Etelämantereelta 80-luvulla löytynyt kivenmurikka aiheutti sensaation tutkijapiireissä: Tuliko meteoriitin mukana jälkiä elämästä Marsissa?

Meteoriitit kertovat meille maapallon ja aurinkokunnan synnystä, mutta elämän merkkien löytymistä ei ole vielä voitu aukottomasti todistaa.

ESA

Moni maahan tullut meteoriitti on lähtöisin asteroidivyöhykkeeltä, joka sijaitsee aurinkokunnassa Marsin ja Jupiterin välissä.

Vuonna 1984 meteoriitteja etsivä amerikkalainen retkikunta löysi Etelämantereelta kiven, joka tulisi kuohuttamaan tiedemaailmaa.

Vajaan kahden kilon painoinen murikka oli irronnut Marsista ehkä asteroidin törmäyksessä 16 miljoonaa vuotta sitten. Ajelehdittuaan avaruudessa se putosi Maahan noin 13 000 vuotta sitten.

Yhdysvaltain avaruustutkimuskeskus Nasan tutkijaryhmä havaitsi kivestä otetuissa mikroskooppisissa kuvissa jotain outoa. Meteoriitista löytyi kemiallisia jälkiä, jotka voisivat olla mikrobien aineenvaihdunnan tuotteita.

Siis mahdollista elämää Marsissa.

Löytönsä he julkaisivat arvostetussa Science-lehdessä vuonna 1996, ja siitä käynnistyi vuosia kestänyt myrsky tutkijoiden keskuudessa.

Tuliko elämä meteoriittien mukana?

Etelämantereelta löytynyt meteoriitti on hurjin esimerkki siitä, millaista tietoa Maahan tippuvat taivaankappaleet voivat mahdollisesti tuoda meille avaruudesta.

— Olisi hienoa, jos meillä olisi näyte Mars-elämästä, mutta tämä aihepiiri on vaikea ja ratkeaa vasta sitten, jos Marsista itsestään löytyy elämän merkkejä, huokaa Ursan tulipallotyöryhmän jäsen Jarmo Moilanen.

— Paljon on keskusteltu myös siitä, että elämä olisi alkujaan tullut maapallolle meteoriittien mukana. Oma käsitykseni on, että maapallon elämä on syntynyt maapallolla.

Vaikka jälkiä maapallon ulkopuolisesta elämästä ei toistaiseksi ole meteoriiteista löytynyt, ne antavat meille muuta arvokasta tietoa maailmasta.

Moni meteoriitti katoaa soihin ja metsiin

Avaruudesta tulee jatkuvasti ilmakehään pölyn tapaista materiaalia. Tähdenlentoja havaitaan joka yö, mutta suurin osa näistä kappaleista palaa loppuun ennen kuin ne saavuttavat maankamaran.

Meteoriitit eli sellaiset taivaankappaleet, jotka päätyvät maahan asti, ovat jo huomattavasti harvinaisempia. Moilanen arvioi, että Suomessa maahan tulee noin parikymmentä meteoriittia vuosittain.

Valtaosa näistäkin on niin pieniä, että maahan päätyy massaltaan noin kymmenen gramman kokoisia kappaleita.

— Olisiko noin kerran vuodessa, kun Suomessa alas tulee vähintään nyrkin kokoinen kappale. Maailmanlaajuisesti näitä isompia on toki useampia.

Suomeen putoavista meteoriiteista harva päätyy tutkijoiden käsiin. Harvaan asutussa maassa on laajoja turvesoita, metsää ja louhikkoa, joten meteoriittien löytäminen on huomattavasti hankalampaa kuin esimerkiksi aavikolla ja peltovaltaisilla seuduilla.

— Kun isoja, Inarin tulipallon tapaisia kappaleita tulee maahan, noin yhdessä prosentissa tapauksista löydetään jotakin, Moilanen arvioi.

Nasa

Etelämantereelta vuonna 1984 löytyneen meteoriitin mikroskooppikuvissa näkyi muodostelmia, jotka voisivat olla mikrobien aineenvaihdunnasta jääneitä jälkiä.

Vaaraa aiheuttavia taivaankappaleita vasta kartoitetaan

Ihmiskunnalle mahdollisesti vaaraa aiheuttavan taivaankappaleen torjuminen ei ole vielä mahdollista, Moilanen arvioi.

Torjumiseen tarvittavaa teknologiaa vasta kehitellään. Emme myöskään vielä edes tunne kaikkia maapallolle mahdollisesti vaaraa aiheuttavia asteroideja.

— Sitten on vielä erikseen komeetat, jotka tulevat kaukaa ilman ennakkovaroitusta ja jotka voidaan havaita korkeintaan 1—2 vuotta ennen kuin ne saapuvat maan läheisyyteen.

Moilasen mukaan ihminen on pystynyt havaitsemaan vain yhden meteoroidin ennen kuin se on syöksynyt maahan.

Vuonna 2008 Arizonan yliopiston tähtitieteilijöille sattui onnenkantamoinen. He huomasivat teleskoopissa meteoroidin, joka näytti olevan törmäyskurssilla maan kanssa.

Havainto tehtiin 19 tuntia ennen kappaleen maahansyöksyä, ja he onnistuivat tuossa ajassa laskemaan meteoroidin lentoradan oikein. Läpimitaltaan parimetrinen kappale putosi Sudaniin, kuten tähtitieteilijät olivat ennustaneet.
Venäjän Tšeljabinskissa vuonna 2013 ilmakehään tullut asteroidi oli läpimitaltaan paljon Sudanin meteoroidia suurempi, noin 18-metrinen, mutta kukaan ei huomannut sen tuloa. Tšeljabinskin asteroidi muun muassa vaurioitti noin 3 000:ta rakennusta ja aiheutti noin 1 200 ihmisen loukkaantumisen.

— Tšeljabinskin asteroidi tuli Auringon suunnasta kohti maata. Kirkkaasta Auringosta päin tulevia kappaleita on vaikea havaita. Siksi sitä ei huomattu ennen kuin se oli ilmakehässä, Moilanen selvittää.

Meteoriitti on fossiili aurinkokunnan alkuajoilta

Valtaosa, noin 85 prosenttia, meteoriiteista on kondriiteiksi kutsuttuja kivimeteoriitteja, joissa on pieniä jyväsiä, kondreja. Kondriitit ovat eräänlaisia fossiileja aurinkokunnan syntyajoilta, sillä niiden koostumusta planeettojen geologiset voimat eivät ole muokanneet.

— Kondriitit ovat alkukantaista materiaalia, sillä ne ovat kiertäneet aurinkokuntaa 4,5 miljardia vuotta ennen maahan syöksymistään.

Paljon on keskusteltu myös siitä, että elämä olisi alkujaan tullut maapallolle meteoriittien mukana.

Maapallokin oli aluksi kivimeteoriitin kaltainen kappale, jonka ympärille alkoi painovoiman vaikutuksesta kasautua avaruuden kaasua ja pölyä. Aikojen kuluessa geologiset voimat kuten maankuoren paine ja lämpö muokkasivat Maan materiaa. Näitä muutoksia voidaan tutkia meteoriittien avulla.

Osa meteoriiteista on peräisin asteroideista, ja Maasta on löydetty myös meteoriitteja Kuusta ja Marsista.

— Meteoriittien avulla on saatu halvalla tutkimuskappaleita, Moilanen kertoo.

— Ihminen on tuonut Kuusta kymmeniä näytteitä, mutta ne ovat muutamasta kohdasta, kun taas meteoriitit tuovat tietoa useista eri paikoista Kuussa.

Mars-elämää ei vielä löytynyt

Mutta miten kävi Etelämantereelta löytyneelle Mars-meteoriitille?
Aiheesta väiteltiin toistakymmentä vuotta. Epäilijöiden mukaan meteoriittiin oli tullut elämän merkit vasta Maassa tai kyse oli normaaleista geologian jättämistä jäljistä.

Nasan mukaan vuonna 2012 tehdyt lisätutkimukset lopulta osoittivat, että meteoriitista löytyneet yhdisteet eivät ole biologisen elämän aiheuttamia.
Mahdollisia lisätutkimuksia varten meteoriitti on säilötty Johnsonin avaruuskeskukseen Houstonissa.

Lähteinä myös: Lunar and Planetary Institute, Houston: lpi.usra.edu, Suomen kansallinen geologian komitea: geologia.fi, Science 16.8.1996

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet