallista veteraanipäivää Lappeenrannan upseerikerholla

Mika Strandén

Pentti Nakari näyttää omasta kuvakirjastaan potrettia hänestä sotilaslähettinä (oik.) ja isästä poliisin univormussa vuonna 1944 Lappeenrannassa. 
Pentti Nakari näyttää omasta kuvakirjastaan potrettia hänestä sotilaslähettinä (oik.) ja isästä poliisin univormussa vuonna 1944 Lappeenrannassa. 

Lappeenrantalainen sotaveteraani Pentti Nakari, 91, kaivaa perhepotrettien joukosta kuvan nuoresta sotilaslähetistä vuodelta 1944. Melkein poikasesta, jonka piti täyttää miehen paikka. Vieressä seisoo isä konstaapelin univormussa.

Kirjan selkämyksistä näkee, että velipojan koostama kuvaelämäkerta on usein käsillä.

— Emmehän me nyt tässä istuskelisi, jos sotaa ei olisi käyty. Se oli väistämätön ja välttämätön, tuumii mies olohuoneen kiikkutuolissa omakotitalossaan lähellä kaupungin keskustaa.

Nakari on yksi niistä 170 eteläkarjalaisesta veteraanista, jotka saavat Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan mitalin tänään kansallisena veteraanipäivänä.

Tämän jälkeen valtiollisella tunnustuksella on muistettu kaikkia rintamatunnuksen omaavia.

Nakari osallistuu veteraanijuhlaan Lappeenrannan upseerikerholla.

Jokainen saa mitalin henkilökohtaisesti joko kotiin tai hoitolaitokseen, jos sitä ei pääse tai jaksa tulla hakemaan paikallisista juhlista eri puolilla maakuntaa.

Tunnustuksilla on haluttu pitää kiirettä, että mahdollisimman moni sotiin osallistunut ehtisi ne saada.

Presidentti Sauli Niinistön kausilla on luovutettu noin 7 000 mitalia.

— Käymme kilpajuoksua aikaa vastaan, sanoo Ariela Säkkinen Suomen Sotaveteraaniliitosta.

Veteraanit mitalit.jpg

Veteraanien kunto vaihtelee suuresti

Etelä-Karjalassa on tällä hetkellä noin 395 sotaveteraania. Luku pienenee jatkuvasti.

Palveluohjaaja Sanna Nurmiaisella Eksotesta (Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri) on niin ajankohtainen tieto elossa olevista veteraaneista kuin olla voi.

Hän pyrkii itse päivittämään listaa, joka tulee Kelasta (kansaneläkelaitos) kerran vuodessa. Se onnistuu muun muassa seuraamalla kuolinilmoituksia.

— Tämä talvi on ollut ankara, ja esimerkiksi tammi— huhtikuun välisenä aikana on kuollut noin 30 sotaveteraania.

Nurmiainen tietää, että jo yli 90-vuotiaitten veteraanien kunto vaihtelee suuresti.

Toiset ovat hyväkuntoisia ja pärjäävät omissa kodeissaan, toiset tarvitsevat hoivaa.

Elossa on muutamia yli 100-vuotiaita, jotka asuvat yhä kotona. Vanhin, 107-vuotias veteraani, asuu hoivakodissa.

Vielä pari vuotta sitten yksi veteraanikuntoutukseen hakeneista mietti mahdollisuutta lähteä kuntoutumaan Levin laskettelurinteille.

— Enää sellaisia toiveita ei ole esitetty, kuvaa Nurmiainen veteraanien ikääntymistä.

Veteraanit kunnissa.jpgVeteraanit kunnissa 2.jpg

Ilman juttuseuraa ei jaksaisi

Kun veteraanit vanhenevat, myös vetovastuu veteraaniyhdistyksissä on hiljalleen siirtynyt nuorempien käsiin.

Jäljellä on 11 paikallisyhdistystä. Toistaiseksi yhtään niistä ei ole vielä lakkautettu, mutta muutamien kohdalla aletaan olla kiikunkaakun.

Pentti Nakari toimii yhä aktiivina Lappeenrannan veteraaniyhdistyksessä ja aikoo vielä jatkaakin, jos terveys sallii, eivätkä jalat äidy kipeämmiksi kuin ovat.

Hänen mielestään on hyvä, että mukana on myös tunnuksen omaavia.

— Tilalle tulevat aikanaan perinneyhdistykset. On hienoa, että perinteitä pidetään yllä. Muuten seuraavat sukupolvet eivät tiedä Suomen sotavuosista mitään.

Veteraani arvostaa myös sitä, että kokouksien kahvihetkissä on aina tarjolla juttuseuraa.

Keittiön kalenteriin on merkitty myös muita melko säännöllisiä tapaamisia: Kelttulaiset ja sydänyhdistyksen rytmiryhmä.

— Noin neljästi viikosta käyn kahvilan kantapöydässä parantamassa maailmaa miesporukalla. Yksi heistä on ikätovereitani, muut ovat nuorempia, mutta kuitenkin jo eläkeikäisiä.

Ilman sellaisia henkireikiä ei jaksaisi. Nakari on asustanut kotiaan yksin nelisen vuotta vaimonsa kuoleman jälkeen.

Mika Strandén

Pentti Nakarilla on oma auto pihassa. Sillä pääsee kätevästi muun muassa kauppa-asioille ja veteraanikuntoutukseen Haminaan.
Pentti Nakarilla on oma auto pihassa. Sillä pääsee kätevästi muun muassa kauppa-asioille ja veteraanikuntoutukseen Haminaan.

Historian lehti kääntyy

Sotien 1939— 1945 Etelä-Karjalan perinneyhdistys lähtee jatkamaan, kun sotaveteraanipiiri ja paikalliset sotaveteraaniyhdistykset tulevat tiensä päähän.

Etelä-Karjalassa vaihdos tapahtunee aikaisintaan vuonna 2021.

Pohjois-Karjala on valmiudessa hieman edellä muita maakuntia, joten siellä historian lehti saattaa kääntyä jo ensi vuonna.

Eversti evp Kari Veijalainen vastaa Perinneyhdistyksen suunnittelusta Etelä-Karjalassa ja huomauttaa, että työtä on tehty nelisen vuotta hyvässä yhteisymmärryksessä.

Perinneyhdistys syntyy aikanaan maakunnalliseksi kattojärjestöksi.

Paikalliselle tasolle kuntiin perustetaan perinnetoimikunnat ja valtakunnallisena järjestönä toimii Tammenlehvän perinneliitto.

Veijalaisen mukaan uudet järjestöt vaalivat nimensä mukaisesti sotaveteraanien perintöä ja perinteitä. Viimeiset veteraanit puolisoineen saavat apua ja tukea niin kuin tähänkin asti.

— Itsenäisyyspäivää, kansallista veteraanipäivää ja puolustusvoimain lippujuhlaa juhlistetaan varmaankin siinä muodossa kuin veteraaneilla on ollut tähänkin asti tapana. Myös uusia ideoita halutaan kuulla.

Etelä-Karjalassa tavoitellaan mahdollisimman laajaa vapaaehtoistoimintaa.

Yhteistyökumppaneina jatkavat kunnat, seurakunnat, kotiseutu- ja reserviläisyhdistykset sekä rajavartiolaitos.

Kari Veijalainen toivoo, että mukaan saataisiin lisää ihmisiä, erityisesti naisia ja nuoria.

Luetuimmat