Elokuvatoiminta Nuijamiehessä ja Kino-Aulassa päättyy tänään — Lue paikallisten ihmisten muistoja historiallisista teattereista

Elena Liseytseva

Pia Niitlahti menossa viimeiseen näytökseen Nuijamiehessä.

Lappeenrannan elokuvateatterit Nuijamies ja Kino-Aula sulkevat ovensa lopullisesti tänään. Illan viimeisiin näytöksiin tulleet katsojat muistelivat ennen viimeisen näytöksen alkua unohtumattomia hetkiä legendaarisessa elokuvateatterissa.

Asta Laarillelle elokuvissa käynti on tapa. Monen vuoden ajan hän kävi joka sunnuntai Nuijamiehessä. Viimeinen näytös aiheutti hänessä haikeuden tunnetta, sillä ketjuelokuvateatterin tunnelma ei vastaa Nuijamiehen tunnelmaa.

— Kyllä tätä jäädään ikävöimään.

Pia Niitlahti on samaa mieltä. Hänelle elokuvateatterin sulkeminen merkitsee aikakauden päättymistä. Hänkin jää haikailemaan pienen elokuvateatterin ainutlaatuista tunnelmaa, sopivaa äänentasoa ja elokuvasalia, jossa hän muistaa katsoneensa monta elokuvaa. Nuijamiehestä mieleen on jäännyt esimerkiksi Titanic-elokuva 1990-luvulta ja 1980-luvun elokuvafestivaalit.

Elena Liseytseva

Asta Laarille Nuijamiehestä on jäännyt mieleen erityisesti Päivien kimallus elokuva vuodelta 1957.

— Olin silloin 15 tai 16-vuotias, ja muistan, että festivaaleilla katsottiin elokuvia toisensa perään. Nuijamiehestä mentiin Kino-Aulaan katsomaan seuraavaa ja niin jatkui monta päivää.

Viimeinen näytös virka-asussa

Nuijamiehen viimeisessä näytöksessä oli paikalla myös vahtimestari ja koneenkäyttäjä Ahti Pitkänen pukeutuneena komeaan virka-asuun vuodelta 1962. Hänellä on erityinen side elokuvateatteriin, sillä puolen vuosisadan aikana hän on työskennellyt Luotoloiden palveluksessa.

Hänelle on jäännyt monia muistoja paikasta Erityisesti. Edvin Laineen Tuntematonta sotilas vuodelta 1955 on hänelle merkittävä elokuva, sillä hän on pyörittänyt sitä niin monta kertaa, että muistaa edelleen repliikit ulkoa.

Elena Liseytseva

Ensimmäiset automaattiprojektorit tulivat elokuvateattereihin vasta 1980-luvulla.

— Kun Tuntematon sotilas esitettiin, jonoa oli silloisen Kenkäasun kulmalle saakaa. Kino-aulassa, Nuijamiehessä ja jonossa oli ainakin pari tuhatta henkeä.Paikalla oli jopa poliisi valvomassa järjestystä, muistelee Pitkänen.

Karkinmussutusta ja ikimuistoisia elokuvia

Etelä-Saimaa kysyi myös verkkosivuillaan paikallisten ihmisten muistoja teattereista. Esiin nousi paljon elokuvia ja hetkiä, jotka ovat jääneet mieleen.

Ari Tikka kertoo, että Pulp Fiction Nuijamiehessä vuonna 1994 oli unohtumaton kokemus.

— En osannut varautua siihen mitä tuleman pitää, sillä nettiä ei vielä ollut olemassa nykyisessä laajuudessaan, eikä varsinkaan jokaisen taskussa mukana kaikkialla. Ennakkotypetystä oli korkeintaan lukenut jostain elokuvalehdestä tai kuullut kavereilta. Elokuvan tyyli ja tarina iskivät kuin pajavasara vasten kasvoja. Seurasi yli vuosikymmenen jatkunut Tarantinon elokuvien fanitus.

Tikka muistelee ilolla myös 1990-luvun puolivälin Fright Night elokuvafestivaaleja. Tunnelma oli hänen mukaansa katossa, kun he ahtautuivat Nuijamieheen katsomaan kauhua ja syömään evässämpylöitä.

— Leffojen esittelytekstit festivaalin nettisivuilla olivat lennokkaan mahtavat. Heikoimmastakin filkasta oli saatu puristettua upeutta ja mahtavuutta tihkuva arvio. Järjestelytoimikunnan edustaja esitteli filmin vauhdikkaaseen tyyliin: “suolet seinälle”. Leffoja pyöri illasta seuraavaan aamuun. Fiilis oli mahtava, kun aamulla käveli kotiin nukkumaan pää täynnä elokuvaviihdettä.

Linda Luotolan lapsenlapselle Krista Halevuolle Nuijamies ja Kino-Aula muistot ovat hyvinkin henkilökohtaisia.

— Erityisesti muistan kesän 70-luvun lopulla kun Saturday Night Fever tuli kuviin ja sitä kovasti serkkuni Merjan kanssa odotettiin. Lähdimme mökiltä veneellä eräänä kesä-iltana katsomaan sitä. Hermoilimme kovasti, ehdimmekö näytöksen alkuun. Ehdimme, mutta emme saaneet istumapaikkoja, sillä esitys oli loppuunmyyty, joten istuimme käytävällä.

Toinen Halevuon mieleen jäänyt esitys Nuijamiehessä oli 1970-luvun lopulla. Star Wars- elokuva uusine tekniikoineen ja erikoisefekteineen jäivät mieleen.

— En ollut aikaisemmin nähnyt mitään niin ihmeellistä valkokankaalla. T

Lukijoille on kertynyt muistoja myös elokuvateatterieväistä.

— Pelastakaa sotamies Ryan jäi mieleen jonkun katsojan armottomasta rapistelusta ja karkkimussutuksesta sekä uudenlaisista äänitehosteistaan, kertoo lukija.

— Tämä popkorni-, limppari- ja karkkimässytys taisi tulla elokuvateattereihin joskus 1990-luvulla? Muistan vielä 1980-luvun, jolloin elokuvissa oli hiljaista ilman kännyköitä ja rasvalle haisevaa ilmaa, muistelee toinen.

Kiitos Luotoloille kaikuu vahvana

Moni teattereissa käynyt ihminen kiittelee toiminnan aiemmin omistanutta Luotoloiden perhettä siitä, että he rakensivat pitkään osaltaan lappeenrantalaista kulttuurihistoriaa. Elokuvateatteritoiminta myytiin Finnkinolle vasta alkukeväästä.

— Nuijamies on parhaita suomalaisia teattereita, joissa olen käynyt ja Kino-Aulastakin tykkäsin oikein paljon. Tunnelmalliset teatterit tutulla henkilökunnalla. Elokuvissa käynti on ainakin itselleni ihan muuta kuin huipputekniikkaa ja kilometrin pituisia karkkihyllyjä.

Elena Liseytseva

Ahti Pitkäsen vahtimestarin puku ja lakki ovat samoja, joita hän käytti töissä vuonna 1962.

— Kiitos näistä vuosista. Olitte varmasti osittain tekemässä minusta leffahullua.

Eevi Kinnunen | Elsa Osipova

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.