Kivulias evakkohistoria tuntuu monissa perheissä edelleen – Etelä-Karjalan museon näyttely tuo lähelle evakkojen kertomukset sekä rakkaat esineet samovaaria myöten

Etelä-Karjalan museon Sijoiltaan-näyttely täydentää samaa aihetta käsittelevää taidenäyttelyä Lappeenrannan taidemuseossa. Molempia näyttelyitä on ollut tekemässä ryhmä tutkijoita, joiden suvusta löytyy sota-ajan evakkoja.

Lappeenrannan museot, Tuomas Nokelainen

Etelä-Karjalan museon Sijoiltaan-näyttelyssä pääsee tutustumaan myös evakkojen mukaan ottamiin esineisiin.
Etelä-Karjalan museon Sijoiltaan-näyttelyssä pääsee tutustumaan myös evakkojen mukaan ottamiin esineisiin.

Kun yli puoli miljoonaa suomalaista joutui jättämään kotinsa sotien vuoksi 1900-luvulla, jäljelle jäi paljon sellaisia kokemuksia, joita jälkipolvetkaan eivät ole pystyneet sanoittamaan kunnolla.

Tänään lauantaina Etelä-Karjalan museossa avautuu Sijoiltaan-näyttely, joka pyrkii omalta osaltaan purkamaan Suomen pakolaisuuden kipupisteitä.

Näyttelyn taustalla on historiatutkija Seija Jalaginin johtama tutkimushanke pakolaishistorian jättämistä jäljistä sukupolvelta toiselle. Hankkeen kotipaikkana on Oulun yliopisto, ja sitä rahoittaa Suomen Akatemia.

– Idea tutkimukseen lähti siitä, että meille tutkijoille evakkous on osa perhehistoriaa. Siirtoväkeä oli Karjalasta yli 430 000 ja Lapista yli 100 000, joten ei ole ihme, että evakkous elää niin monen perheen muistoissa.

Miten evakkohistoria näkyy nykyelämässä?

Etelä-Karjalan museon näyttelyssä pääsee tutustumaan, miltä sotapakolaisuus on näyttänyt ja tuntunut aikalaisten elämässä. Tarjolla on esimerkiksi Karjalan ja Lapin evakkojen kertomuksia, sota-ajan valokuvia sekä evakkojen mukaansa ottamaa esineistöä, kuten astioita.

Näyttelyvieraat pääsevät myös pohtimaan, miltä Suomen evakkohistoria tuntuu omassa elämässä.

– Evakkous on tuottanut monille henkistä kipua ja jopa traumoja, joita ei ole välttämättä ole pystytty sanallistamaan, Jalagin kertoo.

Hänellä itsellään on juuria Itä-Karjalaan, josta tuli siirtolaisia Suomeen 1920-luvun alussa. Isänpuoleiset juuret ovat kuitenkin jääneet paljolti hämärän peittoon, koska isänäiti ja isänisä eivät eläneet kovinkaan pitkään.

– Isäni puolella ei ole ketään sukulaisia. Siksi aloin historianopiskelijana selvittää sukutaustojani.

Vuosikymmeniä myöhemmin kiinnostus omiin sukujuuriin laajentui nyt käsillä olevaksi tutkimushankkeeksi, joka päättyy ensi vuonna.

Monitieteisessä hankkeessa on mukana Jalaginin lisäksi sosiologi, kaksi kirjallisuudentutkijaa ja kulttuuriantropologi.

Lappeenrannan museot, Tuomas Nokelainen

Etelä-Karjalan museon Sijoiltaan-näyttely on pääosin oululaisen tutkijaryhmän suunnittelema. Monilla ryhmän jäsenillä on suvussaan evakkotaustaa.
Etelä-Karjalan museon Sijoiltaan-näyttely on pääosin oululaisen tutkijaryhmän suunnittelema. Monilla ryhmän jäsenillä on suvussaan evakkotaustaa.

Lappeenrannan museot, Tuomas Nokelainen

Etelä-Karjalan museon näyttelyssä voi tutustua niin historiallisiin valokuviin ja esineisiin kuin evakkojen omiin kertomuksiin.
Etelä-Karjalan museon näyttelyssä voi tutustua niin historiallisiin valokuviin ja esineisiin kuin evakkojen omiin kertomuksiin.

Tiedettä ja taidetta pakolaisuudesta

Tutkimushanke on ollut pohjana paitsi tänään aukeavalle historianäyttelylle myös 1. kesäkuuta käynnistyneelle Sijoiltaan-taidenäyttelylle Lappeenrannassa.

Taidenäyttelyä olivat tekemässä iso joukko taiteilijoita sekä Jalaginin tutkimusryhmän jäsenet.

Jalaginin mukaan historiallinen näyttely ja taidenäyttely käyvät vuoropuhelua keskenään.

– Koska evakkouden ja pakolaisuuden kokemuksia ei aina pysty kuvailemaan itselle tai muille, taiteen avulla voi käsitellä tunteita, joita evakkohistoria mahdollisesti herättää.

Kai Skyttä

Etelä-Karjalan museon historiapainotteisen Sijoiltaan-näyttelyn rinnalla on nähtävissä samaa aihepiiriä käsittelevä taidenäyttely Lappeenrannan taidemuseossa. Kuvassa taidenäyttelyn teos Kylmä maa.
Etelä-Karjalan museon historiapainotteisen Sijoiltaan-näyttelyn rinnalla on nähtävissä samaa aihepiiriä käsittelevä taidenäyttely Lappeenrannan taidemuseossa. Kuvassa taidenäyttelyn teos Kylmä maa.

Tunteet sallittuja tutkijoillekin

Näyttelyiden rakentaminen on ollut tunnetyötä myös tutkijoilla.

Esimerkiksi historianäyttelyä varten Jalagin on kirjoittanut itäkarjalaisten isoäitinsä selviytymistarinaa.

Näyttelyssä voi nähdä myös hänen itäkarjalaisen sukuhaaransa messinkisen matkaikonin. Kirjallisuudentutkija Ilmari Leppihalmeelta on saatu näyttelyyn hänen siirtokarjalaisen sukunsa samovaari.

– Tutkijan täytyy olla tietoinen omista tunteistaan, koska ne ovat yksi työkalu. Tieteelliseen työhön tunteet eivät saa vaikuttaa, mutta niitä voi käsitellä toisaalla, kuten taiteessa. Se lisää ymmärrystä ilmiöstä laajemminkin.

Kai Skyttä

Mika Karhun taideteos Sijoiltaan lapsuudessa on nähtävissä Lappeenrannan taidemuseon puoleisessa näyttelyssä.
Mika Karhun taideteos Sijoiltaan lapsuudessa on nähtävissä Lappeenrannan taidemuseon puoleisessa näyttelyssä.

Pakolaisuuden äärellä

Sijoiltaan – pakolaisena omalla ja vieraalla maalla -näyttely on esillä Etelä-Karjalan museossa 13.6.–25.10.

Sijoiltaan – pakolaisuuden arkeologiaa -näyttely Lappeenrannan taidemuseolla 1.6.–4.10.

Tutkijat: Seija Jalagin (tutkimusryhmän vetäjä), Outi Autti, Saara Intonen, Ilmari Leppihalme ja Hanna-Leena Määttä.

Taiteilijat: Mika Karhu (taiteilijaryhmän vetäjä), Antero Kahila, Kirsi Poutanen, Anne Lakanen, Tahvo Hirvonen, Heli Ryhänen, Anssi Taulu, Kari Vehosalo, Sevgi Eker, Vilja Harjamäki ja Menni Renvall.