Ruokolahtelainen Terho Sikiö, 92, ei unohda karmeaa näkyä koskaan: Jäätyneet ruumiit olivat pinossa kuin halot

Kaikesta oli pulaa, kun evakkopiika Aili Pulkkinen ja sodasta selvinnyt Terho Sikiö menivät naimisiin 1947. Edes hääkuvaan ei ollut rahaa. Aviopari on saanut todistaa 70 yhteisen vuoden aikana Suomen uskomatonta nousua — sekä ilmastonmuutosta.

Anu Pakarinen

Terho Sikiö aikoo seurata itsenäisyyspäivänä Linnan juhlia televisiosta, vaikka karsastaakin juhlaan nykyisin liittyvää prameilua. Vähempikin tuhlaaminen riittäisi, sotaveteraani miettii.
Terho Sikiö aikoo seurata itsenäisyyspäivänä Linnan juhlia televisiosta, vaikka karsastaakin juhlaan nykyisin liittyvää prameilua. Vähempikin tuhlaaminen riittäisi, sotaveteraani miettii.

Ruokolahtelainen Terho Sikiö, 92, empii. Jos sotaveteraania haetaan, parempiakin haastateltavia löytyy. Näin väittää mies, joka osallistui jatkosotaan ja vielä Lapin sotaan. Syy kainosteluun yllättää.
— En ollut eturintamassa, enkä tappanut ketään. Monta kertaa olen ajatellut, kuulunko ollenkaan veteraaniporukoihin, Terho Sikiö tunnustaa.
Ulkopuolisesta kysymys on tarpeeton. Vaimo Aila Sikiökin (os. Pulkkinen), 88, puhuu kunnioittaen Veteraanista. Sodan kauhut ovat kummallekin tutut. Vaimolta riistettiin koti, aviomieheltä terveys.

Kahdeksan vuorokautta tajuttomana

Kauas on tultu niistä ajoista, kun leivän päälle ei ollut kuin suolaa tai sokeria.

Vihollisen luodin sijaan nuorukaisen kohtaloksi oli koitua aliravitsemus, vuosien fyysinen rääkki ja hoidon puute. Karjalan kannakselle komennettu Terho Sikiö oli potenut kuumetta kaksi viikkoa, mutta lääkäri väitti pinnariksi ja ajoi pois vastaanotoltaan. Lopulta mies ei pysynyt enää jaloillaan.
— Jäin vain telttaan makaamaan. Vääpeli huusi ja potki minua, mutta en pystynyt nousemaan. Kenttäsairaalassa ihmettelivät, miten mies on laskettu tuollaiseen kuntoon. Kuumetta oli 42 astetta ja keuhkopusseissa vettä, joka poistettiin selän kautta punkteeraamalla. Olin tajuttomana kahdeksan vuorokautta. Eivät uskoneet, että selviän, Sikiö kertoo.
Kesti neljä kuukautta, ennen kuin Sikiö pääsi ylös sängystä. Toipuminen vei lähes vuoden, eikä terveys palautunut koskaan entiselleen. Siitä huolimatta nuorukainen lähetettiin vielä Lapin sotaan. Näky perillä Torniossa ei unohdu koskaan. Ruumiskasassa oli kymmenittäin kuolleita, jäätyneitä nuoria sotilaita. Ne olivat kuin halot pinossa, hän kuvailee.
Tälläkin kerralla Terho Sikiön sota keskeytyi. Oli pimeä yö, kun hänet komennettiin satamaan purkamaan laivaa lastista. Sikiö tippui avoimesta ruuman luukusta alas. Saksalaisten kanssa tappeleminen jäi, sillä kuuden metrin pudotus tiesi taas sairaalareissua.

Anu Pakarinen

Terho Sikiön sotilaspassi.
Terho Sikiön sotilaspassi.

Koti ei ollut tavaralla pilattu

Sodan loputtua Sikiö palasi kotitilalle Ruokolahden Sarajärvelle auttamaan tilan töissä. Huomio kiinnittyi pian naapurin uuteen piikaan. Aili (os. Pulkkinen) ja Terho Sikiön häitä vietettiin 1947.
Nuorikko tuli liittoon tyhjin käsin, sillä kotitila Parikkalan Koitsanlahdessa jäi Neuvostoliiton puolelle, ja perheen omaisuus hävisi evakkotaipaleella maailman tuuliin.
— Miulla ei ollut kirjaimellisesti mitään, vain jotain riepurutaleita päälläni, Aili Sikiö muistelee.
Alku oli vaatimaton, rahaa ei ollut edes hääkuvaan. Kaikesta oli pulaa. Erityisesti asunnoista, minkä vuoksi nuoripari asettui miehen kotitilalle asumaan. Kauan kaivattuun omaan kotiin päästiin vasta 13 vuotta myöhemmin. Muuttokuorma oli kevyt: lastensänky, kaksi hetekaa ja hylly.
Sikiöt tekivät ahkerasti töitä ja säästivät. Pikku hiljaa elintaso nousi. Rakennettiin omakotitalo ja hankittiin kesämökki. Se vasta oli ihanaa aikaa. Itku pääsi pelkästä ilosta joka kerta mökille mentäessä, Aili Sikiö kertoo.
— Oli niin leppoisaa olla. Mennessä kerättiin sienet ja marjat, ja tullessa myytiin ne. Työtä kovasti tekemällä pärjättiin.

Järvet jäätyivät jo marraskuussa

Anu Pakarinen

Terho ja Aili Sikiö ovat olleet naimisissa 70 vuotta. Heillä on neljä lasta, joilla on puolestaan neljä lasta. Lastenlastenlapsiakin on niin ikään neljä.
Terho ja Aili Sikiö ovat olleet naimisissa 70 vuotta. Heillä on neljä lasta, joilla on puolestaan neljä lasta. Lastenlastenlapsiakin on niin ikään neljä.

Itsenäisyyspäivänä Terho Sikiöllä oli tapana käydä pilkillä. Jäät tulivat ennen vanhaan usein jo marraskuussa. Ilmaston lisäksi moni muukin asia on Suomessa muuttunut.
— Maaseutu on autioitunut. Siellä ei ole enää kauppoja, liikenneyhteyksiä — millä siellä enää edes eläisi? Surettaa, että maaseutu hylättiin näinkin äkkiä, Terho Sikiö sanoo.
Pariskunnan rivitaloasunto Rasilassa on puhdas ja kodikas. Aili Sikiö luuttuaa nurkat edelleen itse. Ateriapalvelu toimittaa ruuat viidesti viikossa, ja toimeentulo on turvattu. Kauas on tultu niistä ajoista, kun leivän päälle ei ollut kuin suolaa tai sokeria.
— On leipää ja leikkelettä ja rahaa lääkkeisiin ja hoitoihin. Elämä on oikein hyvää.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.