Neljävuotias hunajatarhuri Tuomas on joutsenolaista lapsityövoimaa parhaimmillaan – Paikallinen ruokatori nosti estradille eteläkarjalaiset ruuat ja elintarvikkeet Lappeenrannan kauppatorilla

Lauantaina järjestetty eteläkarjalaista ruokaosaamista esittelevä tapahtuma keräsi Lappeenrannan kauppatorille runsaasti väkeä. Torilla tuotteitaan oli esittelemässä ja myymässä parisenkymmentä tuottajaa.

Mika Strandén

Tuomas, Siiri ja Emma olivat lauantaina vanhempiensa mukana myymässä hunajaa Lappeenrannan kauppatorilla järjestetyssä Paikallinen ruokatori -tapahtumassa. Kolmikko osallistuu ahkerasti myös itse hunajan valmistukseen.
Tuomas, Siiri ja Emma olivat lauantaina vanhempiensa mukana myymässä hunajaa Lappeenrannan kauppatorilla järjestetyssä Paikallinen ruokatori -tapahtumassa. Kolmikko osallistuu ahkerasti myös itse hunajan valmistukseen.

Kantarelleja, hunajaa, marjoja, komeita salaattinippuja, avomaankurkkuja, mehua, kaaleja, leivonnaisia ja tuoretta kalaa. Paikallinen lähiruoka ja sen tuottajat innostivat runsain joukoin väkeä Lappeenrannan kauppatorille lauantaiaamuna.

Lämmin elokuinen aamu ja torin kulmalla soinut livemusiikki houkuttelivat tutustumaan eteläkarjalaisiin ruokatuotteisiin ja niiden tekijöihin. Paikallinen ruokatori -tapahtuma valtasi kauppatorin lauantaina ensimmäistä kertaa, mutta siitä on tarkoitus tehdä vuosittainen perinne.

Saila ja Timo Kontu olivat paikalla myymässä Joutsenossa tuotettua hunajaa. Perheellä on Joutsenossa kuusi mehiläisyhdyskuntaa Kähäriläntien varressa, ja niiden tuotoksia myydään torien ja kesämarkkinoiden lisäksi myös Facebookissa. Paikallista hunajaa on myynnissä myös muutamissa kaupoissa Imatralla ja Joutsenossa.

Hunajaa on kahta sorttia. Alkukesästä tuotettu hunaja on koostumukseltaan jämäkämpää ja maultaan vahvempaa kuin loppukesän juokseva, miedompi versio.

– Tämä on ollut meidän myyntivalttimme, Saila Kontu sanoo, ja osoittaa hunajapurkin etikettiä. Tarra kertoo, että purkeissa oleva hunaja on tuotettu suomalaisella lapsityövoimalla.

Pian hunajakojun taakse pölähtää kolme pienempää hunajatarhuria jäätelötötteröt käsissään. Tuomas, Siiri ja Emmi ovat tiiviisti mukana hunajan valmistuksessa ja nyt myös myynnissä.

Mika Strandén

Purkin etiketti kertoo hunajan olevan suomalaisella lapsityövoimalla tuotettua.
Purkin etiketti kertoo hunajan olevan suomalaisella lapsityövoimalla tuotettua.

Lapset kertovat olevansa mukana tekemässä hunajaa "melkein aina". Kaikilla kolmella on omat suojavaatteet, eikä toistaiseksi kukaan ei ole saanut osakseen vielä yhtään mehiläisen pistoa. Jännittävimpiin tehtäviin hunajanvalmistuksessa kuuluu mehiläisemon piteleminen kämmenellä.

Neljävuotias Tuomas ei pidä mehiläisten kanssa työskentelyä erityisen hurjana.

– Se on ihan tavallista, hän toteaa.

Mika Strandén

Saija ja Timo Kontu myyvät tuottamaansa hunajaa nyt kolmatta kesää. Toiminta on laajentunut vuosi vuodelta. Koronapandemia ei vaikuttanut itse hunajantuotantoon suuremmin, sillä alukesä meni mehiläispesien hoitamiseen.
Saija ja Timo Kontu myyvät tuottamaansa hunajaa nyt kolmatta kesää. Toiminta on laajentunut vuosi vuodelta. Koronapandemia ei vaikuttanut itse hunajantuotantoon suuremmin, sillä alukesä meni mehiläispesien hoitamiseen.

Leivonnaiset viedään käsistä

Kello on noin yksitoista aamupäivällä, kun Inkeri Kangasmuukon myyntipöydällä on enää joitakin leivonnaisia jäljellä.

– Minulla oli tässä kakkuja, sulhaspiirakoita, pullia, pitkoja ja vaikka mitä. Kaikki on melkein mennyt.

Kangasmuukko on myymässä leipomuksiaan torilla jo kolmattakymmenettäkahdetta kesää. Hän valmistaa kaikki myytävät tuotteensa itse. Leivonnaiset ovat todellista lähiruokaa, vaikka piirakassa käytetty ananas ei olekaan paikallista tuotantoa.

– Esimerkiksi jauhot haen suoraan Savitaipaleen myllystä.

Mika Strandén

Inkeri Kangasmuukon kotileivonnaiskojulla riittää asiakkaita heti siitä lähtien, kun katos on saatu aamulla pystytettyä.
Inkeri Kangasmuukon kotileivonnaiskojulla riittää asiakkaita heti siitä lähtien, kun katos on saatu aamulla pystytettyä.

Ternimaitoa Haapajärveltä

Marja-Liisa Kälviäinen istuu kojussaan isojen kylmälaukkujen takana. Hänellä on myynnissä paitsi ternimaitoa myös alusta asti itse valmistettua kermatoffeeta. Maito ja toffee tulevat suoraan Tuomelan maatilalta Lappeenrannan Haapajärveltä.

– Olen ollut lypsykarjatilan emäntänä noin parikymmentä vuotta, ja siitäpä asti melkein näitä tuotteita myynyt, Kälviäinen kertoo.

Mika Strandén

Marja-Liisa Kälviäinen kertoo, että ternimaidon ja toffeen lisäksi tilalta myydään myös monia kausituotteita. Esimerkiksi syksyisin myytäväksi tulee luumuja.
Marja-Liisa Kälviäinen kertoo, että ternimaidon ja toffeen lisäksi tilalta myydään myös monia kausituotteita. Esimerkiksi syksyisin myytäväksi tulee luumuja.

Kälviäisen mukaan ternimaitoa myydään nykyisin pääasiassa suoramyyntinä tiloilta. Lisäksi hän itse kiertää myymässä erilaisilla toreilla ja markkinoilla myös muilla paikkakunnilla. Haapajärveläistä ternimaitoa on viety muun muassa Kuopioon, Kotkaan Espooseen myyntiin.

Ville Vahersalon pöydällä on esillä kauniissa paperipusseissa kurkkupastilleja ja makeisia useita eri makuja. Vaikka tarjolla on useaa eri laatua, myynnissä on lauantaina vain osa Vahersalon lähes kolmenkymmenen tuotteen valikoimasta.

Mika Strandén

Ville Vahersalo myi ruokatorilla valmistamiaan makeisia.
Ville Vahersalo myi ruokatorilla valmistamiaan makeisia.

Vahersalo kertoo aloittaneensa makeistehtailun kaksi ja puoli vuotta sitten vuonna 2018. Sen jälkeen hän on saanut yhteistyökumppanikseen tukkuliikkeen, jonka ansiosta Lappeenrannan Kiiskinmäessä valmistettuja makeisia myydään ympäri Suomen. Siitä huolimatta Vahersalo kiertää edelleen ahkerasti markkinoita ja myyjäisiä. Syyskuussa hän aikoo suunnata makeisineen Elimäelle lähiruokamessuille.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset