Tanssikielto on yhä voimassa, mutta Lavis on sallittu: Lappeenrantalainen Minna Turkia avaa tanssilavakauden jumpalla

Minna Turkia on ohjannut lavista konseptin lanseeraamisesta lähtien. Tanssilava on oikea miljöö jumpalle, lappeenrantalainen tanssinopettaja tietää.

Mika Strandén

Lappeenrantalaisella Minna Turkialla on ollut TanssiQ-toiminimi 20 vuotta, ja tanssinopetus sekä ryhmäliikuntatunnit ovat olleet päätoimi muutaman vuoden. Kesäkausi palauttaa työtä takaisin tutuille jengoille, sillä kaikki ryhmäliikunta ajettiin alas maaliskuun puolivälissä. – Toisen alan työn tekeminen on jonkin verran turvannut taloutta keväällä, nainen kertoo.
Lappeenrantalaisella Minna Turkialla on ollut TanssiQ-toiminimi 20 vuotta, ja tanssinopetus sekä ryhmäliikuntatunnit ovat olleet päätoimi muutaman vuoden. Kesäkausi palauttaa työtä takaisin tutuille jengoille, sillä kaikki ryhmäliikunta ajettiin alas maaliskuun puolivälissä. – Toisen alan työn tekeminen on jonkin verran turvannut taloutta keväällä, nainen kertoo.

Ryhmäliikunta

Tanssilavat avautuvat Etelä-Karjalassa alkavalla viikolla. Joutsenon Jänhiälässä liikutaan tanssiaskeleiden tahtiin maanantaina, Luumäen Risulahdessa ja Savitaipaleen Välijoella kutsu tanssiin käy keskiviikkoisin.

Ehei, varsinaiset tanssit alkavat vasta koronan kokoontumisrajoitusten mahdollisesti höllentyessä elokuussa, nyt mennään Lavis-lavatanssijumpan askeleilla.

– Laviksessa pääsee käyttämään tanssiaskeleita. Siinä on samanlaista tanssillisuutta, ja se on myös sosiaalista tanssien tapaan, tanssinopettaja Minna Turkia vertailee.

Myös eroja on: tanssiin tavallisesti kuuluva parityöskentely jää pois. Toisaalta, sekin on pelkkää plussaa lavatanssijumpalle sekä näinä että myös muina aikoina.

Tulee luontevasti pidettyä riittävästi turvaväliä, eikä kenenkään tarvitse jäädä seinäruusuksi, kun tanssillisia liikesarjoja käydään laviksessa läpi yksin.

– Tanssijumppa lisää fyysistä ja henkistä hyvinvointia samanhenkisessä seurassa, Turkia kuvaa liikuntamuotoa, jota on ohjannut Etelä-Karjalassa konseptin lanseerauksesta lähtien.

Ryhmien määrä voi kasvaa

Laviksen tulosta on viitisen vuotta, ja jumpan suosio on noussut jatkuvasti.

– Ensin oli muutama ryhmä, ja nykyisin viikkoryhmiä on 14 talvisin, Turkia laskee.

Alkaneena kesänä ryhmiä on alustavasti kolme, mutta määrä voi elää, sillä etukäteen ei voi tietää, miten poikkeuksellinen aika vaikuttaa harrastukseen.

– Jos jumppaajien määrä lisääntyy, kun lavatansseja ei ole, niin pieniä ryhmiä on mahdollista muodostaa lisää.

Turkia kertoo kokeilleensa lavatansseja soolona jo ennen lavista, joten konseptin tultua sen liikkeeseen oli helppo askeltaa mukaan. Laviksen talviryhmät jumppaavat tavallisesti seuran- tai työväentaloille, ja kesä ikään kuin vapauttaa harrastuksen oikeaan miljööseen.

– Lavoilla on oma erityinen tunnelmansa, yli 20 vuotta tanssilavoja ahkerasti kiertänyt nainen tietää.

Omiin jumppiinsa hän on vuosien saatossa luonut ekstra-annoksen spesiaalia tunnelmaa, kun on järjestänyt liveorkesterin säestämään ja tahdittamaan lavistunteja.

Mika Strandén

Minna Turkia on käynyt tanssilavoilla 1990-luvulta lähtien.
Minna Turkia on käynyt tanssilavoilla 1990-luvulta lähtien.

Uuden oppimisessa rajat asettelee vain taivas. — Minna Turkia

Tanssilava sopii jumppapaikaksi

Ekstratunnelmaa luovat nyt ihmisten kokoontumisia koskevat rajoituksetkin. Ja kuten lavatanssiliikkeitä ennen lavis-konseptia, Turkia on pohtinut lavistunteja poikkeusaikana.

– Ryhmäkoko on pieni, jumppaajilla on ollut etäisyyttä toisiinsa ja käsidesiä saatavilla jo aiemminkin, ohjaaja listaa ohjeistusta, joka löytyy TanssiQ:n verkkosivuilta.

Ja lava on paitsi laviksen luonnollinen miljöö myös monia sisätiloja helpompi ympäristö järjestää jumppa.

– Ikkunoita ja ovia ei tarvitse availla, eikä kosketella muitakaan pintoja.

Poikkeuksellinen aika näkyy myös jumppien järjestämisessä. Ohjaajalla on mukana avustaja, sillä asioiden hoitaminen koronasuositusten mukaisesti vie tavallista enemmän aikaa.

Lavistuntien tyypillinen kävijä on keski-ikäinen nainen, mutta jumppien ikähaitari liikkuu Turkian mukaan 20–80-vuotiaissa.

– Tanssikipinää löytyy kaikenikäisiltä, ja miehillekin on tilaa.

Lavatanssikulttuuri elää myös jatkossa

Minna Turkia (s. 1968) on itse harrastanut aktiivisesti lavatansseja 1990-luvun lopusta. Jalka on aina vipattanut musiikin tahdissa, mutta tanssilavoille jalat alkoivat viedä tälle vuosituhannelle tultaessa.

Harrastajana hän kiersi ahkerasti kotimaan lavoja, mutta tanssialan yrittäjänä hän käy kauempana tanssimassa vähän harvemmin, mutta aina, kun sattuu hyvä tanssilava kohdalle.

Tanssilavakulttuuri on yhä keskittyneempää isojen lavojen ympärille, ja vaikka pieniä lavoja valitettavasti kuolee pois, ei lavatanssikulttuuri ole Turkian mukaan häviämässä.

– Lavatanssikulttuurin paras puoli on monipuolisuus, perinteiset humpat, tangot ja valssit soivat lattareiden ja swingin rinnalla. Lattialla pärjää tarvittaessa pelkällä vaihtoaskeleella, mutta uuden oppimisessa rajat asettelee vain taivas.

Lavatanssijumppa on viime vuosina vienyt uusia tanssijoita lavoille.

– Moni tunneilla käynyt on kertonut innostuneensa tansseista ja saaneensa puolisonkin mukaan paritanssiin.

45-minuuttinen kesä-lavis Joutsenon Jänhiälän lavalla maanantaisin kello 18 ja keskiviikkoisin Savitaipaleen Välijoen lavalla kello 16.30 sekä Luumäen Risulahden lavalla kello 18.

Tanssiliikuntaa

Lavatanssijumppa

Lavatanssiaskeleita jumppaamiseen soveltava liikuntamuoto.

Ei edellytä aiempaa tanssiosaamista tai -taustaa.

Jumppa koostuu lyhyistä lavatanssiliikesarjoista.

Jumpattavana on lavatanssilajeja, esimerkiksi humppa, jenkka, rock/jive, cha cha ja samba.

Lavista tanssitaan yksin.