Ilkka Kempin ravikipinä roihahti, kun työkaveri kauppasi hyvän hevosen. Jos sukunimi ei ole Ingman, hevosen on myös juostava

Mika Strandén

Ilkka Kempin luottomies on Halmstadissa talliaan pitävä ravivalmentaja Petri Puro. Kemppi itse asuu Lappeenrannassa ja ajaa töihin Mikkeliin.
Ilkka Kempin luottomies on Halmstadissa talliaan pitävä ravivalmentaja Petri Puro. Kemppi itse asuu Lappeenrannassa ja ajaa töihin Mikkeliin.

Ilkka Kempin ensimmäinen muistikuva hevosista on kotitilalta Lappeenrannan Kauskilasta. Viimeinen työhevonen lähti sieltä tosin jo 1960-luvun lopulla, kun hän oli nelivuotias.

Talon päätyöt tehtiin traktorilla, mutta pienemmät hommat hevosella.

Pyrin antamaan valmentajalle vastuuta. Kyllä se tietämys on siellä eri luokkaa kuin minulla.

— Kerran isä oli valjastanut hevosen, mutta kärryt puuttuivat. Hän sanoi, että pidä tuota ja antoi ohjakset. Jostain syystä hevonen ei minusta ollut oikeassa paikassa ja vedin ohjaksista. Hevonen lähti ja menin persauksillani perässä. Onneksi tuli varastorakennuksen seinä vastaan ja se pysähtyi siihen.

Kotitilan hevonen oli äksy, mutta pienen pojan se tunnisti ja antoi kulkea vaikka jalkojen välistä.

— Pappa oli tehnyt hevoskauppaa ja olin kyllä kuullut hevostarinoita koko lapsuuden ja nuoruuden.

Upseerit raveissa

Ravikipinän sytytti upseeritoveri Antti Lehtisalo. Kaverukset alkoivat ajaa yhdessä komennuspaikalta Niinisalosta Tampereelle raveihin. Ensimmäinen oma hevonen oli Lehtisalon ja ravivalmentaja Alpo Paasosen hankkima Vigo, josta Kemppi osti osuuden kahdeksan omistajan kimpassa.

Vigo juoksi urallaan 90 000 euroa. Hevosen kanssa lähdettiin katsomaan Ruotsin-kortti, ja se juoksikin länsinaapurissa lupaavasti, mutta hankosidevamma vei tauolle.

— Porukan kärsivällisyys loppui, kun kulut juoksivat ja olisi pitänyt lyödä rahaa lisää maksuihin.

Kemppi osti Vigon itselleen ja vei sen Akseli Lahtisen talliin, mutta tulosta ei enää tullut.

— Tappiolle jäin lopulta.

Takapuoli kääntyi

Juoksijaan Kemppi pääsi käsiksi, kun hevosia kasvattavaa Kuusaan Virmaa pyörittävä Lehtisalo kauppasi hänelle Edward Alen. Molempien päivätyö oli Lappeenrannassa Maasotakoululla, ja Kemppi sai seurata läheltä Edward Alen emän Mustang Donnan ostoa Kanadasta.

Kantava hevonen vietiin ensin Ruotsiin, mutta koska sen emä oli pantu alulle alkiosiirrolla, rekisteröinti oli epävarmaa ja hevonen jatkoi matkaa Suomeen.

— Varsa syntyi ja Antti soitti, että tuu kattomaan. Jokin intuitio hevosesta tuli ja kaupat syntyivät sillä reissulla.

Vammat päättivät pariviikkoisen varsan sisarusten juoksun jo nuorena, mutta emän veli oli Pohjois-Amerikan parhaita lämminverisiä.

— Kun aloin lähestyä varsaa, se käänsi takapuolen. Siitä tiesin, että kyllä sillä luonnetta on, Kemppi kuvaa.

Paluu takaisin

Yksivuotiaana Edward Ale lähti Ruotsiin Petri Puron valmennettavaksi. Puron mentaliteetti sopii Kempille, sillä valmentaja tekee työtä pitkäjänteisesti.

Kempin mukaan huippuhevosen valmentaminen on niin ammattimaista ja tieteellistä ja kengityskin pitäisi osata, että hän jättää sen muille, vaikka kotitilan tyhjässä navetassa olisi tilaa. Myös leipätyön epäsäännöllisyys estää tiukemman sitoutumisen.

— Pyrin antamaan valmentajalle vastuuta. Kyllä se tietämys on siellä eri luokkaa kuin minulla.

Edward Ale juoksi parhaan kautensa viisivuotiaana. Kutsu kävi Elitloppetiin, mutta Puron mielestä hevosen rutiini ei vielä riittänyt niin kovatasoiseen seuraan.

Sitten tuli välivuosi. Edward Ale ei hankosidevamman vuoksi juossut 2014 yhtään kisaa ja 2015 vain joitain heikkoja startteja.

Viime vuonna rata alkoi taas kutsua. Jalan pikkukolhun vuoksi tämän kesän päätavoite Suur-Hollola meni ohi, mutta elokuussa rävähti. Edward Ale voitti Vermossa Suomen mestaruuden ja 30 000 euroa.

Kemppi kuvasi voittoa järisyttäväksi yllätykseksi, kun lähtöpaikkakin oli huono.

— Loukkaantumisten jälkeen pitää olla juoksuun tosi tyytyväinen. Itselläkin alkoi jo uskoa loppua.

Vietti on kuuma

Edward Alen huippuvuoden aikaan Kemppi hankki Lehtisalolta Juliet Alen. Ostopäätös ei tullut yhtä nopeasti kuin Edward Alen kohdalla, vaan varsaa piti käydä katsomassa pari kolme kertaa.

Julietin emän Beatrix De Veluwen suku ratkaisi lopulta päätöksen. Samasta suvusta on ennen hankosidevamman tuomaa eläkettä miljoona euroa juossut Brad De Veluwe.

Nelivuotias Juliet on kehittynyt hitaammin kuin Edward, mutta Kempin mukaan eläimen ehdoilla edetään.

— Jos vietti on kuuma, hevonen juoksee helposti itsensä loppuun. Pitkän uran kannalta on parempi kypsyä pikku hiljaa.

Aikaa rauhalliseen kasvuun kaipaavat myös etujalat, jotka ovat vielä lyhyemmät kuin takajalat.

— Viettihän sillä on, eli se tulee ohi muista, mutta kun se on laumaeläin, se alkaa keulassa katsella, missä ne kaverit ovat.

Puhelu tuli taas

Torstaina Puron tallilta tuli puhelu. Edward Alen hankoside on alkanut taas oireilla.

— Varmaankin tämän kauden startit olivat tässä.

Osallistu keskusteluun

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.