"Läppärin sai äidiltä sillä ehdolla, jos ei alkanut juoda kaljaa, eikä polttaa tupakkaa" — Lappeenrantalaisnuoret kertovat, miten rahoittavat opintonsa

Professori Osmo Kivinen Turun yliopistosta pitää Suomea tasa-arvoisen koulutuksen mallimaana. Erilaisista taloudellisista lähtökohdista on mahdollista ponnistaa.

Marleena Liikkanen

Reetta Turppoa kiinnostavat psykologian opinnot Tampereen yliopistossa.
Reetta Turppoa kiinnostavat psykologian opinnot Tampereen yliopistossa.

Suomi on edelleen tasa-arvoisen koulutuksen mallimaa, kun vertaillaan, miten erilaisista taloudellisista lähtökohdista opiskelemaan ponnistetaan. Tätä mieltä on professori Osmo Kivinen Turun yliopistosta

Kivisen mielestä Suomi onnistuu erinomaisesti kaivamaan lahjakkuusreserviä kaikenlaisista perheistä. Vanhempien ei ole tarvinnut suorittaa korkeakoulututkintoja.

Tapasimme neljä lappeenrantalaisnuorta, jotka kertovat, miten päätyivät opiskelemaan valitsemaansa alaa, ja miten he opintonsa rahoittavat. 

Vanhemmilta lainaa kampauspäähän

Parturikampaajaksi opiskeleva lappeenrantalainen Lotta Litmanen kertoo saavansa vanhemmiltaan tukea opintojensa rahoittamiseen.

Vaikka kesätöistä oli tallessa viime syksynä hieman rahaa itselläkin, vanhempien apu oli Litmasen mielestä välttämätön.

Hän on onnistunut saamaan opintojen rinnalle myös viikonloppu- ja iltatyötä kahvilasta.

Litmasilla on sovittu, että vanhemmat vastaavat opintoihin liittyvistä kustannuksista, ja Lotta maksaa ne myöhemmin takaisin.

Suurin kustannus on noin 750 euron aloituspaketti, joka sisältää muun muassa kampauspään, leikkauskoneen ja välineistöä. Ne saa kokonaan itselleen.

— Maksan sitten, kun saan työpaikan ja säännölliset tulot. En tiedä ketään, joka olisi kyennyt maksamaan ammattiopiston ihan itse.

Opiskelu parturikampaajaksi oli Litmaselle selviö jo pikkutyttönä. Se oli edelleen myös ensimmäisenä vaihtoehtona, kun ammattiopistoon pääsi hakemaan yläasteen jälkeen.

— Nyt ajattelen, että olen ollut oikeassa. Tykkään edelleen laittaa ja leikata hiuksia, ja työssä saa olla paljon tekemisissä ihmisten kanssa. Muita alan ammattilaisia ei ole suvussa.

Kai Skyttä

Lotta Litmanen toivoi jo pikkutyttönä valmistuvansa parturi-kampaajaksi.
Lotta Litmanen toivoi jo pikkutyttönä valmistuvansa parturi-kampaajaksi.

Vanhempien malli usein tärkeä

Vanhempien ammatti määrittää kuitenkin usein nuorten opiskelupaikan valintaa. Professori Osmo Kivinen huomauttaa, että opiskelijoita lähtee usein myös seuraamaan ja äitinsä jalanjälkiä.

Siten voi sanoa koulutuksen periytyvän: Näyttelijöiden lapsista tulee usein näyttelijöitä, opettajien lapsista usein opettajia ja lääkäreiden lapsista melko usein lääkäreitä.

Kivinen ei malta olla poimimatta esimerkkiä urheilun maailmasta. Moni tämän päivän jääkiekkotähdistä on lähtenyt kiekkokaukaloon isänsä perässä, jos omilla kyvyilläänkin.

Polku ei kuitenkaan ole niin yksioikoinen, miltä se saattaa näyttää.

Ovet yliopistojen tiedekuntiin eivät aukene siksi, että isä tai äiti on ne aikanaan saanut aukeamaan. Nuori joutuu tekemään totista työtä oman menestyksensä hyväksi.

Professori ei osaa olla kovin huolissaan niistä nuorista, jotka käyvät koulunsa ja suuntaavat jatko-opintoihin kuka minnekin. Varsinainen ongelma on, että noin viidennes ikäluokista jää pelkän peruskoulun varaan ja tyytyy vähempään.

—  Siihen Suomi ei korkean elintason maana saa eikä sillä ole varaakaan tyytyä.

Pelkkä peruskoulu saattaa tarjota ihan säällisen työn ja toimeentulon, sillä osa lapsista löytää tai perii yrittäjyyden ja pärjää hyvin ilman korkeitakin koulututkintoja.

Mutta eivät kaikki. Kivinen näkee, että koulunkäynnin keskeyttämisessä heijastelee taustalla usein perheen horjuva asema.

Nuorella ei ehkä ole mallia itsensä, kykyjensä ja mahdollisuuksiensa haastamiseen.

— Tämä ei tarkoita sitä, että kaikkien täytyisi käydä koulurallia läpi. Jesse Puljujärvikin menestyy rapakon takana.

Tai halu alkaa opiskella ja kohentaa omaa ansiotasoaan pullahtaa esiin vasta myöhemmin, 25— 30-vuotiaana.

Toisaalta noususuhde saattaa ruokkia jonkin verran koulun keskeyttämisiä, jos tarjolle tulee enemmän työmahdollisuuksia, jotka eivät vaadi koulutusta.

”Kilttejä tyttöjä on helppo opettaa”

Lukiosta on tullut suurelta osin kilttien tyttöjen menestyskenttää, mikä selittää sen, että korkeakoulut ja niiden vanavedessä akateemiset ammatit naisistuvat. Poikkeuksen tekevät vain tekniset alat.

Osmo Kivisen mielestä opettajat voisivat tehdä nykyisin enemmän kuin tekevät saadakseen myös pojat innostumaan koulunkäynnistä ohi murrosiän valtaisan kohinan.

— Opettajat osaavat opettaa kilttiä tyttöjä, mutta näyttää siltä, että he ovat ymmällään poikien kanssa. Kallekin osaa, kun kyseltäisiin, mikä kiinnostaa ja mentäisiin asia edellä. Jokainen Kalle osaa jotakin.

Professori ei kannata ehdotusta oppivelvollisuusiän korottamisesta nykyisestä 15 vuodesta.

Järkevämpää olisi, jos lapset aloittaisivat koulun ja päiväkodin välimuodosta aikaisemmin kuin nykyisin.

Hän perustelee, että siinä vaiheessa lapsen mahdollisiin taustahankaluuksiin ehditään puuttua ajoissa. Peruskoulun jälkeisiin ratkaisuihin lopettaa koulunkäynti on huomattavasti hankalampi vaikuttaa, jos siihen kyetäänkään.

— Huomauttaisin myös, että 13-vuotias on liian nuori päättämään ainevalinnoistaan ja samalla niiden seurauksista tuleviin opintoihin. Sitä ei pitäisi vaatia.

Kirjat lukiolaisen suurin menoerä

Lukion toisluokkalainen Reetta Turppo aikoo lukion jälkeen yliopistoon opiskelemaan psykologiaa. Suunnitelma selkeni jo yhdeksännellä luokalla ja se syrjäytti ajatukset mahdollisen kaksoistutkinnon suorittamisesta.

Lukio-opinnot ovat kuitenkin olleet koko ajan kivijalka, sillä ne antavat valinnanvaraa.

— Minua kiinnostavat sekä psykologin että urheilupsykologin ammatit ja olisi hienoa, jos pystyisin tekemään molempia. Urheilun aion säilyttää elämässäni joka tapauksessa.

Turppo käy Kimpisen lukiota ja koulukirjojen maksajana on äiti. Myös hänen pikkuveljensä opiskelee lukiossa.

— Voisin käyttää myös kesäansioitani, mutta äidin kanssa on sovittu, että kirjamaksut hoituvat lukion ajan.

Koulukirjojen kalleudesta puhutaan aina välillä kavereitten kanssa ja kotonakin. Kalleimpia ovat olleet venäjän ja terveyskirjat.

Myös tietokoneesta on tehty sopimus jo aikanaan yläasteella.

— Läppärin sai äidiltä sillä ehdolla, jos ei alkanut juoda kaljaa, eikä polttaa tupakkaa. Minulle se on sopinut ihan hyvin.

Marleena Liikkanen

Patrik Stenman aikoo lukiosta joko yliopistoon tai ammattikorkeakouluun.
Patrik Stenman aikoo lukiosta joko yliopistoon tai ammattikorkeakouluun.

Lukio antaa mietintäaikaa

Patrik Stenman on toistaiseksi kustantanut valtaosan lukiokirjoistaan itse. Kirjalasku kohoaa noin tuhanteen euroon kolmessa vuodessa.

Omaa rahaa on kertynyt muun muassa synttäri- ja rippilahjoista.

— Ehkä joskus tulee kaupungilla vinkattua äidille, että olisi asiaa kirjakauppaan. Äiti on auttanut mielellään.

Tietokoneen hankinnassa olisi saattanut selvitä halvemmallakin, mutta Stenman uskoo voivansa käyttää hieman laadukkaampaa laitetta myös tulevissa opinnoissaan.

Lukio-opinnot ovat antaneet lappeenrantalaiselle Stenmanille tervetullutta harkinta-aikaa.

Vielä tälläkään hetkellä hän ei ole täysin varma, minne suuntaa.

— Kiinnostavinta olisi lähteä lukemaan kauppatieteitä yliopistoon tai opiskella medianomiksi ammattikorkeakoulussa. Uskon, että ratkaisu syntyy ennen abi-vuotta jo kesällä tai viimeistään syksyllä, pohdiskelee Kimpisen lukion toisluokkalainen.

Yläasteella oli häilyvänä vaihtoehtona myös jatkaa ammattiopistossa.

— En kuitenkaan löytänyt ammattiopistosta sellaista alaa, joka olisi ollut ehdoton suosikkini.

Kai Skyttä

Jasu Reijola valmistuu reilun vuoden kuluttua ammattiopiston kone- ja tuotantotekniikan linjalta, mutta opinnot eivät jää siihen.
Jasu Reijola valmistuu reilun vuoden kuluttua ammattiopiston kone- ja tuotantotekniikan linjalta, mutta opinnot eivät jää siihen.

Töihin ja opintoja jatkamaan

Lappeenrantalainen Jasu Reijola opiskelee toista vuotta kone- ja tuotantotekniikkaa Saimaan ammattiopistossa.

Hän laskee, että kolmivuotisen koulutuksen kirjat ja tarvikkeet maksavat yhteensä noin 300 euroa.

— Tuskin rahanpuute kenenkään opinnot katkaisee. En ole ainakaan kuullut sellaisesta.

Ammattikirjallisuus täytyy hankkia itse. Oppilaitos kustantaa kone- ja tuotantotekniikan opiskelijoille ensimmäiset tulityöhaalarit.

Reijolan mukaan ne kestävät ehjinä vuodesta puoleentoista. Mikäli ne menevät rikki, jokainen kustantaa uudet haalarit tai kaksiosaisen työpuvun omasta pussistaan.

— Jos ei ole rahaa, pitää pärjätä entisillä.

Koulukustannukset hoituvat melko pitkälle vanhempien avustuksella. Nuori mies arvelee, että sama kuvio toimii pääosin myös opiskelukavereiden kohdalla.

Kesä- ja lyhyemmistä lomatöistä kertyy ansioita, mutta niille löytyy muita rahanreikiä esimerkiksi harrastuksista.

Tulevaisuuden suunnitelmat ovat selvät. Ammattiopiston jälkeen työkokemusta hankkimaan ja sen jälkeen opiskelemaan insinööriksi ammattikorkeaan.

Juttua muokattu 19.3. kello 8.37. Lisätty opiskelijoiden haastattelut.

Luetuimmat

Kommentoidut