Päivälleen sata vuotta sitten Etelä-Saimaa uutisoi sisällissodan alkamisesta, sitten lehden julkaiseminen katkesi kolmeksi kuukaudeksi — Lue sadan vuoden takainen lehti kokonaisuudessaan täältä

Alkanut sisällissota katkaisi Etelä-Saimaan julkaisemisen liki kolmeksi kuukaudeksi. Lehden päätoimittaja vangittiin, mutta vapautettiin pian.

Etelä-Saimaa vuoden 1918 numero 12 ilmoitti sisällissodan alkaneen. Seuraavan kerran lehti ilmestyi liki kolme kuukautta myöhemmin. Kuvankaappaus Kansalliskirjaston arkistosta.
Etelä-Saimaa vuoden 1918 numero 12 ilmoitti sisällissodan alkaneen. Seuraavan kerran lehti ilmestyi liki kolme kuukautta myöhemmin. Kuvankaappaus Kansalliskirjaston arkistosta.

Vuonna 1918 tammikuun 29. päivä oli tiistai. Tiistai oli tuohon aikaan yksi Etelä-Saimaan kolmesta ilmestymispäivistä. Muut ilmestymispäivät olivat torstai ja lauantai. 

Seuraavina torstaina ja lauantaina lehti ei kuitenkaan ilmestynyt. Kaikkiaan lehti jäi ilmestymättä lähes kolmeksi kuukaudeksi. Syy kävi selväksi lehden sivuilta. Punaiset olivat vallanneet kaupungin. Sisällissota oli alkanut.

Kun lehti jälleen alkoi ilmestyä, kerrottiin lukijoille, miksi ilmestyminen oli jäänyt tauolle.

Etelä-Saimaan historiasta kertovan Syvät rivit kirjan mukaan toimitukseen oli tuotu määräys Lappeenrannan työväen vallankumouksellisen ja järjestyskaartin esikunnan tekemästä päätöksestä. Sen mukaan sanomalehdet eivät saisi ilmestyä, eikä muitakaan yleisölle tarkoitettuja tiedontantoja saanut julkaista.

"Tilanne oli silloin Lappeenrannassa sellainen, ettei mitään muuta keinoa ollut valittavana kuin alistua määräykseen ja lopettaa lehden painatus", lehdessä kirjoitettiin.

Lehden tuolloinen päätoimittaja Frans Keränen oli ollut vangittuna, mutta hänet oli pian vapautettu. Keränen pakeni Mikkeliin.

"Suomen wapaussota alkanut."

Viimeinen lehti ennen julkaisutaukoa oli nelisivuinen. Lehden kolme ensimmäistä sivua käsittelivät yksinomaan sotatapahtumia. Ensimmäisen sivun pääuutinen oli otsikoitu "Hallituksen julistukset."

Teksti kertoi tilanteen vakavuudesta hallituksen näkökulmasta:

"Elämä maassamme on käynyt päivä päivältä yhä epäwarmemmaksi ja huolestuttawamaksi. Yleinen kansalaisrauha ja turvallisuus on melkein kokonaan häwinnyt. Rauhallisimmat ja tunnollisimmat kansalaisetkin, jotka owat aina tarkottaneet koko yhteiskunnan parasta, saawat nyt elää ikäänkuin lakien ulkopuolelle julistettuina, joka hetki valmiina pahimpaan kohtaloon. Hirwittäwä anarkia ja wäkiwalta on astunut järjestyneen yhteiskuntaelämän ja oikeusturwan tilalle.

Tällaista epätoiwoa ja surua synnyttäwistä olosuhteista on maan hallitukselta, joka on laillisesti walitun eduskunnan asettama, odotettu rohkeita ja päättäwiä tekoja. Hallitukselta on odotettu opastawia ja wapauttawia sanoja, jotka antaisiwat kansalaisille isanmaallista mieltä, todellista wapauden rakkautta ja woimia kestämään edessä olewia koettelemuksia. Nyt on hallitus julkaissut tälläisiä wapauttawia julistuksia — ne owat luettawana toisesta paikasta lehteämme.

Näissä julistuksistaan hallitus huomauttaa, että Suomi on ja tahtoo kaikista waikeuksista huolimatta olla itsenäinen maa, minkä se on wenäläisille hallitus- ja sotilaswiranomaisille päättäwästi tehnyt selwäksi. Edelleen ilmoittaa hallitus sietämättömän ja turwattoman tilanteemme tehneensä koko maailmalle tunnetuksi. Wielä ilmoittaa hallitus peittelemättömästi ja suoraan, että maassa toimiwat suojeluskunnat, joiden tarkoituksena on yksinomaan rauhan ja järjestyksen ylläpitäminen, kansalaisten hengen ja omaisuuden suojeleminen, owat syntyneet hallituksen kehotuksesta ja toimiwat sen määräyksiä noudattaen. Näin ollen kaikki ne, jotka taistelewat samalla maan laillista hallitusta wastaan, joka nojautuu kansan enemmistöön ja sen walitsemaan eduskuntaan.

Antaessaan tälläisen julistuksen Suomen kansalle on hallitus ollut täysin tietoinen aseman hirwittäwästä wakawuudesta. Niin mielellään kuin jokainen isänmaan ystäwä näkisikin kansamme säästywän kovimmalta koettelemukseltä, häpeälliseltä kansalaissodalta ja weriseltä wapaustaistelulta ei paluutietä liene enään olemassa. Historia näkyy olewan säälimättömän johdonmukainen siinä että wapaus, johon samalla sisältyy lainalainen yhteiskuntajärjestys, on osatettawa suurilla uhrauksilla ja katkerilla kärsimyksillä. Nämä kärsimykset ovat nyt tulleet tiellemme.

Emme siis tiedä mitä lähipäivät ja -wiikot tuovat tullessaan. Mutta tapahtukoonpa mitä tahansa, koettakaamme itsekukin säilyttää mielemme tyynenä, luottakaamme oikeuden ja ihmisyyden lopulliseen woittoon sekä pitäkäämme alati ohjeenamme kansamme yhteistä onnea ja menestystä, sen itsenäisyyttä ja todellista wapautta. Olkoon lippumme puhdas ja tahraton!"

Hallituksen julistusten viereen oli painettu Suomen senaatin jäsenten allekirjoittamat terveiset Suomen kansalle. 

Seuraavan sivun oikeasta reunasta lukijat löysivät G.E. Mannerheimin ilmoituksen otsikolla "Suomen wapaussota alkanut."

Voit lukea 29. tammikuuta vuonna 1918 ilmestyneen Etelä-Saimaan kokonaisuudessaan Kansalliskirjaston arkistosta.

Paluu kaksisivuisena

Kun lehti jälleen alkoi ilmestyä 28. huhtikuuta, Etelä-Saimaan kansi julisti: "Terwetuloa, te valkoiset sankarit!" 

Ensimmäinen lehti oli ainoastaan kaksisivuinen. Myös tuon lehden voit lukea Kansalliskirjaston arkistosta.

Lehdessä julkaistiin myöhemmin kaksi laajaa kuvausta sodan tapahtumista Lappeenrannassa. Toinen kertoi elämästä punaisten hallitsemassa kaupungissa ja toinen valkoisten saapumisesta.

Jutussa on käytetty lähteenä Eija-Hilkka Anttilan kirjaa Syvät rivit, Etelä-Saimaan vaiheet 130 vuoden ajalta.

Luetuimmat

Kommentoidut