Älylaitteet innostavat nuoria valokuvaamaan

Ada Mähönen

Kuvataidekoululainen Ada Mähönen etsi kuvauskohteensa Lappeenrannan Linnoituksesta.
Kuvataidekoululainen Ada Mähönen etsi kuvauskohteensa Lappeenrannan Linnoituksesta.

Sari Pullinen

Ada Mähönen
Ada Mähönen

Aino Hämäläinen

Pulpin koulua käyvä joutsenolainen Aino Hämäläinen halusi, että hänen kuvassaan tapahtuu jotakin. Siksi hän kiipesi puuhun.
Pulpin koulua käyvä joutsenolainen Aino Hämäläinen halusi, että hänen kuvassaan tapahtuu jotakin. Siksi hän kiipesi puuhun.

Sari Pullinen

Aino Hämäläinen
Aino Hämäläinen

Valokuvauksesta innostunut nuori saa paikan Saimaan kameraseurassa nuorisojaoston vetäjänä. Sen toiminta on ollut lähes viikoittaista. Tehtävään haetaan 18—27-vuotiasta.

— Nuoret kokeilevat meillä kaikenlaisia tekniikoita filmikuvauksesta lähtien ja pystyttävät toisinaan omia näyttelyitä, seuran puheenjohtaja Jukka Kosonen kertoo.

Hän kehuu Lappeenrannasta löytyvän todella taitavia nuoria valokuvaajia.

Se, että valokuvauslaite löytyy lähestulkoon jokaiselta, on lisännyt nuorten valokuvausharrastusta, ja se taas on Kososen arvion mukaan nostanut valokuvan arvostusta.

Netissä on lukuisia alustoja, joissa valokuvia voi jakaa kaikkien nähtäville, mutta ne eivät ole vieneet tilaa fyysisiltä valokuvanäyttelyiltä.

— Fyysinen printti on arvossaan, kun se on kehyksissä seinällä. Se näyttää hyvältä ja siihen panostetaan, Kosonen sanoo.

— Kuvien jakaminen netissä on positiivista, kunhan tykkäykset, seuraajat ja kommentit eivät vie huomiota itse valokuvauksesta, itseoppinut nuori valokuvaaja Esa Rosqvist huomauttaa.

Kouvolalainen Rosqvist toimii nuorisovastaavana virtuaalisessa Nuoret valokuvaajat -ryhmässä. Se kehittää nuorten valokuvausharrastusta Suomen kameraseurojen liitossa.

Rosqvistin mielestä jokainen, jonka taskusta löytyy älypuhelin, voi pienellä opettelulla saada otettua vaikuttavia valokuvia. Hän itse kuvaa öisiä maisema- ja tähtivalokuvia sekä livemusiikkitilanteita. Hän uskoo nuorten omaksuvan valokuvauksen teknisen puolen vanhempaa väkeä nopeammin, mutta se ei tee heistä parempia kuvaajia.

— Teknisen puolen hallitseminen on valokuvauksessa helpoin osa. Kun se saadaan haltuun, aletaan rakentaa kuviin sisältöä eli sommitelmaa, tunteita, tunnelmaa ja sanomaa, Rosqvist sanoo.

Kuvankäsittelykurssit ovat hänen arvionsa mukaan kovassa nosteessa.

— Samoin työpajat, joissa kuvataan itse ja ohjatusti käsitellään omat kuvat. Vannoutuneita filmiharrastajiakin löytyy edelleen paljon.

Joutsenolainen Aino Hämäläinen, 11, ja lappeenrantalainen Ada Mähönen, 12, osallistuivat Meikän city -valokuvatyöpajoihin Lappeenrannassa yli 300 muun lappeenrantalaisnuoren kanssa.

Taidekasvattajien Maria Fominin ja Veera Kuokan vetämissä työpajoissa oli 7—14-vuotiaita koululaista. Lapset ottivat valokuvia arkisista tiloista, rakennuksista ja niiden yksityiskohdista ja tunnelmista.

Ada Mähönen on käynyt kaksi vuotta Lappeenrannan lasten ja nuorten kuvataidekoulua, jonka läheltä hän myös löysi oman kuvauskohteensa eli Kehruuhuoneen vieressä olevan tiilirakennuksen ja sen portaat.

Mähönen on tottunut kuvaaja. Hän ottaa kuvia Pullip-nukestaan Rozesta matkoilla, kodin ympäristössä ja muualla Lappeenrannassa.

— Otan siitä kännykällä kuvia, jotka laitan Instagramiin. Olen kuvannut Rozea kukkien luona, järvellä, kivoissa maisemissa, esimerkiksi auringonlaskuissa. Kuvaan myös omia piirustuksiani ja maalauksiani sekä ruokia.

Ada Mähönen kuvaa myös Snapchatiin.

Aino Hämäläinen halusi omaan Meikän city -kuvaansa toimintaa. Hän kiipesi puuhun Pulpin koulun takapihalle.

— Kuvaaminen oli kivaa, mutta en ole kauheasti kuvannut sen jälkeen, Hämäläinen kertoo.

— Pidän vähän vanhanaikaisen näköisistä taloista ja isoista rakennuksista. Hienoja rakennuksia voi nähdä mökkimatkalla Savonlinnaan. Myös meidän koulu on kivan näköinen ulkoapäin, koska se on keltainen, ja porraskatos on hieno.

Meikän cityn järjestivät Taiteen edistämiskeskus, lastenkulttuurikeskus Metku ja Lappeenrannan kuvataidekoulu.

Sari Pullinen

Luetuimmat

Kommentoidut