Juomatölkki muuttuu rehupellolla tappajaksi

Elena Liseytseva

Joutsenolainen Pasi Parvinen keräsi keväällä talteen koko joukon pellolle heitettyjä lytättyjä juomatölkkejä. Kaupassa pantillisista tölkeistä olisi saanut rahaa, pellolla ne muuttuivat lehmille vaaralliseksi jätteeksi.

Joutsenolaisen Pasi Parvisen lehmät hamuilevat hyvällä halulla tuorerehua pihaton ruokintapöydältä. Ateriointi käy niin ripeästi, ettei valppainkaan tarkkailija pystyisi estämään metallisirun joutumista naudan suuhun.

Metalliahan rehun joukossa piilottelee. Pelkästään viime keväänä Parvinen keräsi heinäpelloltaan puolentusinaa alumiinista kaljatölkkiä, vaikka pellot sijaitsevat yksityistien varrella keskellä rauhallista maalaismaisemaa.

Valtateiden varsille osuvien peltojen poveen päätyy moninkertaisesti roinaa. Roskanheittäjät eivät tule ajatelleeksi, että mitätön roska voi viedä eläimen hengen.

Magneetti mahaan viimeisenä keinona

Rehuntekoprosessissa tavallinen alumiinitölkki repeää teräväksi silpuksi. Eläimen ruuansulatus ei pysty käsittelemään metallia, joka alkaa vaurioittaa kudoksia sisältä päin. Leikkaushoito on miltei mahdotonta, joten eläin kuolee hitaasti ja tuskallisesti.

Taloudelliset menetykset nousevat helposti tuhansiin euroihin. Valmiin lypsylehmän myyntihinta on noin 1 500—2 000 euroa, oman vasikan kasvattaminen lypsäväksi taas vie aikaa pari vuotta. Laskua lisäävät vielä tuotannon menetykset sekä eläinlääkintäkulut.

Hätä tuntuu keinot keksivän. Jos naudan epäillään syöneen esimerkiksi nauloja, lypsykarjatilalliset antavat lehmän niellä myös magneetin. Se jää eläimen vatsaan loppuelämäksi ja estää enemmät vahingot.

— Magneettikaan ei ole mikään autuaaksi tekevä juttu. Alumiini kun ei tartu magneettiin.

Lasinsirut, naulat tölkit ja raketinkärjet

Parvisen navetassa pahimmalta on vältytty, vaikka alumiinia täytyy silloin tällöin kerätä talteen ruokintapöydältä. Serkun tilalla Parikkalassa lypsylehmä sen sijaan menehtyi keväällä mitä ilmeisimmin metallisirun aiheuttamiin komplikaatioihin. Tässäkin tapauksessa metalli oli päätynyt rehun joukkoon pellolle heitettyjen roskien mukana.

Aiemmin riesana olivat lasinsirut ja vanhat naulat, nyt vaaratilanteet syntyvät juomatölkeistä ja ilotulitusrakettien muovikärjistä. Hankalimpia materiaaleja yhdistää se, että ne eivät maadu luonnossa.

— Tupakka-askit ovat tässä suhteessa paljon harmittomampia, sillä ne lähinnä vain rumentavat maisemaa.

Ilkivaltaa rehupaaleille

Karjanrehulle on viime aikoina tehty myös suoraa ilkivaltaa. Viime viikolla Facebookissa kerrottiin, kuinka kolme nuorta oli yllätetty lappeenrantalaisen pellon rehupaaleilta. Autoilla saapuneet nuoret olivat tökkineet paaleihin seitsemän reikää ja mahdollisesti työntäneet niiden sisään jotakin.

Vaikka viljelijät ilmoittaisivat tapauksista poliisille, roskaajia on käytännössä mahdotonta saada vastuuseen teoistaan.

— Käsitys jokamiehenoikeuksista tuntuu hämärtyneen. Ennen pelto oli pyhä asia, eikä tullut kuuloonkaan, että sinne olisi viety rojua.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.