Uutisen takaa: Uus-Lavolan metsästä suojeltaneen vain pieni osa — muun osan hoitotoimia perustellaan sillä, että metsän kasvu on jo hidastunut

Lappeenrannan taajamametsien hoitotavan perusteet ontuvat. Talousmetsä hakataan, kun puun kasvu hidastuu. Virkistysmetsä paranee vanhetessaan. Taajamametsillä ei ole tuottovaatimuksia, vaan hakkuiden tuotot käytetään uusiin hoitotoimiin.

Kai Skyttä

Lumeen tallautuneet polut kertovat, että Uus-Lavolan metsässä liikutaan ahkerasti talvellakin. Kuva sunnuntailta. Metsästä on esitetty suojeltavaksi noin 30 hehtaaria.

Lappeenrannan kaupunginvaltuusto käsittelee tänään maanantaina vihreiden valtuustoaloitetta Uus-Lavolassa sijaitsevan metsäalueen suojelemiseksi.

Todennäköisesti valtuusto vain merkitsee aloitteesta annetut lausunnot tiedokseen, ja aloitteen eteneminen tyssää siihen.

Ehdotettu suojelualue kattaisi noin 30 hehtaaria monimuotoista, asukkaiden suosimaa ulkoilumetsää.

Kaupunkikehityslautakunnan kanta asiaan on, että Uus-Lavolan metsästä suojellaan vain itäinen suppa-alue. Muuta osaa metsästä hoidetaan taajamametsäsuunnitelman mukaisesti.

Viime vuonna hakkuita tehtiin 5,5 hehtaarin alalla, ja tänä vuonna metsää on tarkoitus hakata 3,3 hehtaarilla.

Päivi Virta-Salo

Lavolan metsässä on useita varjeltavia alueita

Lautakunta teki päätöksensä kaupunkisuunnittelun, ympäristötoimen ja kaupungin maaomaisuuden hallinnan lausuntojen perusteella. Niissä katsottiin, että alueen luontoarvot voidaan turvata kaavoituksella.

Valmisteilla olevassa osayleiskaavassa koko Lavolan metsä on merkitty lähivirkistysalueeksi. Luontokartoitusten perusteella kaavaan on merkitty useita luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä alueita.

Ympäristötoimen lausunnossa myönnetään alueen arvo ja se, että yksin liito-oravien takia alue täyttäisi suojelualueen perustamisedellytykset. Silti myös ympäristötoimi katsoi, että kaavamerkinnät ohjaavat riittävästi metsän käyttöä ja yhden suppa-alueen suojelu turvaa koko alueen monimuotoisuuden.

Suojelijoilla kivireki kiskottavana

Kaupunginvaltuusto voi halutessaan palauttaa asian uuteen valmisteluun. Aloitteen tekijät eivät elättele toiveita, että näin kävisi. Vihreiden ryhmä on aiemminkin ottanut kantaa taajametsiin vastakaikua saamatta.

Luonnonsuojelun edistäminen koko Etelä-Karjalassa on kuin kivirekeä vetäisi, on suojelupiireissä moneen kertaan huokaistu.

Maakunnassa, jossa metsiä on totuttu hyödyntämään teollisuuden raaka-aineena, ei ole suojelukulttuuria. Etelä-Karjalassa metsistä on suojeltu vain pieni murto-osa siitä mitä naapurimaakunnissa.

Kun ympäri Suomea perustettiin Suomi 100-juhlavuonna kilvan suojelualueita, Lappeenranta tyytyi vahvistamaan Pappilanniemen suojelua. Muuten suojelusaavutuksena mainitaan lähinnä Hämmäauteensuo, voimalinjan ja Kuutostien katveessa kärvistelevä suopahanen.

Kai Skyttä

Uus-Lavolan metsän puuston keski-iäksi arvioidaan noin 76 vuotta. Se on moni-ikäistä ja monilajista, joten alueella viihtyvät muun muassa liito-oravat.

Satavuotias puu on biologisesti vielä teini

Kaupungin metsät on hoitoluokiteltu. Taajamametsissä ei ole hoitoluokkaa C4 eli talousmetsää.

Maaomaisuuden hallinnan lausunto Uus-Lavolan metsistä kertoo kuitenkin paljon hoidon lähtökohdista. Siinä puuston keski-iäksi kerrotaan 76 vuotta. "Puuston kasvu on kolme prosenttia eli jo selvästi iän takia alentunut", kuuluu jatko.

Talousmetsissä puu hakataan, kun sen kasvu hidastuu. Satavuotias puu on talousmetsässä vanha. Virkistysmetsässä se on vasta kuin teini: hujahtanut mittaa, mutta kypsyminen vielä kestää. Samoin vie aikaa koko metsän kypsyminen siihen tilaan, jossa sen virkistys- ja terveyshyödyt ovat suurimmillaan.

Biologisesti Lavolan metsä ei ole vanha. Eikä mikään muukaan metsä kaupungissa. Pari vuotta sitten kaupungista yritettiin etsiä Metso-suojeluun kelpaavia kohteita, mutta eipä löytynyt.

Täkäläinen, joka ei lähde muualle virkistymään, ei ehkä edes tiedä, millaista on vanha metsä. Niiden, jotka kaipaavat rikkaampaa luontoa, on lähdettävä muualle.

Suunnitelmat eivät aina aukene

Taajamametsille ei Lappeenrannassa ole nettotulosvaatimusta, kaupungilta vakuutetaan. Metsien hoitotapaa perustellaan sillä, että puuston terveys täytyy säilyttää ja vaarallisia puita kaataa.

Lavola-aloitteen tekijät myöntävät, että osaa metsistä voidaan hoitaa puistoina. Ongelmaksi nähdään se, että kaikkia metsiä hoidetaan samalla tavalla: hakataan enemmän tai vähemmän. Mikään metsä ei ehdi vanheta, ja luonto köyhtyy.

Hakkuita perustellaan myös sillä, että asukkailta on kysytty ja suunnitelmat esitelty. Todellisuudessa päättäjienkin kerrotaan olevan ymmällä metsätaloustermein laadittujen palstakuvioiden edessä.

Asukkaat ovat joutuneet kommentoimaan taajamametsäsuunnitelmia myös sokkona yleisellä tasolla, tietämättä, mitä juuri oman lähimetsän kohdalle suunnitellaan.

Monimuotoisen luonnon merkityksestä ja terveyshyödyistä — niin fyysisistä kuin psyykkisistä — on kylliksi tietoa.

Kun todellisuus valkenee, osa asukkaista aina järkyttyy.

Esimerkkejä kiistakapuloista ennen Lavolaakin riittää. Arvokkaat Rauhan ja Tiurun alueet sekä Joutsenon saaret, Voisalmensaaren kuusikko, Pajarilan menetetty liito-oravametsä, Helsingintien varret.

Entisen Leirin päiväkodin käyttämä satumetsä käytiin silpomassa niin vaivihkaa, ettei kukaan ehtinyt edes älähtää.

Toki hakkuita kiitetäänkin. Metsäläiskansasta osa jo pelkää metsää, varsinkin sellaista, josta ei näe läpi. Ja moni katselee mielellään ikkunoistaan järveä.

Terveyshyödyistä on jo paljon tietoa

Kai Skyttä

Täysi-ikäisessä metsässä metsää ei enää tarvitse hoitaa, vaan se uusiutuu luonnollisesti ja jättää tilaa kulkijallekin.

Kaupungin viranhaltijoiden ja päättäjien pitäisi kuitenkin pystyä hyviin päätöksiin ilman huutoäänestystä.

Luonnon monimuotoisuus on maapallon kohtalonkysymys. Lappeenrantakin on julistuksen tasolla vihreä.

Monimuotoisen luonnon merkityksestä ja terveyshyödyistä — niin fyysisistä kuin psyykkisistä — on kylliksi tietoa.

Eliöstöltään rikas luonto ehkäisee muu muassa allergioita. Henkinen hyvinvointi taas kohenee eniten luonnonympäristössä, josta ei näe rakennettua ympäristöä.

Moniin kaupunkeihin palkataan nyt luonnonhoitajia, virkistysmetsien hakkuut ovat vähentyneet ja pyrkimys on luonnonvaraisten viheralueiden ketjuihin.

Esimerkiksi Vantaa välttelee turhia pienpuuston hakkuita ja on niiden sijaan suojellut yli 1000 hehtaaria asutuksen keskellä olevia metsiään, palkannut lähimetsäoppaita ja usuttanut asukkaita retkille niihin.

Lappeenrannalle on myönnetty PEFC-sertifikaatti kestävän metsätalouden edistämisestä. Taajamametsissä kyse ei ole metsätaloudesta. Pitäisikö siis mieluummin tavoitella luonnonhoitoa kaikkia hyödyttävällä tavalla?

Kai Skyttä

Metsän suojelu ei aloitteen tekijöiden mielestä tarkoita sitä, etteikö vaarallisia puita polkujen vieriltä voisi poistaa.

Luetuimmat

Kommentoidut