Seurakuntaliitos laittaa tosiasiat ja tunteet puntariin—luottamushenkilöt pohdiskelevat ratkaisevaa askelta jo kolmannen kerran

Seurakuntalaisten määrä vähenee, asuminen keskittyy eikä verotuloja kerry enää entiseen tapaan—Tunnepuolella painaa se, että oma tuttu seurakunta halutaan säilyttää itsenäisenä

Kai Skyttä

.Sanooko kolmas kerta toden, kun Lappeenrannassa pohditaan seurakuntayhtymän purkamista yhdeksi isoksi seurakunnaksi?
.Sanooko kolmas kerta toden, kun Lappeenrannassa pohditaan seurakuntayhtymän purkamista yhdeksi isoksi seurakunnaksi?

Mahdollinen seurakuntaliitos ei tule uutena asiana Lappeenrannan seurakuntayhtymän luottamushenkilöiden arvioitavaksi.

Kysymys kuuluukin, onko aika nyt kypsempi viidelle seurakunnalle siirtyä yhteen seurakuntaan kuin edellisillä kerroilla vuosina 2010—12 ja 2006.

Kirkkoherra Hannu Haikosella ei ole varmaa vastausta, vaan hän toteaa diplomaattisesti:

— Toivottavasti. Lähtökohdat ovat sikäli myönteiset, että aloite on tullut luottamushenkilöiltä. Toisaalta seurakuntayhtymän talous on juuri nyt hyvä, mikä saattaa nostattaa vähemmän huolta rahavaroista tulevina vuosina.

Haikosen mukaan päätökseen vaikuttavat tosiasiat ja tunteet.

Todellisuutta on, että väki vähenee. Lappeenrannan, Lappeen, Lauritsalan, Sammonlahden ja Joutsenon seurakuntia vaivaa muuttotappion lisäksi alhainen syntyvyys, korkeahko kuolleisuus ja kirkosta eroamiset.

Jokainen niistä verottaa kirkollisveron tuottoa, mikä luo paineita järjestää seurakunnan toimintaa eri tavalla kuin nykyisin.

Tunnepuolella painaa oman seurakunnan itsenäisyys ja läheisyys.

Ääripäitä ovat Lappeen seurakunta yli 600-vuotisine historioineen ja nuori 30-vuotias Sammonlahden seurakunta.

— Itse olen sitä mieltä, että pitäisi kallistua enemmän järkisyihin. Ehkä kolmannella kerralla tunnetaso jää päätöksenteossa vähemmälle.

Raportti kertoo kannatuksesta

Päivi Virta-Salo

Seurakuntayhtymän jäsenmäärät-1.jpg

Yhden seurakunnan hyötyjä ja haittoja on selvitelty uunituoreessa raportissa, joka jaettiin luottamushenkilöille keskiviikkoiltana seurakuntayhtymän yhteisessä kirkkovaltuustossa.

Päätösten vuoro on vasta ensi vuonna.

Kehittämiskonsultti Sami Lahtiluoma Kirkkopalveluista sanoo, että raporttiin liittyvissä kyselyissä kannatettiin selvästi yhtä seurakuntaa.

Varauksettomimmin suhtautui seurakuntayhtymän henkilöstö. Seurakuntien henkilöstöstä oli liitoksen kannalla 75 prosenttia ja luottamushenkilöistä 64 prosenttia.

Tosin luottamushenkilöistä vain vajaa puolet jätti vastauksensa.

Mitkä ovat hyödyt, mitkä haitat?

Raportin mukaan suurin etu yhden seurakunnan mallissa olisi rajojen poistuminen. Se helpottaisi muun muassa yhteistyötä, liikkumista ja sijaisuuksien järjestämistä.

Suurimmat haitat liittyvät Sami Lahtiluoman mukaan omasta seurakunnasta ja kirkkoherrasta luopumiseen.

Ihmiset haluavat pitää kiinni oman seurakunnan identiteetistä ja arvelevat tuttuuden kärsivän, jos olisi yksi iso seurakunta.

— Uuden seurakunnan nimi on ollut tärkeä yksityiskohta muuallakin.

Etelä-Saimaan arkisto

Lappeen seurakunta on toiseksi suurin 9519 jäsenellään.
Lappeen seurakunta on toiseksi suurin 9519 jäsenellään.

Paljon pohdittavaa

Oma kanta selviää yhteisen kirkkoneuvoston varapuheenjohtajalle Marja Hoville vasta, kun hän on lukenut raportin tarkkaan. Sen jälkeen voi punnita hyödyt ja haitat.

Hovi on saanut paljon yhteydenottoja Lappeen seurakunnan jäseniltä.

Jos päätöksen tekisi Lappeenrannan keskustan asukkaana, se olisi helppo, mutta vaikkapa Ylämaan suunnalla ei.

— Laaja haja-asutusalue täytyy ottaa huomioon palveluita järjestettäessä.

Joutsenolainen Jaakko Arminen myöntää, että hänen epäluulonsa juontavat juurensa jo kuntaliitoksesta Lappeenrantaan.

Armisen mielestä seurakuntayhtymä voi jatkaa ja tehostaa muun muassa kiinteistöjensä vuokrausta niiden joutoaikoina.

— Jos kirkkoherrat ovat toimivissa puheväleissä, he pystyvät sopimaan henkilöstön liikkuvuudesta. Uskon myös, että tuore raportti antaa eväitä yhtymän kehittämiseen.

Armisen silmissä jokaisella viidellä seurakunnalla on oma identiteettinsä, perinteensä ja tapansa toimia.

Mika Strandén

Lappeenrannan seurakunnassa on hieman runsaat 18000 jäsentä.
Lappeenrannan seurakunnassa on hieman runsaat 18000 jäsentä.

"Mahdollisimman yksituumaisesti"

Raportti hahmottelee ensi kertaa suuntaviivoja, miten yksi seurakunta toimisi.

Kirkkoherra Hannu Haikonen huomauttaa, että seurakunnan peruspalvelut säilyisivät.

— Työ sisältäisi jumalanpalveluksia, toimituksia, hartauselämää, sielunhoitoa ja rinnalla kulkemista aivan niin kuin nykyisinkin. Viikoittaisia tilaisuuksia ei varmaan pystytä järjestämään joka kolkassa, mutta se on todellisuutta jo nykyään.

Sami Lahtiluoman mielestä yksi haitoista on siinä, että muutos on työläs ja vie aikaa.

Haikonen toivoo valmisteluvaiheen sujuvan mahdollisimman yksituumaisesti, jotta päätös yhdestä seurakunnasta syntyy ilman riitoja.

Ratkaisun ytimessä ovat säästöt, joita olisi luvassa myöhemmin.

Tähän vaikuttaa se, ettei organisaatiomuutoksella haluta irtisanomisia, vaan henkilöstön on suunniteltu vähenevän luonnollisen poistuman kautta.

Lahtiluoma on tutustunut myös edelliskerroilta valmistuneisiin raportteihin.

Yleisvaikutelmaksi jäi, että samoja näkemyksiä puolesta ja vastaan voi yhä erottaa, vaikka osittain sekä ihmiset että ajatukset ovat seitsemässä vuodessa myös vaihtuneet.

— Tietoa päätöksen tueksi on ollut, mutta rohkeus ja uskallus ovat puuttuneet.

Näin päätöksenteko etenee:

Kyse on Lappeen, Lappeenrannan, Lauritsalan, Sammonlahden ja Joutsenon seurakuntien yhteisen seurakuntayhtymän mahdollisesta purkamisesta yhdeksi seurakunnaksi.
Organisaatiomuutos on ollut viimeksi esillä vuosina 2006 ja 2010-2012.
Tuoretta raporttia organisaatiomuutoksen hyödyistä ja haitoista on valmisteltu viime huhtikuulta marraskuulle asti.
Tammikuussa on odotettavissa, että yksi tai useampi viiden seurakunnan seurakuntaneuvostoista tekee aloitteen yhteen seurakuntaan siirtymisestä. Sen jälkeen seurakunnat antavat asiasta lausuntonsa.
Lopullisen päätöksen tekee Kirkkohallitus.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset