Kirja-arvio: Sota-ajan korsuissa syntyi todellista kansantaidetta — Kannaksella vuoltiin hirviä, Itä-Karjalassa karhuja

Olli Kleemola, Riku Kauhanen, Aake Kinnunen: Käsin ja sydämin, Sota-ajan puhdetyöt, 282 s. Karisto 2019

Karisto

Kirja-arvio: Sota-ajan korsuissa syntyi todellista kansantaidetta — Kannaksella vuoltiin hirviä, Itä-Karjalassa karhuja

Kirjan taustalla on kiinnostava historiallinen tapaus. Silloin 11-vuotias Olli Kleemola sai papaltaan lahjaksi kaksikorvaisen haarikan, jonka tämä oli tehnyt puhdetyönä rintamalla ollessaan. Nuoren pojan kiinnostus kasvoi aiheeseen ja tämä oli alku mittavalle puhdetöiden kokoelmalle, joita Kleemolalla on nykyisin yli 700.

Hänestä tuli sittemmin sotahistorian tutkija ja tietokirjailija.

Nyt julkaistu teos on vaatinut mittavan tutkimustyön, todellisen asiaan perehtymisen. Sen voi jokainen lukija vaivattomasti havaita — nämä miehet tietävät, mistä puhuvat. Kleemolan aisaparina on ollut FM, arkeologi ja folkloristi Riku Kauhanen. Teoksen kokonaisilmeeseen on ratkaisevasti vaikuttanut valokuvaaja Aake Kinnunen.

Mitä nämä sota-ajan puhetyöt sitten oikein olivat?

Itä-Karjalassa veistettiin pääosin karhuja, olihan se siellä valtaeläin.

Karkeasti sanottuna ne ovat tavallisten sotamiesten omintakeisia käsitöitä, joita he etenkin jatkosodan asemasotavaiheessa tekivät. Talvisodassa oli niin kova rapina, ettei siellä juuri veistelemään ehditty kovien talvipakkasten keskellä, mutta asemasotavaiheessa jäi aikaa yksilöllisellekin työlle.

Kirja kuvaa perusteellisesti puhdetöiden koko kirjon — materiaalit, tekotavat, esineistön aiheet. Kirjoittajat ovat perehtyneet jopa muiden valtioiden vastaaviin tuotoksiin; saksalaisilla oli tarkat mallipiirustukset, miten askartelua piti tekemän. Lähes samaan pystyttiin meilläkin, kun sodanjohto halusi määritellä, mistä materiaaleista puhdetöitä sai tehdä ja mistä ei. No, meidän korpisoturimme tottelivat tai sitten eivät.

Kirja kertoo todella mielenkiintoisen tarinan siitä, mitä suomalainen rivimies saa aikaan sodan poikkeusoloissa. Omalle perheelle haluttiin tehdä muistoesineitä, rakkaalle vaimolle sormus tai korurasia, lapselle hellyydellä valmistettu lelu.

Kun ihminen on tilanteessa, jossa jokainen hetki voi olla viimeinen, hänellä herää halu jättää muistoksi edes pieni esine jälkipolville. Kömpelökin rasia voi olla suuren rakkauden ilmentymä, pienelle pojalle veistetty leikkihevonen koko isän rakkaus.

Kirja kertoo kiinnostavia asioita tehdyistä esineistä aihepiireittäin. Kannaksella vuoltiin valtavat määrät hirviveistoksia, joiden innoittajana oli Jussi Mäntysen Hirvi-patsas Viipurin Torkkelinpuistossa.

Itä-Karjalassa veistettiin pääosin karhuja, olihan se siellä valtaeläin.

Kirjan teksti on jämäkän asiantuntevaa, rakenne hyvä ja selkeä. Erityinen kiitos pitää antaa huolellisen tarkalle valokuvaukselle: esineet on dokumentoitu hienosti ja tämän vuoksi teksti saa lukijan näkemään koko puhdetyön laajan kirjon.

Komea teos kiinnostavasta aiheesta, suomalaisen sotilaan käden jäljestä poikkeuksellisissa oloissa.

Seppo Paajanen

Hyvää: Perusteellinen selvitys sota-ajan puhdetöistä ja niiden ominaispiirteistä.

Kehitettävää: Jonkinlainen yhteenveto aiheesta kirjan lopussa olisi jämäköittänyt kokonaisuutta.

Erityistä: Suomalaisen sotilaan kekseliäisyys ja luovuus on hämmästyttävä.

Luetuimmat