Loikkariesteet eivät saa estää kaloja uimasta rajan yli — vesiviranomaiset pääsivät vuosien yrittämisen jälkeen tarkastamaan rajajokia Venäjän valvontalinjalla

Joissa valvontalinjalla olevat verkot eivät estä vaelluskalojen nousua Suomen puolelle, jos ne pidetään puhtaana.

Kaakkois-Suomen ELY-keskus

Rakkolanjoen ylitys sujuu paikoin kaatuneita puunrunkoja pitkin. Pekka Vähänäkki ja venäläinen rajavartioston edustaja taituroimassa joen yli tarkastuskäynnillä.
Rakkolanjoen ylitys sujuu paikoin kaatuneita puunrunkoja pitkin. Pekka Vähänäkki ja venäläinen rajavartioston edustaja taituroimassa joen yli tarkastuskäynnillä.

Yhtä suomalais-venäläisen rajavesikomission ikuisuusongelmaa on päästy purkamaan.

Joukko suomalasia ja venäläisiä vesiviranomaisia pääsi syyskuun lopulla tarkastamaan kalojen nousuesteet kolmessa rajajoessa Venäjän valvontalinjalla.

Tavoite on kirjattu vuodesta toiseen rajavesikomission työlistalle, mutta vasta nyt työ onnistui, kertoo johtava vesitalousasiantuntija Pekka Vähänäkki Kaakkois-Suomen ELY-keskuksesta.

Läpi käytiin Mustajoen, Soskuanjoen ja Rakkolanjoen virtaamat sekä kalojen nousuesteet Venäjän valvontalinjan ja Suomen rajan välillä. Venäjän valvontalinja sijaitsee noin 2,5 kilometrin päässä valtakunnanrajasta.

Samalla tarkistettiin Vainikkalan raja-aseman sivuitse Venäjälle laskevan Hounijoen virtausesteet.

Hounijokeen kala ei nouse luontaisten esteiden takia, mutta vaarana on, että vesi suurtulvatilanteessa voisi uhata Vainikkalan ratalaitteistoa.

Kaakkois-Suomen ELY-keskus

Jokeen kaatuneet puut keräävät helposti rytöä, josta kalatkaan eivät pääse läpi. Kuva Mustajoelta.

Kartoitus jatkuu

Sekä Musta-, Soskuan- että Rakkolanjoelta valvontalinjan ja rajan välillä löytyi rytöjä, joita luonnontilaisiin jokiin aina kertyy. Niiden ei katsottu juurikaan estävän kalojen kulkua syksyllä, kun kala nousee.

Sen sijaan jokia halkovat rautaritilät Venäjän valvontalinjalla ovat ongelma. Verkkojen tarkoitus on estää rajaloikkareiden kulku jokia pitkin. Verkot keräävät kuitenkin helposti myös joessa ajelehtivaa puuta. Siitä muodostuu rytöä, joka estää kalojen kulun, vaikka ne verkko ei sitä estä.

— Tiesimmekin, että siellä on verkot. Venäläisille rajamiehille esitettiin toive, että ne pidettäisiin puhtaana. Nyt niitä oli osin uusittu ja puita oli poistettu. En tiedä, liittyikö se meidän tarkastukseen vai onko siellä muuten aktivoiduttu, Vähänäkki kertoo.

Keskustelua käytiin myös siitä, pitääkö verkkojen ulottua aivan joen pohjaan asti vaiko ei.

Tarkastusryhmä aikoo esittää rajavesikomissiolle, että kulkuesteiden kartoitusta jatketaan valvontalinjalla muillakin rajajoilla. Komissiolle esitetään myös, että kumpikin osapuoli hoitaa oman puolensa joista ja yhteisiä todentamisia pidettäisiin tietyin väliajoin.

Kaakkois-Suomen ELY-keskus

Suomen ja Venäjän rajavartioston edustajien lisäksi tarkastuskäynnille saatiin nyt myös Venäjän vesiviranomaisia. Rakkolanjoen yli lähdössä Nuijamaan rajavartioaseman päällikkö Janne Määttänen, edellä kulkee Eeva Rissanen.

Taimenten elinkierron on säilyttävä

Kalojen kulkuesteiden poistaminen on ehdoton edellytys sille, että jokien taimenkannat pysyvät elinvoimaisina, sanoo Vähänäkki.

Jokia pitkin merestä nousee kalaa kutemaan myös Suomeen. Aikanaan poikaset vaeltavat takaisin mereen.

Taimenien elinkierron säilyminen on niin venäläisten kuin suomalaisten etu — kalat ovat yhteisiä. Lisäksi tärkeää olisi säilyttää rajajokien alkuperäiset taimenkannat ja niiden perimä.

Vaellusesteiden poistaminen on tärkeää siksikin, että rajajokiin on satsattu paljon. Niitä on kunnostettu useissa EU:n tukemissa hankkeissa vuosien ajan.

Rajajoet tunnetaan muuten jo hyvin

Valvontalinjan esteiden läpi käyminen poistaa rajajokikartalta viimeisiä valkoisia läikkiä. Hankkeiden ansiosta rajajoet valvontalinjasta alajuoksun puolelle tunnetaan jo hyvin ja paljon kalojen nousuesteitä on poistettu.

Kalat ovat yksittäisiä. Ei näillä kamalasti kannata hehkuttaa. — Pekka Vähänäkki

Mustajoessa ja Soskuassa klojen nousulle ei ole muita esteitä. Rakkolanjoessa on Venäjän puolella vielä vanhoja voimalaitospatoja, joita venäläiset ovat luvanneet poistaa, mutta jotka eivät tyystin estä kalojen kulkua.

Kymenlaakson puolella Urpalanjoesta on vielä pätkä tutkimatta. Hiitolanjoessa on vielä joitakin vanhoja patoja, jotka eivät kuitenkaan estä laatokanlohen kulkua Suomen puolelle.

Kaakkois-Suomen ELY-keskus

Joki-idylliä rajan pinnassa.

Luontaista lisääntymistä on

Säännöllistä seurantaa siitä, paljonko Suomen puolelle tulee nousukaloja, on vain Mustajoella.

— Siellä on todettu nousukaloja jossain määrin, ja se tiedetään, että luontaista lisääntymistä on, Vähänäkki kertoo.

Nousukaloja on todettu myös Urpalanjoessa sekä Hiitolanjoessa. Kalastettavaksi niistä ei vielä ole.

— Kalat ovat yksittäisiä. Ei näillä kamalasti kannata hehkuttaa.

Suomen puoleiseen Rakkolanjokeen, jonne takavuosina istutettiin lohia, kalan ei ole vielä todettu pääsevän. Syyskuun lopun tarkastuksessa Rakkolanjoki olikin Venäjän valvontalinjalla tukkoisin kaikista.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet