Eteläkarjalainen Niina pelkäsi, että väkivaltainen mies tappaa hänet — ”Jos joku näki kasvoni, sanoin, että olen kaatunut pyörällä”

Väkivaltaisen parisuhteen helvetissä puoliso on paholainen. Kauan jatkuneen pahoinpitelyn ja alistamisen takia Niinan on yhä joinakin aamuina oksennettava paha olo pois. Turvakoti oli hänen pelastuksensa.

Päivi Virta-Salo

Eteläkarjalainen Niina pelkäsi, että väkivaltainen mies tappaa hänet — ”Jos joku näki kasvoni, sanoin, että olen kaatunut pyörällä”

Niinan vartaloon on jäänyt pysyviä vammoja. Ne syntyivät, kun entinen avomies Tommi iski nyrkillä.

Tommi hakkasi Niinan kolme kertaa. Kunnolla — kuten Niina sanoo. Niin, että naama turposi muodottomaksi, olemus lyyhistyi hakatuksi.

— Muistan kaikki kerrat ihan hyvin. Joskus yksi kerta sekoittuu toiseen, muistikuvat sotkeentuvat.

Ensin mies oli ihana

Päivi Virta-Salo

Lähde: Tilastokeskus, viranomaisten tietoon tulleet tapaukset.
Lähde: Tilastokeskus, viranomaisten tietoon tulleet tapaukset.

Kehuja, hellyyttä. Ihania sanoja kavereiden kuullen. Niina rakastui sosiaaliseen ja mukavaan Tommiin.

— Mies esitti jotain ihan muuta kuin mitä oikeasti oli.
Jälkikäteen Niina on ymmärtänyt, että jo suhteen alussa miehessä oli jotain outoa, mitä hän ei osaa tarkasti selittää.

Olin aika rikki. Oli stressioireita, jotka pääsivät purkautumaan. Oksensin joka aamu.

Myrskyvaroitus tuli, kun Tommi löi Niinaa ensimmäisen kerran. Tommi oli epäillyt, että Niina vahtasi hänen tekemisiään. Hän tuli kotiin raivosta hurjana ja heitti Niinaa tavaroilla.

Sitten alkoivat syytökset: sinä seuraat minua! Tommi otti kurkusta kiinni ja läppäsi. Sen jälkeen tuli rauha.

— Olin hämilläni, että mitä oikein tapahtuu. Olin aina miettinyt, että jos minua lyödään kerrankin, sitten lähden.

Asia kuitenkin selvitettiin. Pariskunta jatkoi yhdessä, mutta Tommin täydellisen miehen kulissi oli revennyt.

Mika Strandén

Niina asui turvakodissa useampaan otteeseen, kun tilanne kotona kärjistyi.
Niina asui turvakodissa useampaan otteeseen, kun tilanne kotona kärjistyi.

”Olin koko ajan varpaillani”

Henkinen väkivalta paheni ensimmäisestä lyönnistä. Tommi oli mustasukkainen.

— Olin koko ajan varpaillani. En uskaltanut jutella tai hymyillä kenellekään, koska sanomista tuli, jos olin ystävällinen. Tilanne meni siihen pisteeseen, etten voinut käydä missään. Jouduin alistumaan ja pyytämään anteeksi asioista, mitä en ole tehnyt.

Päivi Virta-Salo

Luku on vuodelta 2016. Lähde: Tilastokeskus, viranomaisten tietoon tulleet tapaukset.
Luku on vuodelta 2016. Lähde: Tilastokeskus, viranomaisten tietoon tulleet tapaukset.

Toisinaan Tommi löi ja potki Niinaa, ja Niina paranteli mustelmiaan piilossa. Töissä hän ei käynyt, koska hoiti lapsia kotona. Suhteen tilasta Niina ei uskaltanut kertoa kenellekään, koska pelkäsi Tommin tekoja, jos tämä saisi tietää. Hän myös häpesi tilannettaan.

— Jos joku näki kasvoni, sanoin, että olen kaatunut pyörällä. Pelkäsin jo etukäteen sitä aikaa, kun minun pitäisi lähteä töihin. Tiesin, että mustasukkaisuus tulisi sinnekin.

Mika Strandén

Imatran Pappilanpolulla turvakoti avautui maalis-huhtikuun taitteessa vuonna 2016.
Imatran Pappilanpolulla turvakoti avautui maalis-huhtikuun taitteessa vuonna 2016.

Pitkän harkinnan jälkeen Niina uskalsi jättää miehensä. Ystävä auttoi lähdössä ja neuvoi Imatran turvakotiin. Siellä ovet ovat lukossa aina.

Turvakodin ovikello voi soida milloin tahansa

”Huone on käytössä”, lukee oranssissa lapussa Imatran nelipaikkaisen turvakodin kahdessa ovessa.

Ohjaajien mukaan talo on joskus ollut täynnä. Noin puolella tulijoista on lapsia. Pinnasänkyjä on monta, ja niitä järjestellään eri huoneisiin asukkaiden tarpeen mukaan.

Turvakodin ovikello voi soida milloin tahansa, ja ohjaajien mukaan neljännes asiakkaista tulee ovelle ilmoittamatta. Turvakotiin ohjaavat muun muassa terveydenhuolto, sosiaalitoimi, rikosuhripäivystys, seurakunta, maahanmuuttopalvelut ja poliisi.

Asiakkaista yli puolet on joutunut fyysisen väkivallan kohteeksi. Usein väkivalta alkaa henkisenä. Kehollinen puoli seuraa perässä.

Mika Strandén

Imatran turvakodissa on neljä paikkaa. Ovelle voi tulla kolkuttamaan tai ilmoittaa tulostaan etukäteen.
Imatran turvakodissa on neljä paikkaa. Ovelle voi tulla kolkuttamaan tai ilmoittaa tulostaan etukäteen.

— Kaikilla tulijoilla ei ole näkyviä mustelmia, sanoo Leena Pohjalainen, yksi turvakodin ohjaajista.

Imatran turvakodissa työskentelee kuusi ohjaajaa ja esimies. Asiakaskunta koostuu pääsääntöisesti naisista ja lapsista.

— Miehiltä lähinnä tulee puheluita, joissa pohtivat tilannettaan ja kysyvät neuvoa, Pohjalainen sanoo.

Kriisiaika, keskimäärin pari viikkoa, on turvakodissa maksuton. Jos asiakkaalle ei ole löytynyt asuntoa kriisiajan ollessa lopuillaan, hän voi jäädä turvakotiin maksullisesti turva-asukkaana.

Käytännön apua ja henkistä tukea

Niina osoittaa vanhaa huonettaan turvakodissa, jossa hän on käymässä pitkästä aikaa. Huoneessaan hän on levännyt ja turvakodissa saanut apua käytännönasioihin.

Kun Niina tuli turvakotiin ensimmäisen kerran, hänet lähetettiin lääkäriin, terapeutin luo ja rikosuhripäivystykseen. Ohjaajat hoitivat lapsia ja auttoivat asunnon etsinnässä. Rikosilmoitusta ensi kertaa tehdessä, ohjaaja lähti Niinan mukaan poliisilaitokselle.

— Olin aika rikki. Oli stressioireita, jotka pääsivät purkautumaan. Oksensin joka aamu. Onneksi sain apua lasten kanssa, koska olin kävelevä haamu. Sain paljon henkistä tukea, neuvoja ja käytännön apua esimerkiksi kyydityksiin.

Eron jälkeen Tommi pommitti viestein ja puheluin. Niina jätti puhelimen turvakodin ohjaajille, että saisi nukuttua eikä vilkuilisi kännykkää.

Turvakodin sääntö on, että väkivallan tekijä ei koskaan saa tulla turvakotiin. Siellä turvallisuutta takaavat turvakamerat ja nopeasti avuksi saatava vartiointipalvelu sekä poliisi.

— Jos yhteisiä tapaamisia joissain tilanteissa järjestetään väkivallan tekijän ja asiakkaan kanssa, ne tapahtuvat aina turvakodin ulkopuolella, Leena Pohjalainen sanoo.

Poliisi puuttuu epäilyihin matalalla kynnyksellä

Tänä vuonna poliisin tietoon on tullut 55 perheväkivaltatapausta koko Etelä-Karjalassa. Niistä 27 on ilmoitettu Lappeenrannasta ja 20 Imatralta. Ilmoituksia on tullut kaikista muista kunnista paitsi Parikkalasta.

Kaakkois-Suomen poliisilaitoksen rikoskomisarion Timo Vallen mukaan on vaikea arvioida, kuinka suuri osa perheväkivaltatapauksista jää neljän seinän sisään.

— Joskus tapausten ilmetessä asianosainen sanoo, että väkivaltaa on tapahtunut vuosia. Tapauksia perataan joskus jälkikäteenkin, jos rikokset eivät ole vanhentuneet, Valle kertoo.

Pahoinpitelystä voi saada rangaistukseksi sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Näin ollen syyteoikeuden vanhentumisaika on viisi vuotta.

Vuonna 2011 pahoinpitelyt lähisuhteessa tulivat virallisen syytteen alaisiksi. Koti, yksityinen tila, tapahtumapaikkana ja väkivallan osapuolten läheinen suhde eivät enää tarkoittaneet, että väkivalta jäisi rikosoikeudellisten toimenpiteiden ulottumattomiin.

— Epäilyihin puututaan matalalla kynnyksellä. Yhteiskunta on ehkä muuttunut parempaan suuntaan myös siinä mielessä, että ulkopuoliset puuttuvat ja ilmoittavat perheväkivaltaepäilyistä poliisille herkemmin, Valle sanoo.

Valle kiittelee Marak-systeemiä, moniammatillista työryhmää, jonka tarkoitus on ehkäistä väkivallan uusiutuminen ja löytää asiakkaat, jotka ovat vaarassa ajautua uudelleen väkivallan kohteiksi. Marak-lomakkeen täyttö on myös yksi turvakodin työmenetelmä.

— Marak on ollut yhteiskunnan kädenojennus, Valle sanoo.

Huono omatunto lapsista

Turvakodin olohuoneessa lapsi pelaa pöytäjääkiekkoa. Niina nieleskelee kyyneleitä. Häntä itkettää, kun puhutaan hänen lapsistaan.

— Olen jossitellut ja miettinyt, että olisi pitänyt tehdä eri tavalla. On huono omatunto lapsista. En ikinä halunnut heille väkivaltaista perhettä.

Tommi ei lyönyt lapsia, mutta vähätteli ja haukkui. Lapset ovat nähneet, kun äidille on huudettu ja häntä on heitetty tavaroilla.

— Lapsilla oli huoli, että joudumme muuttamaan takaisin miehen luo.

Niinakin pelkäsi suhteessa. Pelkäsi kuolemaa.

— Mietin aina, kun kävin nukkumaan, että heräänkö enää edes. Pelkäsin ihan älyttömästi, että tappaako Tommi minut.

Niina teki Tommista rikosilmoituksen ja lastensuojeluilmoituksen sekä haki lähestymiskieltoa.

Ennen sovittuja tapaamisia Tommin kanssa Niina ottaa lääkärin määräämää rauhoittavaa lääkettä. Ahdistavimpina ajanjaksoina hän oksentaa pahaa oloaan aamuisin, mutta suhteen aikana alkaneista rytmihäiriöistä hän on päässyt eroon. Paniikkikohtaus iski, kun Niina törmäsi Tommiin sattumalta.

— Välttelen häntä. Jos lähden kaupungille, yritän miettiä varmat päivät, ettei hän olisi liikenteessä. En voi enkä halua olla hänen kanssaan tekemisissä.

Pelko ei estä elämästä

Joskus Niinan kehoa särkee pieninä vihlaisuina. Samalla tavalla sisältä vihloo toisinaan.

— En ole osannut katkeroitua, mutta pieniä vihantunteita tulee välillä Tommia kohtaan. Enimmäkseen olen onnellinen, että pääsin hänestä eroon. Menee pitkiä aikoja, etten mieti häntä. Sitten häneltä tulee tekstiviesti, ja asia palautuu taas mieleeni.

Tällä hetkellä Niina käy töissä. Hän on kiitollinen siitä, että kaveri neuvoi turvakotiin. Niina arvelee, ettei olisi päässyt vaarallisesta suhteesta ilman turvakotia.

— Pari kuukautta olen nukkunut jo paremmin. Vieläkin pelkään, mutta olen tajunnut, että minun on pakko jatkaa elämää.

Elämä jatkuu. Kuudelta illalla turvakodin pihassa on pimeä. Niina pohtii ääneen seuraavaa työpäivää. Pukee lapselle ulkovaatteet, nostaa hänet autoon ja ajaa kotiin. Sellaiseen, missä ei tarvitse piileskellä ja koko aikaa pelätä.

Jutussa on muutettu Niinan ja Tommin nimet haastateltavan turvallisuuden takia.

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (Eksote) Imatran turvakodilla on Facebook-sivusto.