Puoli vuosisataa joulupukkikeikkoja tehneelle Hannu Höltälle lasten vilpitön riemu on paras palkinto — "Pukki pääsi ennen paljon helpommalla, elintaso on kasvanut ja lahjojen määrä lisääntynyt merkittävästi"

Tänään vietetään sadatta joulua itsenäisessä Suomessa. Puolena itsenäisyyden ajan jouluista Sunilan kylässä ja sen lähiympäristössä taloja on kiertänyt tuttu puuhkalakki ja karvanuttu, Sunilan santa claus Hannu Hölttä.

Kai Skyttä

Sunilassa Vanhan Viipurintien varressa asuva Hannu Hölttä on tuttu näky muun muassa SaiPan peleissä. Oman hiihtoharrastuksen lisäksi hän tykkää myös katsoa televisiosta urheilua, kuten ampumahiihtoa, joka on Höltän mukaan erinomainen tv-laji.
Sunilassa Vanhan Viipurintien varressa asuva Hannu Hölttä on tuttu näky muun muassa SaiPan peleissä. Oman hiihtoharrastuksen lisäksi hän tykkää myös katsoa televisiosta urheilua, kuten ampumahiihtoa, joka on Höltän mukaan erinomainen tv-laji.

Hölttä, 65, istuskelee asuttamansa lapsuudenkodin tuvassa ja katselee ulos talvimaisemaan. Kun häntä pyytää muistelemaan, mistä kaikki oikein sai alkunsa, hän havahtuu, miten pitkä aika siitä onkaan ja miten nopeasti aika on kulunut.

— Oli joulu 1967, ja sain 15-vuotiaana mennä mopolla lähinaapurustoon pukkikeikoille. Sunilan kylässä oli silloin vain seitsemän taloa. Sellainen kiinnostus oman rahan tienaamiseen siinä oli taustalla silloin alussa.

Sittemmin raha ei enää ole ollut pukkikeikkojen motiivi, vaan periaate on edelleen se, että jos joku jotain antaa, hän ei kieltäydy. Mitään kiinteää taksaa ei silti koskaan ole ollut.

— En ole sillä mielellä ollut ikinä liikenteessä. 60-70 –luvuilla rahaa ei juuri saanut, ja joskus saattoi saada vaikka omenoita.

Äiti paljastui pukiksi

Jykevästä puusta tehty Hölttien hirsitalo valmistui 1936, ja taloon syntyi 1950-luvulla kaksi lasta. Heistä Hannu on asunut talossa koko elämänsä. Vanhemmat olivat maanviljelijöitä, joiden piti tehdä töitä joulunakin. Kun karjaa täytyi hoitaa, ei joulukirkkoonkaan aina ehditty. Hölttä muistaa hyvin sen, miten pettynyt oli, kun äiti paljastui eräänä jouluna joulupukiksi.

— Hänellä oli pahvinaamari, jonka satuin näkemään ja kyllä muuten harmitti. Olisin mielelläni vielä uskonut ainakin sen joulun ajan joulupukkiin. Joulut oltiin tiiviisti kotona, ja vasta joulupäivän iltana sai lähteä naapuriin katsomaan, mitä siellä oli saatu lahjaksi.

Myös rakennusalan töitä kokeillut Hölttä jatkoi vanhempien tilaa, kunnes luopui lehmistä kahdeksan vuotta sitten. Peltoja on vielä 15, mutta niistä vain kolmasosa on viljapeltoja. Aika ei käy pitkäksi, sillä hän on aktiivinen toimija esimerkiksi Lappeen Riennon kyläosastossa.

Hiihto maistuu, ja kilometrejä kertyi viime vuonna yli 1000. Hölttä tunnustautuu myös aktiiviseksi SaiPan kannattajaksi, ja kotipelien lisäksi kaveriporukalla kierretään myös vieraspelejä silloin tällöin.

On joulu vuonna 1979. Höltällä on yllään paksu väärinpäin käännetty turkki, joka päällä hiki virtaa ja pukkirumba tuntuu raskaalta. Muutaman tunnin kiertämisen jälkeen lepo tulee tarpeeseen.

Kun nuttu vaihtuu kevyempään malliin 80-luvulla, olo on omituinen.

— Uudemmat kaavut ovat kevyitä, ja aluksi tuntui, että pukki on nyt aivan liian hintelä.

1990-luvun puolivälissä Hölttä kiertää toistakymmentä taloa aattoillan aikana, ja mies ehtii joulusaunan lauteille vasta iltayhdeksän jälkeen. Seuraavat päivät menevät lepäillessä.

Nyttemmin eläkeläisen tahti on jo rauhoittunut. Tälle päivälle on sovittu viisi keikkaa.

Kai Skyttä

Pukin rekvisiitalle on tänään jälleen käyttöä, kun Hölttä lähtee kiertämään tuttuja kohteita. Uusia paikkoja hän ei enää ota, vaan käy tuttujen perheiden luona ilahduttamassa jouluaattoa.
Pukin rekvisiitalle on tänään jälleen käyttöä, kun Hölttä lähtee kiertämään tuttuja kohteita. Uusia paikkoja hän ei enää ota, vaan käy tuttujen perheiden luona ilahduttamassa jouluaattoa.

— Kunto on alkanut hyytyä, ja nykyään lopettelee mielellään jo viimeistään puoli seitsemältä.

Pukin taakka kasvanut

Jos lasketaan, että keskimäärin Hölttä olisi kiertänyt noin kahdeksan taloa illassa 49 vuoden ajan, 400 joulupukkireissun rajapyykki häämöttäisi.

Kokeneella pukilla on siis perspektiiviä arvioida, miten suomalaisten joulunvietto on muuttunut.

— Pukki pääsi ennen paljon helpommalla. Elintaso on kasvanut vuosikymmenten varrella, ja lahjojen määrä on lisääntynyt merkittävästi.

Sen lisäksi, että lahjapakettien määrä on lisääntynyt, niiden sisältö on myös muuttunut.

— Ei silloin ollut teknologiaa tai tilpehööriä, vaan raha oli tiukalla ja lahjat olivat tarkasti harkittuja sekä tarpeellisia.

Pukki pääsi ennen paljon helpommalla. Elintaso on kasvanut vuosikymmenten varrella, ja lahjojen määrä on lisääntynyt merkittävästi.

2010-luvun kodeissa pukki otetaan lämpimästi vastaan. Jos aiemmin monessa talossa lapset olivat totisia ja pelokkaita, nyt valkoparta saa ympärilleen rentoja ja rohkeita viikareita, jotka ovat suunnitelleet laulu- ja soittoesityksiä.  

Juuri lapset ovatkin se syy, joka saa Höltän edelleen jouluaattoina starttaamaan autonsa ja kiertämään talosta taloon. Tänä vuonna kierros loppuu poikkeuksellisesti Taipalsaarelle siskon pojan perheen luo, ja pukki jää sinne jouluruokien ääreen.

— Joulutunnelman ja lasten riemun näkeminen on mukavaa, enkä tätä tietenkään tekisi, jos se tuntuisi vastenmieliseltä. Monet antavat pukillekin jonkun paketin ja lapset ovat piirtäneet sekä maalanneet omia korttejaan. Nekin tuntuvat mukavilta jutuilta.

Kiireetön pukki on hyvä pukki

Hölttä pyrkii olemaan aina rauhallinen pukki, jolla olisi aikaa jututtaa lapsia. Kiireen tuntua ei saa olla, vaikka puolen tunnin päästä pitäisikin olla jo seuraavassa paikassa. Lasten kärsivällisyys ei tosin aina meinaa riittää, kun sormet syyhyävät jo lahjojen kimppuun.

— Kun ensimmäiset lahjat on jaettu, paperit alkavat lennellä ja pukki monesti jää jo vähän sivurooliin. Pois lähtiessä tuleekin vähän yllätyksenä, että vieläkö tässä pukille pitää laulaa, Hölttä sanoo.

Omaa perhettä Höltällä ei ole, vaan lapsiin hän on tutustunut siskon lapsien ja lastenlasten kautta sekä tietysti pukkeilun myötä. Vuosien saatossa hän on ehtinyt toimia joulupukkina jo usealle sukupolvelle, ja tulevinakin jouluina hän aikoo ilahduttaa lähialueen perheitä, jos kyselyitä tulee ja terveys sen sallii. 

Höltän mukaan aivan tutuimmat lapset tunnistavat jo hänet, mutta kun pukki saapuu, häntä kohdellaan aina pukkina. Joidenkin kohdalla tunnistaminen saattaa venyä pitkällekin kouluikään.

Lämpimiä muistoja vuosien varrelta on paljon, eikä hän osaa nostaa mitään erityistä yli muiden. Lähimpänä pukin paljastuminen on ollut, kun lähitalon pystykorvapentu intoutui tarraamaan parrasta kiinni.

— Siinä kuminauha venyi, mutta parta pysyi paikallaan. Koirasta tuli sitten kertaheitolla pukin hyvä kaveri. Kerran yksi tyttö tuli valittamaan pukille, että sisko löi, ja perään taustalta kuului siskon puolusteleva huuto ”mut en mie täysiä”, Hölttä muistelee hymyillen.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset