Kuivuus tappaa jo kimalaisia — viljasatoennusteet heikkenevät päivä päivältä, linnunpoikasten ruoka on tiukassa ja jopa kaiken kestävä lupiini on nuupallaan

Viljasato voi pudota puoleen normaalista, jos ennen juhannusta ei ala sataa kunnolla.

Kai Skyttä, kai skyttä

Pelloilla multa muistuttaa monin paikoin jo pölyä. Varsinkin myöhäisimmät kylvöt ovat itäneet heikosti ja aiemminkin kylvetyt viljat kasvaneet hitaasti. Kasvinviljelyasiantuntija Eino Heinolalle tulee mieleen kesä 1988. Silloinkin edellistä, kylmää ja märkää vuotta seurasi kuiva kesä, ja sato jäi surkeaksi.
Pelloilla multa muistuttaa monin paikoin jo pölyä. Varsinkin myöhäisimmät kylvöt ovat itäneet heikosti ja aiemminkin kylvetyt viljat kasvaneet hitaasti. Kasvinviljelyasiantuntija Eino Heinolalle tulee mieleen kesä 1988. Silloinkin edellistä, kylmää ja märkää vuotta seurasi kuiva kesä, ja sato jäi surkeaksi.

Pahalta näyttää. Ensimmäinen sadepisara tai pieni paikallinen tihku Etelä-Karjalan sääennusteissa on merkitty ensi viikon alkupuolelle. Luonto ja viljelykset tarvitsisivat sadetta mieluiten heti, kunnolla ja useana päivänä.

— Ellei juhannukseen mennessä tule vettä kunnolla, sato-odotukset voivat pudota viljapuolella puoleen normaalista. Pikkusateilla ei ole mitään vaikutusta, toteaa kasvinviljelyn asiantuntija Eino Heinola Pro Agria Etelä-Karjalasta.

Vielä alkuviikosta sato-odotusten kerrottiin tippuneen neljänneksellä normaalista. Ensimmäinen säilörehusato jäi reiluun puoleen tavanomaisesta.

Pulassa eivät ole yksin viljelykasvit. Etelä-Karjalassa on touko-kesäkuussa tullut vettä vain viidestä kymmeneen millimetriin, ja kuurot ovat olleet paikallisia.

Luonnossa näkee nyt kuivuuden vaikutuksia sellaisissa lajeissa, jotka yleensä eivät kuivuudesta kärsi, sanoo Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituutin johtaja Kimmo Saarinen.

Esimerkiksi normaalisti sitkeää sananjalkaa on näkynyt paikoin pystyyn ruskistuneena.

— Se on todella poikkeuksellista. Pähkinäpensaan lehdetkin ovat mustareunaiset ja käpristyneet, vaikka puuvartisilla on sen verran juurta ja ulottuvuutta, että ne eivät ensimmäisten joukossa kärsi.

Onhan kuivuus lisärasite eläinten muutenkin ankarassa elämässä. Aina se osan porukasta vie. — Kimmo Saarinen

Tiukkaa on myös eläimillä. Sosiaalisessa mediassa on levinnyt kuvia nääntyneistä oravista ja vesikupilla viihtyvistä siileistä.

Saarinen ei usko, että oravat ja siilit vielä ovat merkittävässä pulassa. Vettä niille on silti ihan hyvä tarjota.

— Onhan kuivuus lisärasite eläinten muutenkin ankarassa elämässä. Aina se osan porukasta vie.

Kai Skyttä

Yleensä rehevä lupiinikin kasvaa ja kukkii tänä kesänä kituliaasti. Paahteiseen ympäristöön sopeutuneet lajit saavat näin vähän tasoitusta kilpailussa vieraslajia vastaan.

Kituliaista kasveista ei riitä ruokaa hyönteisille

Hyönteismaailmaa koko Eurooppa seuraa silmä kovana, sillä niiden laji- että yksilömäärät romahtaneet sitten 80-luvun.

Etelä-Karjalassa hyönteisten kesä alkoi hyvin, mutta uhkaa päättyä kehnosti. Perhosia ja hyönteisiä lenteli Saarisen mukaan alkukesästä monen huonon vuoden jälkeen ilahduttavan paljon.

— Niillä on ollut hyvät ilmat lentää ja lisääntyminen on onnistunut hyvin, mutta nyt kun pitäisi pistää jälkikasvua kasvuun kasvillisuuden sekaan, voidaan tipahtaa hyvistä oloista ihan toiseen ääripäähän.

Pulaa on hyönteisilläkin ruoasta. Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentti Soili Stenroos kertoo kuulleensa luontokuvaajilta, että perhosia on ollut helppo kuvata: mettä löydettyään ne pysyvät apajilla eivätkä pakene kuvaajaa.

Kasvitieteilijä Seppo Vuokko kertoo nähneensä pihallaan kuolleita kimalaisia.

— Vaikka kasvit kukkivat, ne eivät tuota kylliksi mettä kimalaisille ja hyönteisille. Niillä on jano ja nälkä.

Hyönteisten ahdingosta kärsivät myös pikkulinnut. Kuivuus ajaa ötökät syvälle maan suojiin, ja emojen on vaikea hankkia poikasille syötävää.

Leena Sallinen

Kimalaisilla ja muilla hyönteisillä on ollut huonosti ruokaa tänä kesänä.

Mustikka uhkaa varista mättäille

Marjametsissä kuivuus on kukintavaiheessa hyväksi, sillä pölyttäjät liikkuvat. Nyt kuivuus alkaa kuitenkin nousta uhaksi. Märkä syksy ja luminen talvi eivät enää juuri auta mustikkaa, kertoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Rainer Peltola.

— Routa oli ohut ja kun se suli, vedet hulahtivat maasta läpi. Märkää kevätvaihetta ei ollut.

Etelä-Karjalassa mustikat ovat jo pikkuraakileita.

— Siinä vaiheessa kun ne viikon-kahden sisällä alkavat todella turvota, pitäisi tulla vettä, muuten mustikat jäävät pieniksi. Tai jos tulee oikein kuumaa ja kuivaa, tippuvat varvusta mättäille, Peltola povaa.

Mustikka kukki Peltolan mukaan keskinkertaisesti tai vähän runsaammin. Pölytyksen onnistumista ei vielä ole arvioitu.

Puut ehtivät vielä toipua

Valopilkkujakin kuivuudessakin on. Eino Heinola kertoo, että viljelyksiä kiusaavat kirvatkin kärsivät jo kuivuudesta. Seppo Vuokko vertaa tilannetta kuivaan syksyyn 2003. Silloin monet puut kärsivät pahoin talvea vasten.

— Tässä vaiheessa kesää puut ehtivät vielä toipua ja kasvattaa vaikka uudet lehdet. Tosin ne silloin ovat heikompia talveutumaan.

Myös sienet ehtivät vielä hyvin tuottaa satoa. Sienien elämä on arvoitus tutkijoillekin, niin monesta seikasta se riippuu.

— Monet sienet ovat symbioosissa puiden kanssa, ja puut ovat vielä hengissä. Jos kahden viikon kuluttua alkavat sateet, on mahdotonta ennustaa, mitä tapahtuu, sanoo Soile Stenroos.

Kimmo Saarinen taas tuulettaa ketokasvien puolesta. Ne pärjäävät paahteessa, jossa vieraslaji lupiini on jo pahasti nuupallaan.

Kai Skyttä

Ihan pieni sade ei tähän maahan enää pure. Vettä pitäisi saada nyt useana päivänä ja runsaasti, mutta ei kaatosateina.