Rauhan sairaala kiehtoi Mallu Koskista niin paljon, että hän hakeutui opiskelemaan psykiatriseksi sairaanhoitajaksi — Ura alkoi Tiurun sairaalan keuhko-osaston osastoapulaisena ja johti esimiestehtäviin kehitysvammaisten ja perheiden pariin

Jatko-opintojen jälkeen esimiehen tehtäviä vierastanut Koskinen päätyi Vuoksenlaakson Ensi- ja turvakoti ry:n toiminnanjohtajaksi.

Kai Skyttä

Mallu Koskisen sydäntä lähellä on perhetyö ja kehitysvammaisten hyvä elämä.
Mallu Koskisen sydäntä lähellä on perhetyö ja kehitysvammaisten hyvä elämä.

Vuoksenlaakson Ensi- ja turvakoti ry:n toiminnanjohtaja Marja-Leena eli Mallu Koskinen tuntee työssään onnistumista ja iloa silloin, kun huostaanotettujen lasten vanhempien tilanne kohenee niin paljon, että muutaman tunnin valvotut tapaamiset vaihtuvat koko viikonlopun tapaamisiin perheen kodissa.

Pettymyksiä työ aiheuttaa silloin, kun lapsiaan tapaamaan tullut vanhempi puhaltaa positiivisen lukeman alkometriin ja tapaaminen peruuntuu. Vanhemmat reagoivat tilanteeseen usein tutulla kaavalla.

— Vanhempi tulee junalta humalassa ja väittää, ettei ole ottanut kahteen viikkoon. Olen ihmetellyt, että mistä saa niin pitkäkestoista viinaa, että se tehoaa vielä kahden viikon kuluttuakin.

Seuraavalla kerralla juopunut vanhempi jättää tulematta tai peruu tapaamisen viime tingassa.

— Näitä tapauksia on enemmänkin, ja ne ovat tosi kurjia lasten kannalta. Lapset kuitenkin odottavat innolla omien vanhempiensa kohtaamista, ruokolahtelainen Koskinen sanoo.

Kiehtova psykiatrinen 

Parikymppisenä Koskinen tutustui lähellä sijainneen Joutsenon Rauhan sairaalan työntekijöihin ja kiinnostui psykiatrisesta alasta. Katukuvassa näkyneet potilaat vain lisäsivät mielenkiintoa psykiatriaa kohtaan. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Koskinen pääsi työllistämistuella Tiurun sairaalan keuhko-osastolle osastoapulaiseksi.

— Silloin näin ensimmäisen kerran, mitä hoitotyö oikeasti on. Jos joku olisi lukiossa tullut sanomaan, että siusta tulee sairaanhoitaja, en olisi ikinä uskonut.

Psykiatrinen puoli kiehtoi Koskista hänen sanojensa mukaan ”ihan älyttömästi”. Vastavalmistunut psykiatrinen sairaanhoitaja aloitti työt Rauhan sairaalassa vuonna 1990. Myöhemmin hän työskenteli Imatran kaupungin psykiatrisella osastolla sekä depressiohoitajana.

Koskisella oli aina ollut mielessä jatkaa opintojaan, joten hän alkoi lukea töiden ohessa terveystieteitä nykyisessä Itä-Suomen yliopistossa Kuopiossa. Amanuenssi ehdotti Koskiselle johtamisen opintoja sivuaineeksi.

Siihen aikaan yksinhuoltajuus oli häpeällistä, ja lapsi annettiin usein pois. Ensikotiyhdistysten avulla äiti pystyi pitämään lapsensa. Mallu Koskinen

— Sanoin, että en ota, sillä minusta ei ikinä tule johtajaa. En halunnut asettua kenenkään yläpuolelle.

Mieli kuitenkin muuttui, ja vuonna 2012 Koskinen löysi itsensä psykiatrisen osaston osastonhoitajan paikalta. Koskinen aloitti nykyisessä työssään ensi- ja turvakodin toiminnanjohtajana valmistuttuaan vuonna 2014.

— Minulla ei ole koskaan ennen ollut näin laajaa toimenkuvaa, sillä työhöni kuuluu kaikkea nurmikon leikkaamisesta lainaneuvotteluihin.

Yksinhuoltajien avuksi 

Vuoksenlaakson Ensi- ja turvakoti ry täyttää naistenpäivänä 70 vuotta. Päivä on osuva, sillä yhdistys perustettiin vuonna 1948 auttamaan pääasiassa nuoria äitejä, joilla oli avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi.

— Siihen aikaan yksinhuoltajuus oli häpeällistä, ja lapsi annettiin usein pois. Ensikotiyhdistysten avulla äiti pystyi pitämään lapsensa.

Ensikotina toimineen pienen puutalon viereen nousi vuonna 1960 uusi, tilavampi rakennus. Koskinen osoittaa suurta parveketta, jossa vauvat nukkuivat rivissä päiväuniaan.

Kai Skyttä

Toiminnanjohtaja Mallu Koskinen yhdistyksen tapaamistilassa, jossa huostaanotetut lapset tapaavat vanhempiaan.

Vuonna 1979 ensikodin yhteyteen perustettiin Suomen viides turvakoti. 1980-luvun lakimuutoksen myötä ensikotiin pääsi vain maksusitoumuksella, jota kunnat eivät tahtoneet myöntää. Yhdistys joutui miettimään toimintaansa uudelleen, ja vuonna 1990 tiloihin perustettiin kehitysvammaisten palvelukoti, joka on nyt yhdistyksen päätulonlähde. Ohessa järjestetään monenlaista toimintaa äideille ja perheille.

Ensikotitoimintaa jatketaan enää päiväryhmässä. Koskinen kaipaisi alueelle erityisesti päihdeäitien ensikotia, ja sellaista on yritetty saadakin. Hänen mukaansa päättäjien viesti on kuitenkin se, ettei alueella ole päihdeongelmaa.

— No onhan sitä. Päihdeongelma voi johtaa jossakin vaiheessa huostaanottoon, joka on hirveän kallista yhteiskunnalle.

Yhdistyksen turvakotitoiminta loppui pari vuotta sitten, ja nyt siitä vastaa yksin Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri (Eksote). Koskinen ei ole tästä pahoillaan, sillä hänen mukaansa alueella ei ole tarvetta kahdelle turvakodille. Yhdistys saa turvakotikyselyjä vieläkin, ja toisinaan jopa poliisi tuo asiakkaita pihaan.

— Yhdistyksen nimi aiheuttaa sekaannusta, joten olemme päättäneet vaihtaa sen.

Erotuomarointia ja matkailua 

Koskinen kuvailee olevansa herkkä ihminen, joka kuitenkin osaa ottaa työn työnä. Hänelle on ollut alusta asti selvää, että kaikkia ei voi auttaa. Koskinen muistaa käteensä eksyneen esitteen, jossa kysyttiin, asuuko masennus aivoissa.

— Masennus asuu joskus myös asenteessa. Jos ei itse ymmärrä auttaa itseään, ei sellaista ihmistä voi oikein kukaan muukaan auttaa.

Vastapainoa työlle tuovat monipuolinen liikunta, hyvä ruoka ja matkustelu. Koskinen kuuluttaa Ketterän edustuksen peleissä ja on myös toiminut vuodesta 1990 lähtien Imatran erotuomarikerhossa.

Kai Skyttä

Lomillaan Mallu Koskinen rentoutuu mielellään välimerellä. Kreikan saaristo ja Italia ovat tulleet tutuiksi.

Nahka paksuuntui nuorempana miesten kolmosdivarin jalkapallo-otteluissa. Koskinen on erotuomari toisessa polvessa, sillä myös hänen isänsä toimi tuomarina. Koskisen isä Eero Koskinen menehtyi tammikuun lopulla.

— Perheen tuki on tärkeää etenkin haastavina aikoina.

Toista sosiaali- ja terveysalan tekijää ei perheessä nähdä. Koskisen tytär Vilma Partanen opiskelee englannin kieltä, vaikka olikin teininä kesätöissä vanhustentalossa. Koskinen muistaa, kuinka ruokatunnille saapunut tytär alkoi innokkaasti selailla pöydällä lojunutta, terveydenhuoltoalan ammattilaisille suunnattua Tehy-lehteä.

— Nappasin lehden pois ja sanoin, että älä kuule rupea suunnittelemaan, Koskinen naurahtaa.

Empaattisella tyttärellä olisi ollut kykyjä sosiaalialallekin. Jo ensimmäisellä luokalla koulussa hän oli seurana niille, joiden kanssa kukaan muu ei leikkinyt.

— Olin itsekin lapsena sellainen.

 

Marja-Leena eli Mallu Koskinen

51-vuotias toiminnanjohtaja.

Syntynyt Imatralla, asuu Ruokolahden Oritlammella.

Perheessä avomies sekä Koskisen Turussa opiskeleva tytär. Kotona asustaa silloin tällöin myös avomiehen nuorin poika.

Harrastaa hiihtoa, sählyä, body combatia, kahvakuulailua sekä salilla käyntiä.

Inhoaa myöhästelemistä.

Rakastaa elämää.

Ihmettelee ajan nopeaa kulkua.

Luetuimmat

Kommentoidut