Meripelastusseura Etelä-Saimaan Willimies-aluksella kuuma kesä on tiennyt paljon tehtäviä

Meripelastajat uhraavat omaa vapaa-aikaansa vesillä liikkujien hyväksi.

Mika Strandén

Mika Huotari tervehtii ohikulkevaa venekuntaa.
Mika Huotari tervehtii ohikulkevaa venekuntaa.

Meripelastusseura Etelä-Saimaan pelastusalus Willimies irrottelee köysiä Lappeenrannan Rapasaaren tukikohdassa puoliltapäivin sunnuntaina. Vapaapäivänsä, jälleen kerran, ovat uhranneet veneilijöiden hyväksi aluksen päällikkö Vesa Kettunen sekä miehistö Pekka Lehikoinen ja Mika Huotari.

— Meille on tullut ilmoitus veneilijältä, että Luukkaansalmen lähellä on uppotukki. Käydään noukkimassa se pois, ja suunnataan sen jälkeen Riehkiöön.

Mika Strandén

Vaarallinen uppotukki päätyy Willimieheltä Kaukaan kuormaajan leukoihin. Mika Huotari ja Vesa Kettunen luovuttavat löydön.

Pölli löytyy, siitä vain toinen pää näkyy pinnalle. Willimiehen nosturi saa noin nelimetrisen mäntytukin hinaukseen. Se viedään Kaukaan satamaan, jossa valtava kuormaaja nappaa sen leukoihinsa. Kaukaan miehet kiittävät.

— Tuo oli kahdestoista uppotukki tänä kesänä, Kettunen tutkii tilastoista. Puolet niistä on poimittu Kaukaan edustalta.

Mika Strandén, mIKA sTRANDÉN

Väylä on kapea Tullisalmessa.

Vedessä osin upoksissa olevat pöllit ovat veneilijöille vaarallisia. Ne voivat rikkoa vetolaitteita tai veneen runkoa. Siksi Kaukaan edustalla on veneillä nopeusrajoitus yhdeksän kilometriä tunnissa. Uppotukkeja on onneksi nykyään paljon vähemmän kuin joskus runsaiden uittojen vuosina.

Willimies on Suomen Meripelastusseuran omaisuutta, laivaisäntänä on Etelä-Saimaan yhdistys. Samanlaisia aluksia on valmistettu kahdeksan, ja ne on suunniteltu alkuaan meriolosuhteisiin. Saimaalle alus saatiin vuonna 2000.

Mika Strandén, mIKA sTRANDÉN

Willimies-aluksen masto on laskettava sillan alituksen ajaksi Tullisalmessa. Työssä Pekka Lehikoinen ja Vesa Kettunen.

— Tämä on meille oikein passeli. Oikeastaan tämä olisi jo käyttöikänsä ylärajoilla, mutta alusvastaavamme Matias Pekkanen on pitänyt sen hyvässä kunnossa, ja laitteistoja on uusittu.

Jos edessä olisi uuden hankinta, hintalappu olisi yli miljoonan, eikä sillä saisi alusta, jossa voisi miehistö olla koko viikonlopun. Kun alus partioi Suur-Saimaalla, jossa todennäköisesti tehtäviä tulee, paikalle päästään nopeammin kuin Rapasaaresta.

Mika Strandén

Willimiehen peräaalto on suurilla nopeuksilla iso. Lähellä olevien veneiden takia nopeuksia lasketaan.

Keikkoja on jo nyt ollut 46, ja kausi on vasta puolivälissä. Koko viime vuonna tehtäviä oli nelisenkymmentä. Alus on liikenteessä jäiden tuloon saakka.

Meripelastusseura antaa apua lähinnä ei-kaupallisen veneilyn liikenteessä. Tehtävät tulevat avunpyyntöinä suoraan veneilijöiltä, pelastuslaitokselta tai joskus muiltakin. Miehistöllä on valmiudet ensiapuun, mutta joskus pelastusaluksella viedään hoitohenkilökuntaa avustettavien luokse. Suuri osa tehtäviä on moottorien rikkoutumisia ja polttoaineongelmia. Toiminta rahoitetaan jäsenmaksuilla, veneilijöiden maksamilla trossi-maksuilla (80 euroa/vuosi), tuntilaskutuksesta sekä Myllysaaren uimavalvonnasta saatavilla varoilla. Yhdistyksessä on jäseniä 700, joista noin tusinan verran osallistuu säännöllisesti partiointiin. Toiminta-alue ulottuu Puumalan liepeille.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet

Luetuimmat