Juhannuspojat tulevat taas —  Kaksosveljekset Petteri ja Atte Ryösö Lappeenrannan Partalasta ovat toimittaneet kaupunkilaisille juhannuskoivuja kauemmin kuin jaksavat muistaa

Veljesten isoisä aloitti perinteen jo yli 60 vuotta sitten. Enää metsään ei lähdetä aattona kukonlaulun aikaan kuten isoisän aikaan, mutta koivujen laadusta pidetään yhä tiukasti kiinni.

Anu Kiljunen

Petteri (vas.) ja Atte Ryösö harjoittavat kotitilallaan luomuviljelyä ja pitävät lihasikalaa. Omissa metsissä kasvaa yllin kyllin juhannuskoivuksi sopivaa nuorta koivua, eikä sitä tarvitse hakea kaukaa.

Atte ja Petteri Ryösö Lappeenrannan Partalasta juhlivat viime viikolla tasavuosia. Yhteensä kaksosmiehille tuli mittariin pyöreät 50 vuotta, 25 per mies.

Vielä paljon vanhempi on Ryösöjen juhannusperinne. Ryösöt takaavat jo kolmannessa polvessa sen, että muun muassa Lappeenrannan satama-alueelle ilmestyy tunnelmaa luomaan tänäkin juhannuksena tuoreita juhannuskoivuja.

— Jos laskuissa ollaan, nyt on 61. vuosi, kun viemme koivuja, Petteri Ryösö ynnäilee.

Perinne on paitsi pitkä, myös velvoittava. Pitkään Ryösöt olivat kaupungin ainoita juhannuskoivujen toimittajia. Vasta aivan viime vuosina alalle tuntuu ilmaantuneen muitakin toimijoita, veljekset kertovat.

Homman aloittanut veljesten isoisä Heimo Ryösö ei ihmettele kilpailun puutetta — ihmisillä on juhannuksena muutakin tekemistä kuin rämpiä metsässä juhannuskoivujen perässä. Koivuja kun ei voi hakea ennakkoon kuten vaikkapa joulukuusia.

— Siinä ei kiitosta saa, jos kuivan koivun toimittaa. Muutaman tunnin sisällä se on otettava ja kasteltavakin.

"Aina on pirusti hyttysiä"

Ryösöt ottavat asiakkaille toimittamansa koivut omasta metsästä. Atte ja Petteri Ryösö viljelevät Lappeenrannan Partalassa kotitilaansa, ja tarvittava määrä koivuja löytyy viiden kilometrin säteellä kotoa.

Työ käy samalla metsänhoidosta. Koivu kasvaa usein ryhmissä, ja ryhmän paras puu jätetään kasvamaan.

Tosin laatukriteerit ne ovat juhannuskoivullakin.

— Koivun pitää olla tuuhea ja sopusuhtainen, ei toispuoleinen. Kun lähdetään kierrokselle, mukaan otetaan auto täyteen erilaisia vaihtoehtoja eri paikkoihin. Tapauskohtaisesti katsotaan, mikä näyttää hyvältä missäkin, Petteri Ryösö selvittää.

Palveluun sisältyy koivujen asennus paikalleen, siellä missä mahdollista, vesikipon kera.

Tarkalleen ottaen veljekset tekevät koivukauppaa vasta toisessa polvessa. Kaksosten isä Kari Ryösö naurahtaa onnistuneensa luistamaan hommasta, sillä hänen isänsä, Heimo Ryösö, värväsi siihen suoraan pojanpoikansa.

Värväys tapahtui niin varhain, että Petteri ja Atte Ryösö eivät muista ensimmäisiä koivunhakukeikkojaan.

— Ollaan oltu mukana niin kauan kuin on osattu kävellä.

Jotakin mieleen on silti jäänyt: suomalainen juhannussää.

— Aina on pirusti hyttysiä ja aina sataa vettä. Ei muista, milloin olisi hyvässä kelissä koivuja haettu. Mutta ei perinnettä halua lopettaakaan. Tähän on niin kasvanut.

Perinne velvoittaa

Anu Kiljunen

Perinne ja juhannusmieli ovat syyt, jotka saavat Petteri (vas.) ja Atte Ryösön vuosi toisensa jälkeen koivumetsään.

Hieman veljekset ovat urakkaa kohtuullistaneet. Kun isoisä oli puikoissa, metsään lähdettiin aattona anivarhain, kolmelta tai neljältä aamuyöstä. Nyt koivut haetaan aatonaaton iltana, pinotaan ja kastellaan. Jakelu alkaa aamulla sitä mukaa kun vastaanottajat heräilevät.

Koivuista kertyy pieni rahapotti, mutta sen takia koivumetsään ei kannattaisi lähteä.

— Kyllä se on perinne ja juhannusmieli, jotka painavat enemmän, veljekset tuumaavat.

Koivu tuo kesän ja karjaonnen

Koivunoksilla koristelu on vanha suomalainen tapa.

Koivunoksa liitetään kesän tuloon, ja rakennukset koristellaan luonnon vehreydellä niin sisältä kuin ulkoa. Saunassakin nautitaan vihtomisesta tuoreella koivuvastalla.

Suomalaisen kirjallisuuden seuran mukaan paimenet ovat aikoinaan koristelleet juhannuksena myös lehmiä, koska koivunoksien on uskottu taanneen karjaonnen ja maidonsaannin.

Juhannuskoivut oven pielissä liittyvät hedelmällisyyteen ja vanhaan karsikkoperinteeseen, jossa tarkoitus oli estää kuolleiden sieluja vaeltamasta ihmisten ilmoille kummittelemaan.